hankinnassa lapinkpira. mikä kenneli?

Ja kasvattajia on paljon. Aloittaisin itse Lappalaiskoirat RY:n sivuilta. Paimensukuisten lapinkoirien seura on toinen, mutta siinä on mielestäni se huono puoli, että sieltä löytyy vain näitä paimensukuisia, ei tät toista "linjaa".

http://www.lappalaiskoirat.fi/?id=kasvattajat/slk

Rotuseuran kasvattajalista on mielestäni siksi hyvä, että he ovat todellakin uskollisia rodulleen ja pyrkivät yleensä kasvatuksellaan kehittämään/pitämään rodun ennallaan.

Siltikin kasvattajia on vielä useita kymmeniä, joten jos olisin sinä, rajoittaisin tuolta esim. postinumeron perusteella vähän sitä aluetta. Miksi lähteä näes merta edemmäs kalaan kun 200 km säteeltäkin löytyy jo kymmeniä kenneleitä.

Ja sitten ei kun soittelemaan ja kyselemään ja käymään paikan päällä. Ja kiertämään näyttelyitä ja tapahtumia ja aina kun näkee katukuvassa lappalaisen kysyy mistä kennelistä ja minkälainen oli kasvis omasta mielestä. Itse olen löytänyt jo sen THE kennelin, mutta sekin on THE kenneli vain minulle. Se että kasvattaja on minun mieleeni ei tarkoita, että se olisi sinun.

Ja huonon kasvattajan näkee kyllä heti kun käy paikanpäällä. Koirat on huonossa kunnossa, paikat rempallaan ja kasvattajalla ei mitään tietoa siitä mitä tekee (eli kysy siis mahdollisimman paljon kysymyksiä).

Suomenlapinkoira oppii vaikka mitä, myös pysymään pihalla ilman aitoja. Toisaalta jos esim. juoksuinen narttu tulee nenän eteen heilumaan, niin siinä tapauksessa ei kyllä mitkään aidatkaan edes aina pidättele... Itselläni on juuri tällä hetkellä lapparin opettaminen pysymään aitaamattomalla pikkupihalla... Yleensä lapinkoiralla on niin vahva laumavietti, ettei lähde yksinään seikkailemaan... vanha lapparini oli kuitenkin poikkeus tässäkin säännössä. Palveluskoira rotuna soveltuu hyvin agilityyn ja tokoon, varsinkin jos ei nyt ihan maailmanmestariksi asti halua.

Suomenlapinkoira paimentaa ja vahtii haukkumalla. Se ei kuitenkaan tarkoita pystärimäistä räkytystä ja tässkin ovat toiset herkempiä kuin toiset. Ja ennen kaikkea tämäkin on opetuskysymys. Oma koirani vahtihaukkuu silloin tällöin ja ulvoo kun lähden jos talossa on muita. Koirani kerrostalovelipoika on kuitenkin opetettu pennusta lähtien, että sisällä (eikä oikeastaan ulkonakaan) haukuta ja tämä ei hauku siis lainkaan...

Mutta vielä kennel kysymykseen. Jokaisesta lapinkoirapentueesta löytyy harrastuspentueita. Mutta mikäli haluat agilityssä ja tokossa ihan kilpauralle asti tosissaan lähteä, kannattaa kenneliä valitessa kiinnittää huomiota nimenomaan tähän. Esim agilitykoiria kun kasvatetaan, monet keskittyvät mahdollisimman pieniin lappalaisiin, jotta saataisiin pennut kaikki medi-luokkaan pistettyä...

Kuuleppa tähän on mahdoton vastata yksiselitteisesti totuudenmukaisesti.

Koirat ovat yksilöitä. Näitä asioita sinun kannattaa koirien vanhemmista koskien tivata siltä pentueen kasvattajalta, jolta kysyt pentua. Se on paras viite. Kysy eroahdistuksesta, onko sitä vanhemmissa tai niiden sisaruksissa, aiemmissä jälkeläisissä, ja mikäli on, älä ota ainakaan jos sitä on emässä tai sen lähellä suvussa. Eroahdistustaan yksin ollessa oireileva koira on hyvin ikävä juttu, eikä sitä ainakaan missään muidenkin asumassa paikassa viitsi pitää. Silloin se joutuu piikille tai myytävä uuteen kotiin maalle tms. mikäli sen joku huolii. Esim pennulle ei kukaan ilkea haukkupantaa pistää. Sitäpaitsi sellaiset ja niiden käyttökulut ovat ilkeän kalliita.

Hyvää ja huonoa kenneliä on vaikea erottaa joskus vaikka kenen. Sitäpaitsi yhden mielestä hyvä on toisen mielestä huono. Riippuu siitä, millaisen luonteisen/ulkomuotoisen/mitä terveysasioita korostaen mahdollisesti koiran tahtoo, millaisista olosuhteista, millaisesta suvusta ja millaisin myyntiehdoin ja kaikenlaista muuta vastaavaa.

Sellaista kasvattajaa karttaa voisi, joka ei kerro mitään negatiivisia asioita, vaan väittää kaiken olevan täysin virheetöntä. Sellaista sukua ei liene millään syntyvällä pentueella ;)
Paras merkki minusta on se, että oleellisista negatiivisista asioista kerrotaan. Perusolettamus on se, että niitä negatiivisia on aina; enempi tai vähempi, isompia tai pienempiä.

