Niin siis minulle tuleva lapseni on ensimmäinen, mutta avomiehelleni lapsi on toinen. Hänellä on ennestään 9-vuotias poika, joka asuu äitinsä kanssa 200km päässä ja näkee isäänsä n. kerran kolmessa viikossa muutaman tunnin, eli harvoin. Pojan saadessaan oli puolisoni 18-vuotias ja häntä kiinnosti kaikki muu kuin vauvanhoito ja kotona oleminen.
Nyt raskauteni edetessä minua vaivaa se, että jos mieheni onkin vaan perusrenttu eikä nytkään kiinnostu lapsestamme vaikka aikaa onkin kulunut vuosia hänen viimekerrastaan. Minua vaivaa myös se että tämä on minulle aivan uutta ja mieheni on kokenut jo kaikki ensimmäisen vauvan ekat potkut,entisen tyttöystävän vatsan pyöristymiset ym. jo aikasemminkin. Vaippaa hän ei ole koskaan vaihtanut eikä syöttänyt lastaan ym. En normaalisti ole mustasukkaista tyyppiä, mutta nyt raskaana ollessani kiehahtaa kun saan taas päähäni näitä "typeriä" ajatuksia. Onko muita samassa tilanteessa olevia ja miten teillä on kaikki mennyt?
Nyt raskauteni edetessä minua vaivaa se, että jos mieheni onkin vaan perusrenttu eikä nytkään kiinnostu lapsestamme vaikka aikaa onkin kulunut vuosia hänen viimekerrastaan. Minua vaivaa myös se että tämä on minulle aivan uutta ja mieheni on kokenut jo kaikki ensimmäisen vauvan ekat potkut,entisen tyttöystävän vatsan pyöristymiset ym. jo aikasemminkin. Vaippaa hän ei ole koskaan vaihtanut eikä syöttänyt lastaan ym. En normaalisti ole mustasukkaista tyyppiä, mutta nyt raskaana ollessani kiehahtaa kun saan taas päähäni näitä "typeriä" ajatuksia. Onko muita samassa tilanteessa olevia ja miten teillä on kaikki mennyt?
Vastaukset 9
Vanhimmat
tilanne, eli miehelläni on edellisestä liitosta 9 vuotias poika, jota hän näkee ehkä kerran kuussa. Mieheni oli 18 vuotias saadessaan tämän lapsen. Nyt kun itse olen raskaana rupesin ensin kanssa itse miettimään että mitäs jos jään ihan yksin raskauteni kanssa, ja onko mieheni kiinnostunut lainkaan tästä vauvasta(vaikka yhdessä ollaan suunniteltu)
No tossa yks päivä just juttelin mieheni kanssa näistä asioista ja hän sanoi ettei oikeastaan muista hänen pojan syntymän ajoilta mitään vaan kaikki meni niin sumussa, koska oli niin nopeeaa toimintaa silloin.. (tapasi pojan äidin ja n. 1,5 kk myöhemmin nainen raskaana -> poika syntyi siitä 2 kk naimisiin ja siitä 2 kk ero). Kysyin myös että mites nyt kun hän on jo kaiken kerran kokenut niin hän vastasi, että ei hän ole yhtään sen kokeneempi kuin minäkään, koska ei hän ole saanut aikaisemmin lasta minun kanssani.
Mutta vaikka mieheni on osoittanut että kyllä tässä mukana ollaan täysillä, niin jotenkin alitajuisesti kun tapahtuu jotain ajattelen, että se oli niin mitätön asia etten viitsi sillä miestäni vaivata. Mieheni kyselee välillä jopa, että olenko lainkaan raskaana kun ei mukamas tapahdu mitään ja sitten yleensä rupean pälättämään että kyllä tässä yks päivä jne...
Kannattaa jutella noista tuntemuksista miehen kanssa, se vois auttaa.
Ja ymmärrän hyvin mustasukkaisuutesi miehne exää kohtaan (itsellä samoja tuntemuksia välillä), mutta miehesi ei ole enää tämän naisen kanssa vaan sinun, ja uskoisin kyllä että miehesi kiinnostuu lapsestaan(toivotaan ainakin niin). Mutta kaikkea hyvää sinulle ja onnea odotukseen.
helvetissä toi sun huoles liittyy kyseiselle palstalle. kaikki suomalaiset on perusrenttuja tai homoja.
Jos lähdetään siitä että kaikki suomalaiset ovat perusrenttuja tai homoja niin ilmeisesti minä olen ymmärtänyt suomenkielen sanan renttu ihan väärin.
Aloittajalle en osaa muuta sanoa kuin että puhu, puhu ja puhu miehesi kanssa. Itse en ole vastaavanlaisessa tilanteessa ollut. Esikoista kun odotin muuttui mies ihan kummalliseksi ja oli kummallinen, äksy, kiukkuinen ekat 3 kk. Lopulta sai sanottua että häntä pelottaa tulla isäksi. Häntä pelottaa ettei osaa olla hyvä isä. Eli käytännössä mies kävi samat asiat ja pelot päässään läpi, kuin minä. Puhuminen auttoi.
