En ole mikään absolutisti, mutta kärsinyt paljon ympäröivästä alkoholismista. Isäni on alkoholisti. Siksi tuntui kai tutulta ja ”turvalliselta” valita puoliso, joka käyttää alkoa runsaasti.
Nimimerkillä Terveyden puolesta puhumiseni johtuu siitä, että näitä suurkuluttajia ei millään meinaa saada lääkäriin. Pitkällä tähtäimellä suurkuluttaja nimittäin taatusti pilaa terveytensä. "Jokaisen oma asia", kuulen jo monen purnaavan. Aivan oikein. Niin kauan kun suurkuluttajat pysytte sinkkuina.
Oma tarinani on se, etten juo joka viikko tai edes joka viikonloppu, vaan fiiliksen mukaan. Juon vain ystävien kera ja kohottaakseni fiilistä, en surrakseni murheita. Murheitten murehtimisen hoidan muutoin, koska tiedän alkon vain pahentavan tilannetta, ainakin pitkäaikaisissa murheissa (esim. hoitamaton masennus, muu sairaus, ero, muu menetys ym.). Toisaalta osaan olla hyväntuulinen myös ilman alkoa.
Yksikseen juova ei arvaakaan, mitä vahinkoa hän tuottaa perheenjäsenilleen. Sitä paitsi juominen säteilee myös muualle lähiympäristöön. Juopot luulevat, että juominen on heidän oma asiansa myös suhteessa muihin lähimmäisiin.
Minä en ainakaan halua kumppania, joka kupsahtaa ennenaikaisesti alkon takia tai jota joudun hoivaamaan hänen itse aiheuttamiensa sairauksien takia. Haen elämänkumppania, jonka kanssa saan elää yhdessä mahdollisimman pitkään tervettä elämää. Kerran tänne vain tullaan elämään, enkä halua viettää puolta elämääni "pyörryksissä". Toisenkin osapuolen pämppäämiseen liittymistä on siis purnaajien turha vetää esiin. On nähty liian monia surullisia esimerkkejä siitä, kun molemmat pämppäävät ja perheessä on lapsia. Sitä paitsi naispämppääjät sairastuvat yleensä ennen miehiä. Heidän maksansa ei ensinnäkään poista alkoholia yhtä nopeasti.
Minä kyllästyin oman puolisoni juomiseen runsaan kymmenen vuoden jälkeen niin, että pistin miehen menemään. Lapsia meillä ei ole, joten sen suhteen asia oli helpompi. Rakastin kyllä miestäni, ja yritin jutella asiasta myös asiallisesti, yritin houkutella häntä niin lääkäriin, katkaisuun kuin alkokirjallisuuden lukemiseen (mm. Raimo O. Kojon kirja Eroon viinasta erinomainen omakohtainen kuvaus juoppoudesta), jopa parisuhdeterapiaan. Olisin näissä tapauksissa ollut valmis kulkemaan rinnalla. Mihinkään näistä hän ei suostunut. Yhden kesän jopa juopottelin hänen rinnallaan, kunnes huomasin, ettei se ole minun juttuni. Kun mieheni jonkun kerran lupasi tehdä muutoksen juomiseensa, hän oli jo parin kolmen päivän kuluttua kauppareissulla ollessamme "mankumassa" edes paria pientä pullollista kuin pikkulapsi.
Valitettavasti alko vie miestä niin mennessään, että monet yhteiset suunnitelmat menivät karille: talot rakentamatta, pihat laittamatta, lapset hommaamatta jne. Kaikki pienimmät askareetkin tehtiin aina ”kohta” tai ”sitten kun sen aika on” toisin sanoen ei milloinkaan. Ainakin lasten hankkiminen on kohdallani jo iän puolesta myöhäistä. Ne muut asiat ehdin vielä hoitaa yksinkin. Lisäksi oli jokapäiväinen epävarmuus siitä, saisinko kyydin, jos esim. itse sairastuisin akuutisti (mutten kuitenkaan niin akuutisti, että voisin tilata ambulanssin). Mies vain kuittasi, että "taksithan on keksitty". Ja kuinka monta kertaa minä olinkaan ollut hänelle juoppokuskina vähäisemmissäkin tilanteissa!
En kuitenkaan ole varsinaisesti katkera. Hölmönä vain pidän itseäni, kun en lähtenyt aiemmin kelkasta. Luulin, että ihminen muuttuu, muttei ole isänikään muuttunut, vaikka on jo päälle 70:n.
