Itse IT-alalla liki kymmenen vuotta toimineena, ei voi kuin ihmetellä menoa. Muutaman viime vuoden aikana on korostunut yhä enemmän meninki "hyvää ja halvalla". Projektien kilpailuttamisessa voittaa pääsääntöisesti aina halvin tarjous. Kukaan ei halua maksaa laadusta. Asiakkaatkaan eivät halua/ehdi panostaa määrittelyihin. Projektit tehdään mielialalla "eiköhän tämä toimi". Toimituksen jälkeen pistetään kädet kyynärpäitä myöten ristiin ja toivotaan parasta ja pelätään pahinta.
Miten lie ollut 20 vuotta sitten? Arvostettiinko IT-alaa, vai olivatko IT-kustannukset vain välttämätön paha kuten tällä hetkellä, eikä niitä katsottu voimavarana.
Miten lie ollut 20 vuotta sitten? Arvostettiinko IT-alaa, vai olivatko IT-kustannukset vain välttämätön paha kuten tällä hetkellä, eikä niitä katsottu voimavarana.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Koska kultaisella 80- luvulla jokaisesta introvertista pizzanaamasta, joka osasi tehdä tietokoneella muutakin, kuin käynnistää sen puhuttiin "tietokonenerona"
Toisaalta koko IT-puolta ei nähty välttämättä voimavarana, vaan sitä pidettiin jopa haittana.
Ainakin siis henkilökohtaisena haittana, kun moni gubbe joutui opettelemaan PC:n käytön vielä ennen eläkkeelle lähtöään.
Sitten kun sitä ei kuitenkaan opittu, puhuttiin siitä, miten vehkeet ei toimi ja tietokoneissa ja firman nörteissä on vikaa.
Muuten 20 vuotta sitten ei edes puhuttu mistään IT:stä, vaan ATK:sta.
20 vuotta sitten projekti ei ollut välttämättä vallitseva työtapa kehittää IT-ratkaisuja.
Toki projekteja silloinkin oli ja oli pahoja limbojakin (epäonnistumisia).
Mutta ainakin isommissa taloissa (pankit, vakuutusyhtiöt) tehtiin paljon kehittämistyötä myös linjatyönä ja tällöin laatu oli tärkeämpää kuin alin hinta. Istuihan IT-ammattilainen (tuon ajan kielellä ATK-ammattilainen) jopa samassa huoneessa loppukäyttäjien kanssa, joten mitään paskaa ei voinut työntää putkesta ulos.
Olen sitä mieltä, että osin tuota toimintamallia kannattaisi tuoda takaisin. Jonkinverran tästä on myös merkkejä olemassa. Sovelluskehitysliike "Agile" korostaa nimenomaan käyttäjän ja kehittäjän läheistä yhteistyötä, niin läheistä, että ollaan jopa samassa huoneessa paiskimassa töitä. IT-ammattilaiselle se on tietysti tukala paikka, jos ei ihan osaa hommiaan....loppukäyttäjä on aina olkapään takana todistamassa sähläämistä. Ehkä se sitten sopii tälle nykysukupolven "osaajille" paremmin tämmöinen työskentelytapa, jossa jossain intialaisessa peräkammarissa koodataan RUP speksien avulla vähän sinnepäin sovellutuksia assembly tasoisella koodauskielellä (C )
olen tällä hetkellä kyynärpäitä myöten paskassa, tipuin nimittäin lantasiiloon kun piti korjata yksi vempain. :(
Kun 80-luvun alkupuolella tulin alalle "vain ohjelmoijaksi" minua arvostettiin todella korkealle.
Mitään tieetlit eivät merkanneet silloin, ei ollut nykyiståä tärkeilyä. Töissä oli tärkeintä olla resurssi, se tekikö töitä oli sivuseikka. Ei kytätty tekemisiä niin kuin nykyisin, riitti kun oli käytettävissä. Ettekö usko?
Turhaan yritän ehkä kertoa, että ajat oli toisenlaiset.