Toivon teille voimia ja keskusteluja. Jotenkin haluan uskoa siihen että miehesi on aika tavalla muuttunut 9 vuodessa.
...on tullut vastaan tämän raskauden aikana. Niin toivoisin että tämä lapsi olisi meille kummallekkin ensimmäinen... mutta miehelläni on hieman päälle 2-vuotias esikoinen jo. Ollaan siis avokkini kanssa tunnettu kohta kaksi vuotta, joten nopeasti ollaan siis edetty :)
Olen alusta asti "inhonnut" mieheni lapsen äitiä; hän kun teki lapsen tahallaan (söi pillereitä vaan leikisti). He erosivat melkein heti raskausuutisen jälkeen ja mieheni on nähnyt lastaan syntymästä lähtien joka toinen viikko. Ei siis ymmärtääkseni ollut mukana odotusajassa vaan vasta syntymän jälkeen.
Silti mua ottaa aivoon, ehkä siksi kun lapsi on vielä niin pieni. Ja myös siksi että mieheni käytös muuttui heti meidänkin raskausuutisen jälkeen totaalisesti. Tuntuu kuin hän olisi halunnut paeta, mutta jonkinlainen tunne pitää hänet kanssani. Pelkään vain, että hän ei halua tehdä toista kertaa samalla kaavalla ja jättää minua vaikka "haluaisikin". Ja ajattelee, että mitä kaikki muut ajattelisivat.
Nämä on näitä hormonimyrskyissä ajelehtivan naisen ajatuksia ja toivon etteivät pidä paikkaansa!! :)
Raskautta hän ei välillä edes muista ja kyllä melko yksin olen saanut mahani kanssa olla. Ei ole enää "niin rakastava" kuin ennen, päinvastoin etäinen ja tunteiltaan kylmä.
Toivottavasti tämä on vain kuvitelmaa...
Siis jos miehellä on ennestään lapsi niin varmasti sen olette tienneet jo AIKAISEMMINKIN?????
Jos ottaa puolisoksi valmiin isän/äidin niin ikävä kyllä se "vanha" lapsikin siihen kuuluu ja toinen vanhempi vaikkakin ex.
JOTEN jos otat niin kestät. Turha sitä on nyt kitistä. Olisit(te) valinnu lapsettomat puolisot.
Miettikää millaisia äiti-puoli teistä oikeen on tulossa????
mikä lukutaidoton urpo tää on??? MIKÄ sinua VAIVAA kun on PAKKO kirjoittaa ISOILLA kirjaimilla että TYPERYYTESI oikein KUNNOLLA paistaa läpi.
Niin siis olen urpo, mutta miten niin lukutaidoton? Kaikki noista äideistä on tiennyt että miehellä on lapsi jo aikaisemmasta elämästä. Ja ovat tienneet tuon asian jo ennen kuin ovat raskaaksi tulleet, eikö?
Joten jos kerran teidät että miehellä on lapsi niin mitä sitä sitten enää ruikuttaa että voi voi ku mies ei oo innoissaan ku tää on hänelle jo toinen nyyh nyyh.. ja ku se ex muijakin on ihan idiootti...
Pelottaa, ihan varmasti että entä jos mies lähtee ku jätti edellisenkin. Mutta sitä olisi voinut miettiä ja keskustella asiasta miehn kanssa ennne kuin on raskaana.
Ei pidä ottaa "käytettyä" miestä jos ei pysty hyväksymään hänen menneisyyttä.
vaan et siis kyllähän se on mulla ainakin ollut tiedossa miehen menneisyys ja ei se mua ole vaivannut millään tavalla, ja mielestäni olen ihan hyvä äitipuolikin ollut silloin harvoin kun mieheni lapsi meillä on ollut. Ja en mielestäni porannut etteikö mieheni olisi kiinnostunut tästä lapsesta ja raskaudesta. Mutta miten se sinua häiritsee jos tälläisiä asioita pohtii...? ovatko ne ajatukset jotenkin kiellettyjä. Ja en ole mitenkään mieheni exää haukkunut hän on todella mukava ihminen ja tulemme ihan hyvin juttuun. Niin haluaisin sinulta jonkun kommentin siihen että miksi nämä kaikki ajatukset ovat kiellettyjä??? Minä olen tässä topikissa tuo toinen kirjoittaja!!!
Tuttuni sai lapsen miehen kanssa, jolla on edellisen naisen kanssa lapsi. Me muut ei siitä miehestä paljon tykätä, mutta oma on meidän tutun valinta.
Se mies on ollut kaikki tietävänä koko ajan miten vauvaa täytyy hoitaa. Koko ajan on jokin kommentti meneillään. Tuttavamme on ollut masentunut. Kauheeta katsottavaa, mutta minkäs voi.
Eli parempi on mun mielestä mies joka ei ole paljoo lastenhoitoon osallistunut, kuin tuollainen pomottaja.