Juoppous pahenee iän myötä, ellei sitä katkaise kerrasta. Miehellänikin vaihtuivat miedommat viinit väkevimpiin, vaikka hän pääasiassa joi keskiolutta. Lipitys oli lopulta jokapäiväistä, ja arki-iltaisinkin piti saada pikkukännit. Ja heti perjantaina kotiin tullessa poksahti pullonkorkki, joka sulkeutui vasta sunnuntai-iltapäivisin. Oli todella vaikea neuvotella miehen kanssa mistään tärkeästä asiasta (esim. lomista tai raha-asioista), kun hän oli joko liian nousuhumalainen, jolloin hän lupasi kaikkea, joka ei myöhemmin pitänytkään paikkaansa, tai liian jurrissa pystyäkseen keskustelemaan mistään tai vihonviimeisessä tilassaan liian krapulaisen äreä. Viikossa ei ollut montakaan kymmentä minuuttia, jolloin mies oli täysin selvin päin hereillään minun seurassani, jotta asioista olisi voinut keskustella.
Voisi kärjistäen sanoa, että miehelläni oli vain alko ja työ. Työn hän haluaa varmaan säilyttää viimeiseen saakka, mutta hänellä menee kaikki muu aika sen kontrolloimiseen, ettei hän vain joisi liikaa aamulla töihin selvitäkseen. Ainakin toistaiseksi. Ehkä hän ei lopulta kykenekään. Ikää ei ole vielä viittäkymmentä.
Mielestäni työnantajalla pitäisi olla oikeus ja velvollisuus tehdä työntekijöilleen säännölliset ja kattavat terveystarkastukset muutaman vuoden välein, sillä suurkuluttajia ei tahdo saada lääkäriin kirveelläkään. Työnantaja voisi sitten asettaa jonkin sanktion (vaikka palkan laskemisen), jos työntekijä ei näihin määräaikaistarkastuksiin suostu. Ehkä suurkuluttaja edes hieman säikähtäisi, kun tietäisi, että maksa lähes paukkuu ja että diabetes mahdollisine raajojen amputoimisineen uhkaa. Mistä muuten johtuu, että diabetes on niin suuri uhka suomalaisten terveydelle? Onko suurkuluttajilla koskaan tullut mieleen, että alkoholissa on runsaasti sokeria? Suurkulutus hyväksytään Suomessa edelleen liian helposti. Laskeutuisimmeko me suomalaiset vihdoin puusta maahan ja sivistäisimme vähän itseämme?
Olen onneksi jo oppinut läksyni. Etsin uutta kumppania, mutta sixpackia tai suurempaa kauppajonossa tiskille raahaavat jäävät armotta sivuun, olipa ulkonäkö, koulutus, kielitaito, asema, auto, talo, kesämökki, vene, osakesalkku tai varallisuus miten hyvä tahansa. Alkon jonoja minun tosin tulee kovin harvoin tarkkailluksi.
Nimimerkillä Terveyden puolesta puhumiseni johtuu siitä, että näitä suurkuluttajia ei millään meinaa saada lääkäriin. Pitkällä tähtäimellä suurkuluttaja nimittäin taatusti pilaa terveytensä. "Jokaisen oma asia", kuulen jo monen purnaavan. Aivan oikein. Niin kauan kun suurkuluttajat pysytte sinkkuina.
Oma tarinani on se, etten juo joka viikko tai edes joka viikonloppu, vaan fiiliksen mukaan. Juon vain ystävien kera ja kohottaakseni fiilistä, en surrakseni murheita. Murheitten murehtimisen hoidan muutoin, koska tiedän alkon vain pahentavan tilannetta, ainakin pitkäaikaisissa murheissa (esim. hoitamaton masennus, muu sairaus, ero, muu menetys ym.). Toisaalta osaan olla hyväntuulinen myös ilman alkoa.
Yksikseen juova ei arvaakaan, mitä vahinkoa hän tuottaa perheenjäsenilleen. Sitä paitsi juominen säteilee myös muualle lähiympäristöön. Juopot luulevat, että juominen on heidän oma asiansa myös suhteessa muihin lähimmäisiin.
Minä en ainakaan halua kumppania, joka kupsahtaa ennenaikaisesti alkon takia tai jota joudun hoivaamaan hänen itse aiheuttamiensa sairauksien takia. Haen elämänkumppania, jonka kanssa saan elää yhdessä mahdollisimman pitkään tervettä elämää. Kerran tänne vain tullaan elämään, enkä halua viettää puolta elämääni "pyörryksissä". Toisenkin osapuolen pämppäämiseen liittymistä on siis purnaajien turha vetää esiin. On nähty liian monia surullisia esimerkkejä siitä, kun molemmat pämppäävät ja perheessä on lapsia. Sitä paitsi naispämppääjät sairastuvat yleensä ennen miehiä. Heidän maksansa ei ensinnäkään poista alkoholia yhtä nopeasti.
