Moi,
kertokaa miehen näkökulmasta, että millaista oli olla synnytyksessä mukana?
Oliko se enemmän hyvä vai huono kokemus?
Ja koitteko olevanne hyödyksi vaimolle?
Onko suhe/arvostus vaimoon muuttunut synnytyksen myötä?
kertokaa miehen näkökulmasta, että millaista oli olla synnytyksessä mukana?
Oliko se enemmän hyvä vai huono kokemus?
Ja koitteko olevanne hyödyksi vaimolle?
Onko suhe/arvostus vaimoon muuttunut synnytyksen myötä?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Sikäli ainakin olin hyödyksi, että ilman minua ei varmaan olisi ehditty edes synnytyssaliin, sillä aamuyöstä likka tuli ulos niin vauhdikkaasti että saimme kätilön kanssa kamalalla vauhdilla työntää sänky saliin ja siirrettyä äiti toiselle sängylle.
Parasta oli kuitenkin ensi katseenvaihto vauvan kanssa.
kertaakaan, ensi kerralla nukun vaikka parkkipaikalla että olisin ajoissa paikalla
..3 yötä äidin sängyn vieressä. En halunnut mennä isien huoneeseen nukkumaan ja hyvä etten mennyt sillä minua ei kukaan olisi ehtinyt sieltä hakemaan kun tyttö lopulta päätti tulla.
Sellaista odotteluahan se oli... meillä kesti avautumisvaihe niin kauan että olis kyllä tullut vaimolla aika pitkäksi yksinään... sellaista seurana olemistahan se suurilta osin oli... tukemista ponnistusvaiheessa ja kosteita silmäkulmia sitten lopuksi.
Kyllä sillä äidillä on aika yksinäistä, jos isä ei ole mukana. Ei kätilöt siellä koko ajan valvo, niillä on muita synnytyksiä hoidettavana samaan aikaan.
Jos mies ei synnytystä kestä, niin kannattaa vähän miettiä, mitä se synnyttävä äiti joutuu kestämään!
vaikka luulin toisin. aika helpolla/nopeesti tuli. ponnistus kivuliain. vaimolle tietenki oli tärkeintä kun piti kädestä kiinni. sekä hoivas vähän lasta myöhemmin. ei oo suhde muuttunu. uhkeus on nättiä. ei se rakkaus synnytykseen lopu.
voin sanoa rehellisesti että koko tapahtuma oli elämäni paras tapahtuma. Ei kannata jättää väliin. Olethan sentään tuki ja turva naisellesi. Ja odotahan kunhan näät lapsesi ekan kerran ja se puristaa sinua sormesta. Iso mieskin itkee siinä tilanteessa.
Antakaa kuitenkin yksityisyyttä äidille, eli menkää pois tutkimusten ja ponnistuksen ajaksi (paitsi jos äiti haluaa ponnistaa jakkaralla). Silloin teistä ei ole apua, vaan olette pelkkiä tirkistelijöitä. Ette varmaan itsekään haluaisi olla ainoa "alaston" huoneessa, jalat levällään vieraiden tutkittavana, vaimon katsellessa vieressä? Vai haluaisitteko peräpukamaleikkaukseen tuttuja yleisöksi?