Mitä ihmettä voisi sanoa (lohduttaa?), kun lapsi tulee päiväkodista ja sanoo ettei kukaan ole leikkinyt hänen kanssaan?
Toisina päivinä hän on ihan iloinen, mutta joinakin päivinä aivan murheen murtamana, kun on ollut jokin leikki johon hän olisi halunnut mukaan, mutta ei ole otettu.
Näköjään riippuu ihan päivästä, en usko että hän on mitenkään yleisesti epäsuosittu lapsi. Joskus hän saa osallistua toisten leikkiin, joinakin päivinä hänet jätetään ulkopuolelle. Luulisin, että se on ihan yleistä? Mitä te muut äidit sanotte, lohdutatte?
Toisina päivinä hän on ihan iloinen, mutta joinakin päivinä aivan murheen murtamana, kun on ollut jokin leikki johon hän olisi halunnut mukaan, mutta ei ole otettu.
Näköjään riippuu ihan päivästä, en usko että hän on mitenkään yleisesti epäsuosittu lapsi. Joskus hän saa osallistua toisten leikkiin, joinakin päivinä hänet jätetään ulkopuolelle. Luulisin, että se on ihan yleistä? Mitä te muut äidit sanotte, lohdutatte?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Oletko kysynyt päiväkodin henkilökunnalta, mikä on heidän näkemyksensä tilanteesta. Päiväkodissa työskennelleenä voin kertoa, että on olemassa lapsia, jotka eivät kestä yksinäisyyttä tai yksinjäämistä ollenkaan. Eli kavereita on, mutta jos leikki ei suju omilla ehdoilla joka hetki, niin pian ollaan harmissaan siitä, että kukaan ei leiki mun kanssa jne. Ja usein tuollaisista asioista puhuu hanakoimmin ne sosiaaliset lapset, joilla niitä kavereita oikeasti on. Ja yksinjääminen on täten vain tilapäistä. Kysy silti lisätietoja lapsesi tarharyhmän aikuisilta!
Mun muksu ei ole vielä päiväkodissa, mutta mun äiti sanoi mulle aikanaan että keksi oma leikki johon saa sitten muut tulla mukaan. Ja hän käski mun katsoa että onko muita lapsia joita ei ole otettu mukaan ja pyytää heitä kanssani leikkimään. Tämä tais myös kasvattaa musta sellasen etten koskaan sorsinut muita :)
Sellasta se oli mullakin että yhtenä päivänä oli kavereita vaikka kuinka paljon ja toisena ei yhtään...
hei tosta tuli heti mieleen oma lapsuus! ekalla luokalla oli päiviä jolloin leikittin kaikki nätisti ja sitten oli sellasia päivä että joku jäi ulkopuolelle. välillä oli oma vuoro istua yksin ja muut kiusottelivat..silloin tuntui karmealta, seuraavana päivä oli jonkun muun vuoro tai sitten kaikki sai olla mukana.
lapset ovat ihmeellisiä..mutta kannattaa kyllä puhua hoitohenkilökunnan kanssa ja kysyä mielipiteitä ja seurata tilannetta.
MInä kysyn ensin, että oliko se niin, että kukaan ei ottanut mukaan leikkiin vai oliko se niin, että "etkö sinä itse halunnut mennä juuri siihen leikkiin mukaan". Aika usein käy ilmi, että minun lapseni olisi halunnut leikkiä jotain muuta kuin muut lapset.
Jos se lapsi, jonka kanssa yleensä leikki, ei leikkinytkään sinä päivänä sanottiin: "Kukaan ei leiki". Tarhatädit kuitenkin kertoivat lapsella olleen kaveri. Itse ajattelin sen olleen luonnollista pettymystä siitä, ettei "läheisin ja arvokkain" ihminen sinä päivänä huomannut niin paljon?
Tuli oma lapsuus mieleen aika elävästi. Onneksi minulla oli isoveli , jonka kanssa myöskään ei aina leikitty. Napotettiin sitten keskenään vierekkäin linja-auton penkillä. Me asuttiin tosi korvessa.
Välillä tulee surku olo kun miettii jos oma lapsi joutuu kokemaan koulukiusaamiset.. Mutta vielä pahempaa olisi jos oma lapsi on kiusaaja.