että ei kuulu samaan maailmaan jonkun kanssa. Vaikka kaikki ulkoiset asiat täsmäisivät, jopa arvostuksen kohteet, mutta ihan kuin ei hengittäisi samaa ilmaa toisen kanssa. Joutuu selvittämään omaa maailmaansa toiselle jatkuvasti.
Ja jonkun toisen kanssa kaikki on niin selvää. Ei tarvita sanoja, jotta toinen ymmärtäisi. Ei tarvita sanoja, että toinen luottaisi. Ei tarvita sanoja, että toinen uskoisi, että rakastan. Voidaan olla pitkäänkin erossa ja silti se rakkaus säilyy ja aina on yhtä hyvä palata toisen kainaloon. Ja sen oikean kanssa uskaltaa riidellä ja kinastella, ilman että pelkää suhteen loppumista. Voi sanoa rauhassa oman mielipiteensä.
Huonossa suhteessa joutuu koko ajan varomaan sanojaan/tekojaan, ettei se toinen vain loukkaannu tai jätä mua.
Ja jonkun toisen kanssa kaikki on niin selvää. Ei tarvita sanoja, jotta toinen ymmärtäisi. Ei tarvita sanoja, että toinen luottaisi. Ei tarvita sanoja, että toinen uskoisi, että rakastan. Voidaan olla pitkäänkin erossa ja silti se rakkaus säilyy ja aina on yhtä hyvä palata toisen kainaloon. Ja sen oikean kanssa uskaltaa riidellä ja kinastella, ilman että pelkää suhteen loppumista. Voi sanoa rauhassa oman mielipiteensä.
Huonossa suhteessa joutuu koko ajan varomaan sanojaan/tekojaan, ettei se toinen vain loukkaannu tai jätä mua.
Vastaukset 6
Vanhimmat
On olemassa muutamia harvoja ihmisiä, joiden kanssa ajatukset ovat usein niin samalla taajuudella, että pelkkä katse riittää toisen ymmärtämiseen.
Se onkin sitten niin ihmeellinen tunne,kun sellainen ihminen kohdalle sattuu.
luottamiseen. Toiseen voi kylläkin luottaa 100% ja toinen pettää silti.
En tuntenut koko ihmistä ollenkaan. Ei edes koskaan puhuttu. Mutta jotenkin vaan tuntuu ettei mitään tarvitse kysellä, ei miettiä omia tunteitakaan, ne vaan on, jotenkin kaikki on itsestään selvää. Ei tarvinnut varsinaisesti sisältään vaatiakaan mitään, eikä taasen itsestään tyrkyttää mitään.
Mutta sen pituinen se. Henkilö oli naimisissa ja luulen että oli vaan ihastunut, en tiedä miten tunsi... Ja koska mitään ei tarvinnut kysellä ja miettiä, tajusin kyllä mitä hän tahtoo heti kun hän sen osoitti.
Yritin pitää kaiken pois ihmisten arvailulta. Tosin hän itse ei kyllä ihmisiltä ympärillään salaillut. Ihastumiset on ihan normaalia varatuillakin ja näin. Ei niistä silti tarvitse kenenkään tietää.
Luulen että tosin epäonnistuin siinä ja joku sai tietää/päätteli. Niin pelkään.
Mutta pelot on pelkoja.
Tiedän että hän teki puolestani muutamia juttuja, tyrkytti jotakuta, ja tiedän että hänellä on ollut vaikeaa. Tiedän kaiken hänestä jokasen nanosekunnin jota häntä vilkaissut.
En edelleenkään vaadi enkä pyydä mitään. Edes hyvää kohtelua. Jos hän on vihainen, ymmärrän suoraan miksi.
Niin vaan on. Ja se on ehkä hullua, en tiedä.
En tunne tippaakaan mustasukkaisuutta hänen miehestään, en tunne että olen seksuaalisesti hänestä kahlittu. Voin ajatella ja olla ajattelematta häntä koska vaan ilman tuskaa
toinen vaihtoehtoinen näkemys on se että opin edellisestä naistapauksesta sen verta että nyt näen asioita,
koska opin käytännön asiat oikeasti jopa melkoisen lahjakkaasti. Enkä ylistä sillä itseäni, niin vaan on
en usko