Minä kyllästyin oman puolisoni juomiseen runsaan kymmenen vuoden jälkeen niin, että pistin miehen menemään. Lapsia meillä ei ole, joten sen suhteen asia oli helpompi. Rakastin kyllä miestäni, ja yritin jutella asiasta myös asiallisesti, yritin houkutella häntä niin lääkäriin, katkaisuun kuin alkokirjallisuuden lukemiseen (mm. Raimo O. Kojon kirja Eroon viinasta erinomainen omakohtainen kuvaus juoppoudesta), jopa parisuhdeterapiaan. Olisin näissä tapauksissa ollut valmis kulkemaan rinnalla. Mihinkään näistä hän ei suostunut. Yhden kesän jopa juopottelin hänen rinnallaan, kunnes huomasin, ettei se ole minun juttuni. Kun mieheni jonkun kerran lupasi tehdä muutoksen juomiseensa, hän oli jo parin kolmen päivän kuluttua kauppareissulla ollessamme "mankumassa" edes paria pientä pullollista kuin pikkulapsi.
Valitettavasti alko vie miestä niin mennessään, että monet yhteiset suunnitelmat menivät karille: talot rakentamatta, pihat laittamatta, lapset hommaamatta jne. Kaikki pienimmät askareetkin tehtiin aina ”kohta” tai ”sitten kun sen aika on” toisin sanoen ei milloinkaan. Ainakin lasten hankkiminen on kohdallani jo iän puolesta myöhäistä. Ne muut asiat ehdin vielä hoitaa yksinkin. Lisäksi oli jokapäiväinen epävarmuus siitä, saisinko kyydin, jos esim. itse sairastuisin akuutisti (mutten kuitenkaan niin akuutisti, että voisin tilata ambulanssin). Mies vain kuittasi, että "taksithan on keksitty". Ja kuinka monta kertaa minä olinkaan ollut hänelle juoppokuskina vähäisemmissäkin tilanteissa!
En kuitenkaan ole varsinaisesti katkera. Hölmönä vain pidän itseäni, kun en lähtenyt aiemmin kelkasta. Luulin, että ihminen muuttuu, muttei ole isänikään muuttunut, vaikka on jo päälle 70:n.
Juoppous pahenee iän myötä, ellei sitä katkaise kerrasta. Miehellänikin vaihtuivat miedommat viinit väkevimpiin, vaikka hän pääasiassa joi keskiolutta. Lipitys oli lopulta jokapäiväistä, ja arki-iltaisinkin piti saada pikkukännit. Ja heti perjantaina kotiin tullessa poksahti pullonkorkki, joka sulkeutui vasta sunnuntai-iltapäivisin. Oli todella vaikea neuvotella miehen kanssa mistään tärkeästä asiasta (esim. lomista tai raha-asioista), kun hän oli joko liian nousuhumalainen, jolloin hän lupasi kaikkea, joka ei myöhemmin pitänytkään paikkaansa, tai liian jurrissa pystyäkseen keskustelemaan mistään tai vihonviimeisessä tilassaan liian krapulaisen äreä. Viikossa ei ollut montakaan kymmentä minuuttia, jolloin mies oli täysin selvin päin hereillään minun seurassani, jotta asioista olisi voinut keskustella.
Voisi kärjistäen sanoa, että miehelläni oli vain alko ja työ. Työn hän haluaa varmaan säilyttää viimeiseen saakka, mutta hänellä menee kaikki muu aika sen kontrolloimiseen, ettei hän vain joisi liikaa aamulla töihin selvitäkseen. Ainakin toistaiseksi. Ehkä hän ei lopulta kykenekään. Ikää ei ole vielä viittäkymmentä.
Mielestäni työnantajalla pitäisi olla oikeus ja velvollisuus tehdä työntekijöilleen säännölliset ja kattavat terveystarkastukset muutaman vuoden välein, sillä suurkuluttajia ei tahdo saada lääkäriin kirveelläkään. Työnantaja voisi sitten asettaa jonkin sanktion (vaikka palkan laskemisen), jos työntekijä ei näihin määräaikaistarkastuksiin suostu. Ehkä suurkuluttaja edes hieman säikähtäisi, kun tietäisi, että maksa lähes paukkuu ja että diabetes mahdollisine raajojen amputoimisineen uhkaa. Mistä muuten johtuu, että diabetes on niin suuri uhka suomalaisten terveydelle? Onko suurkuluttajilla koskaan tullut mieleen, että alkoholissa on runsaasti sokeria? Suurkulutus hyväksytään Suomessa edelleen liian helposti. Laskeutuisimmeko me suomalaiset vihdoin puusta maahan ja sivistäisimme vähän itseämme?
