Kun kuulee mitä hän on tehnyt suhteemme aikana ja heti eron jälkeen hyvän ystäväsi kanssa? Eksä on valehdellut ja kaunistellut asioita, mutta totuus on tullut julki ja suhtautuminen hänen petolliseen luonteeseensa on aikas raskasta. On vaikea nähdä kuinka rakas ihminen onkin ihan jotain muuta mitä hänen luulin olevan ja sattuu nähdä kuinka hukassa toinen on oman elämänsä kanssa. Myöskin pelottaa nähdä se että oli valmis jakamaan tälläisen ihmisen kanssa lopun elämää, mutta onneksi kohtalo puuttui peliin ja antaa mahdollisuuden terveempään ja aidompaan suhteeseen.
Ongelma on kuinka suhtautua jatkossa narsistiseen luonteeseen joka ei omaa kovin suurta empatia kykyä toisia kohtaan?
Haluaako tälläisen ihmisen pitää lähellään jota käy jopa sääliksi, koska hän ei hyvin omaa tilaansa ymmärrä ja tapaansa satuttaa toisia ihmisiä?
Ikävää kuinka ihmiset eksyy ja hukkuu itseltää, vaikka elämällä olisi paljon kauniimpiakin asioita tarjolla kuin jatkuva epävarmuus siitä mitä haluaa... ehtiikö tälläinen ihminen edes elämään aidosti hakiessaan mahdotonta yhtälöö?
Ongelma on kuinka suhtautua jatkossa narsistiseen luonteeseen joka ei omaa kovin suurta empatia kykyä toisia kohtaan?
Haluaako tälläisen ihmisen pitää lähellään jota käy jopa sääliksi, koska hän ei hyvin omaa tilaansa ymmärrä ja tapaansa satuttaa toisia ihmisiä?
Ikävää kuinka ihmiset eksyy ja hukkuu itseltää, vaikka elämällä olisi paljon kauniimpiakin asioita tarjolla kuin jatkuva epävarmuus siitä mitä haluaa... ehtiikö tälläinen ihminen edes elämään aidosti hakiessaan mahdotonta yhtälöö?
Vastaukset 46
Vanhimmat
koiranpentu, sä voit jättää hänet pois elämästä. Sun elämä on nyt uusi rakas ja eksän petollisuuden pohtiminen on enään vain ajanhukkaa. Eiköhän hän ole näyttänyt oman arvonsa ja sun ei tarvitse sääliä häntä siitä että on paska. Päästä jo irti ja jatka elämääsi. On kasoja joita ei kannata jäädä tonkimaan.
pärjää kyllä,( koska narsistin paras ystävä on hän itse ja tälläinen ihminen hakee pääasiassa vain omaa parastaan )..mutta haen omaa suhtautumistani tähän tilanteeseen. En halua hänen kanssaan yhteen palata vaan koittaa tulla toimeen jollain tasolla koska tulee tilanteita missä on vaan kohdattava hänet jne..
jonka tiedät ja tunnet jotenkin. Sun ei tarvitse olla enempi vain siksi että se on sun eksä. Älä nyt ota stressiä tuollaisesta asiasta, ajattelet että hän on joku tuttu mutta ei luotettava ihminen ja sen mukaan sitten. Liikaa nyt pohdit asiaa. Jos sua ketuttaa se että uskoit hänen valheitaan niin käsittele ne asiat ja move on. Mitä enemmän sä tuhlaat ajatusta häneen, sen paremmin hän on hommansa tehnyt.
Sun ei tarvitse olla hänen paras ystävänsä vaikka kohtaattekin. Jokin sulla nyt on ja mikä ikinä se onkin, käsittele se ja päästä se jo irti sun elämästä.
pettynyt ettei tässä ihmisessä ollutkaan oikeestaan mitään rakastettavaa vaikka kuinka halusin uskoa. Toki voin katsella asioita yläpuolelta ja ymmärtää häntä järjellisesti ja hänen vaikeuksiaan ja ponnistelujaan ihmisenä, mutta tunnepuoli on se mikä sitten taas hajottaa mua ihmisenä ja se ei ole mitenkään tervettä kenellekkään. Tiedostan kyllä asiat, mutta on eriasia hyväksynkö nähdä hänet niin huonona kuin miltä nyt tuntuu. Haluaisin uskoa hänestä parempaa ja ainakin sitä että hän itse tuosta nousisi, koska omaan hyvän sydämen ja sen vuoksi vielä olen kantanut hänestä huolta. Elämä ei ole niin yksiselitteistä kumminkaan, mutta kyllä on tervettä opetella ottamaan itsensä huomioon eikä antaa kenenkään hallita.
