Onko täällä joku joka on hoitanut masennusta matkustamisella? Itse kun itse kävin pohjilla niin ei mikään kiinnostanut - ei mikään paitsi matkustaminen yhteen tiettyyn paikkaan. Valitettavasti ei ollut mahiksia ja sen tiesin hyvinkin mutta tästä sai voimia:
http://webcameraman.tripod.com/eurocam.htm
Kaikki maailman webcamerat jokaisesta maailman kolkasta. Sitä vain katsomaan jos joku on samanlaisessa tilanteessa kuten minä.
http://webcameraman.tripod.com/eurocam.htm
Kaikki maailman webcamerat jokaisesta maailman kolkasta. Sitä vain katsomaan jos joku on samanlaisessa tilanteessa kuten minä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
En haluaisi olla pessimistinen, mutta jotenkin se kuuluu tämän palstan luonteeseen...
Itsekin koitin parantaa, tai tarkemminkin edes lieventää hetkeksi masennusta matkailulla.
Ja meinasin hypätä lontoon sillalta alas
kuulostaa paremmalta olla suisidaalinen lontoossa kuin vain nukkua kotona.
Masennuksen alettua kuljin kumppanin ja kaverienkin kanssa monilla matkoilla.
Lähtö ja ensimmäiset päivät olivat raskaita, pahempia kuin olo kotona mutta etäisyys arkeen helpotti ainakin mun oloani. Lopulta oli kuin koko taakka olis viety hartioilta ja näin maailmankin realistisemmin enkä ankean harmaana puurona kuten kotioloissa.
Nyt kun kumppania ei enää ole, olen arjen pyörittämisen keskellä unohtanut koko matkustamisen mahdollisuuden. On tuntunut liian raskaalta edes katsoa kalenterista sopivaa ajankohtaa. Mun haaveet on niin isoja, ettei aika ja raha edes riitä eli taivaita tavoittelen...
Onneksi psykiatrini kysyi viimeksi puhuessamme kesän suunnitelmista, se sai mut muistamaan miten tärkeää on päästä hetkeksi pois arjesta. Ja minähän lähden, loppukesästä kun koulut ovat alkaneet otan ja lähden itsekseni minilomalle. Psykan suosituksella.
Eihän se kaikille sovi, eikä kaikissa tilanteissa mutta ei huonompi itseterapiamuoto meille joille se sopii.