Terve kaikille, harkitsen ryhtymistä kiinteisön osaomistajaksi. Haluaisin kuulla hyviä ja huonoja kokemuksia tähän leikkiin ryhtyneiltä. Tuleva osaomistajat juhlallisesti vakuttaa että kyllä he osallistuvat kinteistöjen kunnostukseen, ylläpitoon ja muuhun vähintään yhtäpaljon kuin mekin.
Kaikkihan yleensä hyvin alkaa, mutta jos taikinassa on monta valmistajaa ja eri reseptit....?
Kaikkihan yleensä hyvin alkaa, mutta jos taikinassa on monta valmistajaa ja eri reseptit....?
Vastaukset 3
Vanhimmat
hyvää koska lähes aina se on pakon sanelema juttu.
Kiinteistöhän koostuu sen maapohjasta, ei rakennuksista, joten omistaisitte määräosan kiinteistöstä.
Hallinnanjakosopimuksella voitte sitten keskenänne sopia mitä alueita kukin hallitsee, rakennusten hallinnasta sekä omistajien velvoitteista. Hallinnanjakosopimus tulee rekisteröidä käräjäoikeudessa ja sen tulee aina olla korkeimalla sijalla rasituksissa (vaatii pantinhaltijoiden suostumuksen). Tämän jälkeen omistajat voivat vapaasti hallita ja käyttää sopimuksessa määritettyä hallinta-aluetta. Samaten voi oman määräosan myydä toisten omistajien kantaa kuulematta koska sopimus sitoo myös uusia omistajia. Panttikirjoja voivat kaikki omistajat hankkia tarpeensa mukaisesti eivätkä muut omistajat joudu näistä vastuuseen.
Hallinnanjakosopimus on niin sitova että jopa kiinteistöveron maksulaput tulevat jokaiselle erikseen.
Em. tavalla tomittaessa ei riskiä ole, suullisia sopimuksia ei pidä koskaan tehdä!
Mummon ja ukin kuoltua isäni ja setäni perivät heidän kotitalonsa maalta joka jäi lomakäyttöön. Ainoa joka teki mökkiin liittyviä kunnossapitotöitä oli isäni. Aikansa hän jaksoi, mutta kyllästyi sitten siihen kun veljensä ei juuri vasaraa käteen ottanut. Nyt ei kukaan ylläpidä mökkiä ja ikävä on katsella kun aika vääjämättä rapistuttaa rakennuksia.