Asioita pitää pohtia jotta näkee mihin oma elämä oli menossa ja se mitä siitä oppii niin antaa näkemystä tulevaan. En kumminkaan kanna tätä ihmistä ja haavoja seuraavaan suhteeseen eli osaan kyllä suhtautua asioihin yksilötasolla ja mennä eteenpäin. Joskus on vain vaikea irroittaa ihmisestä kun pelkää hänen puolestaan... mutta pitäisihän sitä olla kylmempi ja itsekkäämpi myös..
Elämä jatkuu :)
Tutulta tuntui sun kokemus narsistista, samanlainen oli munkin exän. Tällä hetkellä ihmettelen, miten ihmeessä häneen jossain vaiheessa uskoin, vaikka merkkejä oli ilmassa jo suhteen alkuvaiheessa. Narsistit osaa olla niin miellyttäviä, että haluaa itsekin uskoa vaikka vähän epäilyksiä olikin. Ihmettelen myös omaa sinisilmäisyyttäni ja sitä miten annoin hänen lopulta itseäni kohdella, olen ollut itseenikin pettynyt. Välimme ovat nyt hyvät, kavereita ollaan, tunnen hänen huonot puolensa kuin omat taskuni. En luota häneen, mutta otan hänet sellaisena ihmisenä kuin hän on, nautin hänen hyvistä puolistaan ja seurustelutaidostaan, mutta kumppaniksi en hänen tapaistaan omatunnotonta ihmistä halua. Mieti sinäkin rauhassa millaisia tunteita exäsi sinussa herättää, ne voi olla hyvinkin negatiivisia ajoittain. Tulevia suhteita ja luottamuksen palautumista ajatellen, naistä narsisteita kannattaa toipua ihan kunnolla, ettei asiat jää kaivelemaan mieltä.
Kannattaako luottaa sokeasti toisen käden tietoon eli siihen mitä kuulee? Mikä on kertojan motiivi?
Kaikki eksät ovat jossain vaiheessa loukanneet tai pettäneet - jotkut suutuksissaan. Yleensä sitten on seurannut selvittelyä ja ehkä anteeksi pyyntökin. Narsistin erottaa siitä, ettei hän tunne tarvetta selittää eikä pyytää anteeksi, koska ei kykene asettumaan toisen asemaan. Jätä hänet kokonaan, äläkä esittele kenellekään oikealle ystävällesi, ellet halua ystäväsi joutuvan samanlaisen käytön kohteeksi.
Täällä keskustelu palstalla oli keväällä, ehkä maaliskuussa hyvä narsistikeskustelu otsikolla tunnetko tämän ihmisen. Ks sitä... Suosittelen. Voimia vaan irtipäästämiseen
Tuosta keskustelusta kyllä ja se oli hyvä :)Toivottavasti auttaa monia.
Palaten kertojan motiviin niin sitä en voi julkisesti puida, koska kaikkea ei voi jakaa kaikkien kanssa. Hänen motiivinsa on kumminkin suojella minua ihmisenä vaikka asetti itsensä alttiiksi loukaten samalla tietysti ystävyyttämme. Tosin asiat on puitu ja osaan antaa hänelle anteeksi ja loppu jääköön meidän väliseksi.
Eksän arvostus on nollissa ja empatiaa ei heru tällä hetkellä mihinkään suuntaan, sen verran ilkeitä tekoja saanut kokea ja näin jälkeinpäin palikat loksahtelee paikoilleen ja kokonaiskuva ihmisestä on löytynyt.
Silti haluan toivoa hänelle onnea elämään ja tapaa selvitä eteenpäin, koska vihassa en aijo elämääni jatkaa, vain vaan keskittyä omaan hyvinvointiin :)
Lisäksi en voi sanoa että eksä on täysin narsisti, mutta hänellä on vahvat pirteet siihen mikä vaikeuttaa hänen tapaansa elää ja olla, mutta ehkä hän löytää vielä keinon ja voi paremmin myös itsekkin.
