hei,
olen pitkään, itseasiassa monta vuotta jo miettinyt, että olenko ihan terve. No en ole: pari vuotta sitten söin masennuslääkkeitä ja kävin psykiatrilla masennuksen vuoksi. Nyt minulla on mm. syömishäiriö. Anoreksia/bulimia. Ja pelkään sosiaalisia tilanteita puolituttujen ja työkavereiden kanssa. Haluaisin olla niin kuin muutkin ja nauraa ja pitää hauskaa, mutta samalla tuntuu että muut on niin julmetun lapsellisia ja että minä muka olen paljon fiksumpi. Mutta sitten kun joku kysyy jotain, niin punastun ja saan paniikin eikä suusta tule mitään järkevää ja pää tyhjenee täysin. Lisäks mulla on huono muisti. Unohtelen pieniä ja vähän suurempiakin asioita, kuten kännykän, tavaroita esim. uimahalliin, unohdan lukita oven yms. Ja sen takia pelkään koko ajan unohtavani ja tarkistan asiat moneen kertaan ettei tulisi typeriä, noloja virheitä. Mutta kun ote lipsuu, niin juttuja sattuu. En koe olevani masentunut, mutta kylläkin aivan tuuliajolla. Mikään ei oikeasti kiinnosta ja elämä tuntuu vaan niin tyhjältä. Miten muut ihmiset jaksavat ja pärjäävät? Ajatteleeko "normaali" ihminen tällaisia asioita? Minulle vain sanotaan aina, että on muillakin ongelmia tai että kyllähän sä oot sosiaalinen tai mitä sä sit pelkäät? Ihmisiä, itseäni ja muita. Olen huomannut että minulla on kolme eri.. en nyt sanoisi persoonaa, koska kaikki kolme ovat minä, mutta tavallaan "puhuvat" erilaisilla äänillä ja ajattelevat asioista eritavoin. Siksi on todella vaikeaa tehdä valintoja ja sanoa oma mielipiteensä. Niitä kun on monta. Ja usein kun niitä tulee samaan aikaan mieleen monta, niin yhtäkkiä ne häviävät kaikki ja olen aivan tuppisuuna tai tyhjäaivona. Vai olenko minä vain ja ainoastaan tyhmä ihminen joka yrittää selitellä huonoa älykkyyttään tai fiksuuttaan jollain sairauksilla? Olenko vielä luulosairaskin? Mensan testin mukaan olen normaalitasoa reilusti älykkäämpi, mutta siitä ei tunnu olevan mitään hyötyä ja voiko tuollaisiin testeihin edes luottaa. Ne mittaavat kai vain logiikkaa. En jaksaisi olla surkimus.
olen pitkään, itseasiassa monta vuotta jo miettinyt, että olenko ihan terve. No en ole: pari vuotta sitten söin masennuslääkkeitä ja kävin psykiatrilla masennuksen vuoksi. Nyt minulla on mm. syömishäiriö. Anoreksia/bulimia. Ja pelkään sosiaalisia tilanteita puolituttujen ja työkavereiden kanssa. Haluaisin olla niin kuin muutkin ja nauraa ja pitää hauskaa, mutta samalla tuntuu että muut on niin julmetun lapsellisia ja että minä muka olen paljon fiksumpi. Mutta sitten kun joku kysyy jotain, niin punastun ja saan paniikin eikä suusta tule mitään järkevää ja pää tyhjenee täysin. Lisäks mulla on huono muisti. Unohtelen pieniä ja vähän suurempiakin asioita, kuten kännykän, tavaroita esim. uimahalliin, unohdan lukita oven yms. Ja sen takia pelkään koko ajan unohtavani ja tarkistan asiat moneen kertaan ettei tulisi typeriä, noloja virheitä. Mutta kun ote lipsuu, niin juttuja sattuu. En koe olevani masentunut, mutta kylläkin aivan tuuliajolla. Mikään ei oikeasti kiinnosta ja elämä tuntuu vaan niin tyhjältä. Miten muut ihmiset jaksavat ja pärjäävät? Ajatteleeko "normaali" ihminen tällaisia asioita? Minulle vain sanotaan aina, että on muillakin ongelmia tai että kyllähän sä oot sosiaalinen tai mitä sä sit pelkäät? Ihmisiä, itseäni ja muita. Olen huomannut että minulla on kolme eri.. en nyt sanoisi persoonaa, koska kaikki kolme ovat minä, mutta tavallaan "puhuvat" erilaisilla äänillä ja ajattelevat asioista eritavoin. Siksi on todella vaikeaa tehdä valintoja ja sanoa oma mielipiteensä. Niitä kun on monta. Ja usein kun niitä tulee samaan aikaan mieleen monta, niin yhtäkkiä ne häviävät kaikki ja olen aivan tuppisuuna tai tyhjäaivona. Vai olenko minä vain ja ainoastaan tyhmä ihminen joka yrittää selitellä huonoa älykkyyttään tai fiksuuttaan jollain sairauksilla? Olenko vielä luulosairaskin? Mensan testin mukaan olen normaalitasoa reilusti älykkäämpi, mutta siitä ei tunnu olevan mitään hyötyä ja voiko tuollaisiin testeihin edes luottaa. Ne mittaavat kai vain logiikkaa. En jaksaisi olla surkimus.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ota vähän rennommin äläkä ole niin ankara itsellesi.
Peace