huomata, että kaikki viha on poissa. Olen vapaa kaikesta energiaa syövästä negatiivisesta tunteesta, jota Sinua kohtaan hetken tunsin.
Ymmärsin sen johtuvan suurimmaksi osaksi pettymyksestä, omien odotusten ja todellisuuden kohtaamattomuudesta.
Jäljellä on vain se puhdas ja aito rakkaus, jota vaalin edelleen sydämesssäni. Se ei vaadi vastarakkautta, se elää omaa elämäänsä kaikista muistoista ja kokemuksista.
Ymmärsin, että huominen tulee aina vain ja minä olen se, joka vaikuttaa siihen, millainen tulevaisuuteni on. Tästät päivästä pitää nauttia, sillä koskaan ei tiedä "oikeasti", koska se on viimeinen.
Ymmärsin sen johtuvan suurimmaksi osaksi pettymyksestä, omien odotusten ja todellisuuden kohtaamattomuudesta.
Jäljellä on vain se puhdas ja aito rakkaus, jota vaalin edelleen sydämesssäni. Se ei vaadi vastarakkautta, se elää omaa elämäänsä kaikista muistoista ja kokemuksista.
Ymmärsin, että huominen tulee aina vain ja minä olen se, joka vaikuttaa siihen, millainen tulevaisuuteni on. Tästät päivästä pitää nauttia, sillä koskaan ei tiedä "oikeasti", koska se on viimeinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
kiinni.
Itselläni noita viimeisiä päiviä on koittanut muutama. Mutta tässä silti ollaan.
En suostu mihinkään "kohtaloon" ja sen ansiosta oikeasti olen vielä elossa.
Elämä voittaa niin kauan ku olen... sisältä, pohjimmiltaan ykseys.
Et varmastikaan tiedä mitä tarkoitan. Sen tietää vaan kun sitä on katsonut silmästä silmään.
Kun ei ole enää mitään muuta estämässä, kuin se pieni, pieni kipinä. Sitä ei moni näe. En itse enää edes näe paljon muuta. Olemme kuoria jotka peittää sitä. Erilaisia mutta kaikki se yksi ja sama sisältä.
Olet varmastikin myös jonkinasteen pienessä valaistumisen tunteessa. Nauti siitä,
Mutta älä sulje vihaa väkisin pois, se on ihmiselle ihan normaalia.
vihaa pois, vaan tunnen olevani vapautunut siitä. Vihan tunne on hyvin lähellä rakkautta ja siksi tiesinkin, että viha katoaisi aikanaan, kunhan sen on käynyt lävitse.
Ja kyllä, olen katsonut silmästä silmään sitä viimeistä vaihtoehtoa. Valitettavasti. Mutta kipinä on sisälläni niin voimakas, että se voittaa. Pitäisi vain aina luottaa sen vahvuuteen.
mä vammautuneena suhteestä kärsin ja itken,siis oikeesti vamauduin,en enää yksinhuoltaja kun en pysty enää siihen,ajolupa viety,vammat niin pahat et 2v viel etsikkoaikaa, kun ei tiedä mitä voi tapahtuu,se toisen vihan helpotus, sekö siitä et toiselle sai elämän helvetiksi. on selviytymiskeinoja,mutta tällästä en voi ymmärtää, ja se syyttely et kaikki johtu minusta, eli sairaus työttömyys paha olo jne...mitä kaikkee ihminen voi toiselle haluta kun ite käsiny elämässään ,syyttömät vaan kärsimään varsinki poikani joka viel pieni,ei äitinsä pysty huolehtii, ja mä olen huolehtinu hänestä vauvasta asti,miksi häneltä isä viel vietiin ...en ole vihainen enkä katkera, vaan en pysty ymmärtämään, ja viel sekin, et toisen hengenki pelastanu aikoinaan, mut kaikkihan palkitaan jollainlailla kuten nyt...hyvää kesää kaikille, jotka lukee tän jopa tälle naisellekkin, jonka haluisin lukemaan tämän,et ymmärtäis vastuukin pitää kantaa ...
en enäää voi toivoa et viel huomisen nään .....