Narsismia on meissä kaikissa, mutta pienissä määrin se on tervettä.
Ihmismieli on sokkelo, mutta onneksi me ihmiset koitamme porukalla selvitä eteenpäin ja keskustella :)
lipsunut siitä, miten toista pitäisi kohdella, tämä nykyaika sallii hyvin röyhkeätä käytöstä, eikä ihmiset sitä narsismiksi sinänsä koe eikä sitä suoranaisesti olekaan, mutta sen alkujuuri, koska on todellakin unohdettu pari perusasiaa anteeksipyytämisestä anteeksi antamiseen.
Silloin on vielä jotain toivoa, jos ymmärtää tehneensä jotain väärin tai olleensa edes väärässä, mutta jos ei tätä myönnä, pahasti näyttää, että ainakin tietynlainen röyhkeä itsekkyys on vallannut. Monihan nykyaikana suorastaan loukkaantuu jos jäävät kiinni väärintekemisestä ja heitä siitä ojentaa, ainakin ensireaktion jälkeen odottaisi virheiden myöntämistä, jolloin jatkossa olisi molemmille helpompaa.
sotkee ihmisten ajatuksia ja sitä että uskaltaa olla aito, koska aivopesu on aikas kovaa( tv, mainokset jne) ja sitä tulee joka paikasta tuutintäydeltä. Luodaan ihme trendejä ja unohdetaan se että jokainen persoona ihmisenä on ihan omaa luokkaansa... Jos omaat yhtään epävarman luonteen niin johan on solmuja matkassa kasapäin.
Narsismin raja on häilyvä ja sanonkin että narsismin piirteitä on varmasti jokaisessa mutta jos se menee liiallisuuksiin niin siinä vaiheessa alkaa sattuun kaikkia.
Helpointahan olisi kun ihmiset uskaltaisi tutustua itseensä mikä ei todellakaan ole helppoo ja sitten vasta miettisi sitä mitä tahtoo eikä pomppisi ihmisestä toiseen ikäänkuin etsien suurta rakkautta joka ei tipahda syliin itsestään. Töitä täytyy tehdä jos aikoo onnellisena elää jne..
Ihminen on vasta sitten onnellinen kun hänellä on hyvä ystävä tai elämänkumppani kenelle hän voi uskotua kaikissa asioissa. Sellainen luo turvaa ja turva tuo yleensä myös onnea, koska sen varaan on helpompi rakentaa elämää. Toki onnellinen voi olla monella tapaa, mutta peruselementti on lähtökohtaisesti tuo toisen ihmisen turva ja tuki :)
Toiseen ihmiseen pitää voida luottaa ja tuntea nimenomaan tuota tietynlaista turvallisuutta, jonka puitteissa voi olla vapaasti sitä mitä on. Jos se luottamus häviää syystä tai toisesta, ei suhde voi enää onnistua, oli sitten mikä tahansa tunnetila olemassa, mikä on tietysti valitettavaa, mutta monesti tosiasia, varsinkaan jos toinen ei koe toista edes selvittämisen arvoiseksi.
Tuo suuri rakkaus sinänsä saattaa tupsahtaa eteen yllättäen, mutta kuinka kauan se kestää, ilman vaivannäköä on eriasia. Jotkut vanhat pariskunnat näkyvät kiinnittävän erityistä huomioita siihen, että kohtelevat toisiaan hyvin ja ovat kohteliaita, vaikka nukkuisivatkin jo mukavuus ym.syistä johtuen eri makuuhuoneissa, jotkut sitten antavat periksi ja ties milloin on vuorossa mykkäkoulua ja tiuskintaa, muttei eroakaan osata tehdä, kun kuitenkin ovat pitävinään toisistaan.
Jos kerran olet jo käynyt asiat läpi exäsi kanssa, niin silloinhan tilanne on suhteellisen helppo, ei tarvi kuin yrittää pitää normaalit käytöstavat yllä, muttei laskea toista enää liian lähelle, eikä mitään edes kaveri, saatikka ystävyyssuhdetta kannata harkita, jos kerran toinen on liiallisesti narsisti ja ilkeä ihminen selän takana.
puhumaan narsitisista ihmisistä, niin kaikki joista nyt ei pidetä ovat juuri niitä. Kohta kun aletaan puhumaan jostain muusta henkisestä sairaudesta, kaikkien eksät on taas niitäkin. Oi iloa oi luovuutta.
noin mene. Ei se ole mikään trendi jos yrittää erossa ymmärtää toista ja sitä miksi asiat meni pieleen ja kun suuttuu ja tuntee vihaa eksää kohtaa niin se on täysin normaali reaktio ja yks eroprosessin piirre, koska vihassa on paljon rakentavaa hyvääkin. Tunteista kannattaa lukea netistä jne. sekin auttaa monia tai tukiasema. nettiä...