Olen onneksi jo oppinut läksyni. Etsin uutta kumppania, mutta sixpackia tai suurempaa kauppajonossa tiskille raahaavat jäävät armotta sivuun, olipa ulkonäkö, koulutus, kielitaito, asema, auto, talo, kesämökki, vene, osakesalkku tai varallisuus miten hyvä tahansa. Alkon jonoja minun tosin tulee kovin harvoin tarkkailluksi.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Arvasin heti ensi riveistä, että olet alkoholistin TYTÄR, sillä jostain kumman syystä alkoholisti-isän vanhin tytär haksahtaa usein juuri alkoholistiin!
Haksahtaa, vaikka alkoholismia ei vielä edes pystyisi diagnosoimaan.
Jotainhan se kertoo alkoholismista, ja alkoholistin luonteesta. Alkoholistin lapsi tunnistaa alkoholistin vaikka kaveri ei vielä edes joisi alkoholistisesti. Luonne on kuitenkin "alkoholistinen" ja siksi kovin tuttu.
Ja sitten vaan omaa miestä hoivaamaan, kun isää ei pystynyt hoivaamaan.
Muuten teit todella viisaasti, kun pistit miehen mäelle.
Harva nainen siihen kykenee, vaan syyttää itseään miehen juomisesta ja siksi katsoo velvollisuudekseen kestää juoppoa miestä.
Onnittelen.
"Mielestäni työnantajalla pitäisi olla oikeus ja velvollisuus tehdä työntekijöilleen säännölliset ja kattavat terveystarkastukset muutaman vuoden välein, sillä suurkuluttajia ei tahdo saada lääkäriin kirveelläkään. Työnantaja voisi sitten asettaa jonkin sanktion (vaikka palkan laskemisen), jos työntekijä ei näihin määräaikaistarkastuksiin suostu."
--------------------------------
työnantajalla on lakisääteinen velvollisuus järjestää työterveyshuolto.
http://www.kela.fi/in/internet/suomi.nsf/Docs/110701090515KÅ
--------------------------
kerrot alkoholistin kanssa elämisestä mutta mitäpä siitä olet oppinut ?
luettelet asioita, joissa alkoholistiin ei voi luottaa, koska viina on tärkeämpää. joo. aivan.
sitten kokeilet lykätä pallon/ pullon työnantajalle, jotta se raitistaisi juopon !!
kaiken kokemasi jälkeen !!
juoppo raitistuu, jos raitistuu vasta sitten, jos itse niin haluaa.
ei kenenkään painostuksesta tai uhkailusta tai yhtään mistään ulkopuolisesta syystä !
ja juopon paapominen estää häntä raitistumista. siis paapomisella voi ainoastaan pitkittää hänen juomistaa. juuri niin.
sitä kutsutaan juomisen mahdollistamiseksi.
----------------
no muistan menneiltä ajoilta erään naisen, joka kirjoitti miehensä a-ongelmasta. olivat käyneet parisuhdeterapiassa monet kerrat ja mies oli luvannut kovasti vähentää juomistaan ja sitten vauvan synnyttyä suunnilleen lopettaa kokonaan.
no tää "blondi" ihmetteli, että mikähän siinä on kun mies vetelee viinaa kuten ennenkin, jopa enemmän, ja pitäiskö hankkiutua nopsaan paksuksi, että mies sitten raitistuis lupauksensa mukaisesti.
en tiedä mitä sitten kävi. minun neuvot eivät olleet tuolle neidolle sopivia, koska "juoma-asioista oli terapiassa sovittu ja vaikka mies just nyt ei niistä sopimuksista välitäkään nii sitte myöhemmin kyllä".
missä lie tuo hautomo, josta nuo syntyy ?
----------------
ja toiseksi, kuten tuossa ylempänä seisoo:
työntekijä joutuu määräajoin työterveyshuollon tarkastukseen. jos semmoiseen ei suostu menemään nii olisko se riittävä peruste potkuille ?
en tosiaankaan tiedä.
tuollainen vaihtoehto on mulle ihan uusi juttu.
---------------------
nyt sulla kuiteski on asiat paremmin kuin koskaan, on tietoa ja olet ( kai ? )päässy juoposta eroon. onnittelut siitä.
jos seuraavan miehesi "löydät", nii älä löydä sellaista, jonka haluat pelastaa joltain.
se olis silloin mahdollistamista.
sitä asiaa voit kooklettaa , jos haluat lukee enempi.
tsemppiä ja järkeä tulevaisuuteen.