Jollet tunne ihmisiä ja kasvattajia läpikotaisin itse jotakuta asianomaista hyvin jotta tiedät varmasti OK tyypiksi joka todella ok pitää koiransa, älä osta sellaiselta kasvattajalta, joka ei tarkastuta pentuetta ennen luovutusta eläinlääkärillä. Älä usko mitään selityksiä ja tekosyitä. Niitä ei ole !

Jos olet hankkimassa lapinkoiraa, ja tahdot rekisteröidyn koiran, tarkista että kummankin vanhemman lonkat ovat virallisesti kuvattu ja silmät tarkastettu. Ne tiedot löytää kennelliiton koiranetistä.
Muuten jälkeläisiä ei saa rekisteriin.

Parhaiten saa ihmiseen jo valmiiksi kesymmän koiranpennun ostamalla sellaiselta, jolla pentueita on vain yksi kerrallaan kodissa sisällä kodinomaisissa olosuhteissa ihmisten keskellä ja ihmisten elämän ääniin tottuneina sekä ihmisten kanssa olleina ja jo alkuun oppineina,

eikä siis mistään superisosta kennelistä, missä niitä voi olla monia kerralla, jolloin ne ovat ns tarhapentuja. Isoissa kenneleissä joskus voi olla ikävämpiäkin juttuja. Ei aina. Isoissa kenneleissä kenelläkään ei ole pennuille siinä määrin aikaa sosiaalistaa niitä. On toki isoja kenneleitäkin joita erittäin hyvän koiramateriaalinsa vuoksi voisi suositellakin. Tähän empii pistää nimiä, koska en tiedä onko sallittua täällä kertoa niitä :)

VASTAAN SINULLE JA SANON ETTÄ REPPULIN KENNEL ON PARAS MÄ OLEN OSTANUT SIELTÄ JO NELJÄ PENTUA ENKÄ OLE KATUNUT PÄIVÄÄKÄÄN :) :) :) :)

Hyvän kasvattajan tunnistaa siitä, että hän kertoo itsestään ja koiristaan avoimesti. Kasvattajiin kannattaa olla yhteydessä jo ennen kuin pennun otto edes on ajankohtaista. Itse laitoin pennun ottamista suunnitellessani viestin kasvattajalle, josta tykkäsin nettisivujen ja kuulemani perusteella. Vierailin kasvattajan luona ennen kuin pentuja oli edes pistetty alulle. Hyvä kasvattaja on omistautunut kasvattamalleen rodulle ja tietää muutenkin koirista paljon. Jos kennelissä tulee pentueita koko ajan peräjälkeen, kannattaa miettiä, onko kasvattajalla vaan rahat mielessä.

Ota pentu sellaisesta paikasta, jossa ne saavat kasvaa normaalissa ympäristössä ihmisten ja muiden koirien kanssa. Pentujen tulee tottua kasvattajan luona normaalin elämään ääniin ym. ja niiden tulee päästä käymään myös ulkona. Tiedän yhden paikan (ei tosin lapinkoirakasvattaja), jossa pennut olivat vain yhdessä huoneessa, eivätkä päässeet ikinä ulos, vaikka oli kesä. En ottaisi tällaisesta paikasta pentua. Hyvä kasvattaja on myös kiinnostunut sinusta, eikä lupaa myydä sinulle pentua heti kättelyssä. Hän on kiinnostunut mm. mitä aiotte harrastaa, paljonko sinulla on aikaa koiralle, millaisessa paikassa asutte ym.

Pennun luonteesta saat kuvaa vierailemalla katsomassa pentuja useaan kertaan. Kannattaa ottaa sellainen pentu, joka on reipas ja iloinen, eikä piileksi koko ajan nurkassa. Tällainen pentu kannattaa jättää kokeneemmalle pennunostajalle. Pentujen luonteeseen vaikuttaa suuresti myös niiden emo: miten se suhtautuu vieraisiin ihmisiin ja koiriin, onko se vilkas vai rauhallinen ym. Myös pentujen isä olisi hyvä nähdä. Kasvattaja osaa myös sanoa mielipiteensä siitä, mikä pentu sopisi juuri sinulle.

Joillain lapinkoirilla on enemmän riistaviettiä kuin toisille. Tiedän myös lapinkoiria, jotka pysyvät pihassa ja myös sellaisia, jotka karkaavat heti tilaisuuden tullen. Jotkut yksilöt haukkuvat enemmän ja jotkut vähemmän. Asun itse kerrostalossa lapinkoiran kanssa, eikä se hauku oikeastaan koskaan. Koirani pitää todella paljon vieraistakin ihmisistä, joten sitä ei häiritse rappukäytävän äänet, eikä sekään, jos joku vieras tulee sisään. : )

Omien kokemusteni perusteella voin sanoa, että lapinkoiriin mahtuu todella monenlaisia luonteita ja yksilöitä. Rotukuvaus antaa vinkkiä siitä, millainen rotu on kyseessa, mutta loppujen lopuksi jokainen koira on omanlaisensa.

Asiallinen kirjoitus.