Toki on niitä jotka luokittelee luokitellakseen tietämättä sen enempää ja paneutumatta sen enempää asioihin. Myönnän että on älytöntä lokeroidan ihmisiä mihinkään luokkaan, mutta joskus se helpoittaa kun kirjoittaa ja puhuu toisille eli esim. yhdellä sanalla antaa näkemystä enemmän kuinka on ymmärtänyt toista ja kuten aikaisemmin sanoin, en väitä eksääni täysin narsistiksi, paljon hyvääkin hänessä on niinkuin jokaisessa, mutta tekojansa kannattaa miettiä ja tapaa elää muiden kanssa ja katsoa mihin se kantaa ja onko sitä todellakin onnellinen sillä tavalla kuinka käyttäytyy toisia kohtaan...
Yleensä tälläiset ihmiset on sisimissään yksin vaikka olisivat kenenkä kanssa tahansa. Ei ne ongelmat sieltä silittelemällä katoa ellei itse niihin puutu, mutta jokaisella on vapaus päättä kuinka elämänsä elää ja se suotakoon kaikille :)
Toki sitä toivoo että ihmiset uskaltaisi olla vahvoja ja kohdata pelkoja ja alkaa elään vähemmän itsekkäästi jne.. mut oppimassa täällä ollaan ja elämä vie eteenpäin välillä sattuen välillä onnea tuoden.
Itse olen oivaltanut elämän kulkua ja tuntuu että paljon hyvää on edessä joka helpottaa kaiken tuskan jälkeen. Nyt tunnen itseni onnelliseksi ilman kumppania ja kyllä kummasti elämä maistuu ja kesää odottaapi :) Mutta ilman tuskallista eroprosessia ja asioiden läpikäymistä en olisi tässä pisteessä, vaikka nyt tunnenkin ns. vihaa niin tiedän että se laantuu aikanaan ja annan sen tapahtua itsestään... ehkä tulevaisuudessa pystymme kohtaamaan eksän kanssa mutta sitä en pohdi sen enempää. Nyt vaan kohti tulevaa ja kesähelteitä odotellessa :)
että, juuri tällä tavalla esittäminen ihminen tietyssä valossa ja arvostelemalla toisen valintoja, ei tiedä kumpi teistä nyt sitten on enempi narsistinen, juttusi ovat sen verran ristiriitainen ja ihmeellistä omakehua sisältävä (omaat hyvän sydämen jne.)
Ihmiset valitsee mitä valitsee ja yrittää omalla elämäntavallaan tai tyylillään elää elämäänsä, kenen elämäntapa sitten on toista parempi? sitä ei kukaan ulkopuolinen pysty sanomaan.
Sitten jos todella käyttäytyy törkeästi toista kohtaan ja tarkoituksellisesti loukkaa ja vehkeleilee selän takana sekä nauraa ivallisesti päälle, saattaa pahemman luokan narsistista olla kyse, jos kyse on vain tahottomista huonosta käytöksestä, johon jokainen silloin tällöin sortuu, eipä taida olla edes osittain narsistinen.
Viha toista kohtaan ei ole koskaan rakentava eikä suotavaa, suuttumusta nyt tietenkin ilmenee jo hyvässäkin suhteessa silloin tällöin.
harjoittaa älyvapaata toimintaa, luullen asioiden paranevan sillä, että yrittää lakaista ne maton alle. Kun siitä jää kiinni, tietysti on luottamusta joko horjutettu tai menetetty kokonaan, vain narsisti pystyy kieltämään tässä tilanteessa toimintansa eikä veny myöntämiseen ja asioiden selvittämiseen. Pahaksi menee nyky-yhteiskunnan meno jos tälläiseen toimintaa jopa kannustetaan ja saadaan ihmiset tahdottomiksi sätkynukeiksi ja omatunnottomiksi selvien tosiasioiden kieltäjiksi, jotka taantuvat aivotoiminnaltaan täysin epä-älyllisiksi ja jaksavat uskoa omia tarinoitaan todeksi ja luulevat toistuvasti olevansa oikeutettuja kohdistamaan vihaansa täysin tuntemattomiin ihmisiin.
niin, oletkohan koskaan elänyt tai ollut suhteessa narsistin kanssa itse?
tässä "narsistiksi leimaamisessa" on nyt vain teillä kahdella pieni ero - edellinen kirjoittaja tulkitsee asioita - ja kategorisoi kirjoittajia - lyhyiden chattipalstaviestien perusteella verrattuna tämän viestiketjun aloittaneeseen, joka on - jos ymmärsin oikein - rakastunut narsistiin ja tosiaankin yrittänyt elää suhteessa hänen kanssaan ja - jos ymmärsin - oikein jälkikäteen saanut selville mitä kaikkea tämä toinen osapuoli on puuhastellut heti eron jälkeen ja myös jo suhteen aikana. Itselläni on yksi vastaava kokemus... lyhyestä suhteesta narsistin kanssa.
narsisti käyttää tosia ihmisiä omien tarpeidensa tyydyttäjänä ja itsensä jatkeena. hyväsydämiset ihmiset, jotka haluavat hyvää kaikille ovat otollista maaperää narsistin tarpeille, ja tavallaan niinkuin toinen puolisko narsistiselle projektiolle. se, joka on kokenut tämän tunnistaa kyllä, mistä nyt yritän puhua.
narsistihan suhtautuu aina asioihin, että maailma potkii juuri häntä päähän, hän esittää itsensä uhrina ottamatta vastuuta mistään, vaikka ihan pienellä järjen käytöllä ja syy-seuraus-suhteiden analyysilla voisi arvata, että jos kohtelee esim. ystäviään huonosti, ne kaikkoavat tai jos ei noudata avun tarpeissaan vastavuoroisuuden periaatetta, pian on yksin.
tällaisen kanssa suhteeseen ajauduttuaan menee vähän aikaa ennen kuin tajuaa, että rakkaus, apu, tuki ym. ei olekaan vastavuoroista.... ja irtautuminen suhteesta voi olla tuskan takana.. koska hyväsydämiset ihmiset saavat monesti myös elämälleen sisältöä toisten auttamisesta, toisia varten olemisesta... narsisti loputtomien tarpeidensa kanssa on siis kuin peili, joka kutsuu jatkuvasti auttavaa kättä. tämän vastavuoroisen projektion tajuaminen... kesti ainakin itseltäni jonkin aikaa kunnes havahduin...
vihan tunne kaiken jälkeen on ihan rakentavaa...
Henkilöitä, joilla on narsistinen persoonallisuushäiriö arvioidaan olevan noin 1 % väestöstä ja 2-16 % potilasaineistosta. Narsistinen persoonallisuushäiriö on oireyhtymä, johon kuuluvat muun muassa seuraavat
piirteet: itsekeskeisyys, manipuloivuus, hallitsevaisuus ja tunteettomuus.
Tunnetasolla tällainen ihminen on pinnallinen, impulsiivinen, kateellinen, toisia omiin tarpeisiinsa käyttävä, ihailua vaativa, itsestään ja ominaisuuksistaan suuria kuvitteleva, vastuuton, ei koe syyllisyyden tuntoa ja lisäksi hänellä on empatian puute. Hän ei ota riittävästi huomioon muita ihmisiä tai heidän tarpeitaan ja oikeuksiaan, vaan käyttäytyy ylimielisesti ja röyhkeästi. Hänellä ei ole kykyä tai halua myötäeläytyä toisen tilanteisiin tai tunteisiin. Narsismin avulla hän suojautuu pienuutta, avuttomuutta, keinottomuutta, kateutta ja riippuvuutta vastaan.
Tilastollisesti naisia on tämän ilmiön piirissä vähemmän eli miespuolisia psykopaatteja on enemmän, mutta ei se ole mikään harvinaisuus naistenkaan kohdalla. Persoonallisuushäiriöisen henkilön tavoitteena on saada rahaa, arvostusta, valtaa tai vapauksia. Rakkauden nimissä he hakevat toisista ihmisistä lämpöä, seksuaalista tyydytystä, turvaa, ruokaa ja rahaa. Heidän tehtäväänsä helpottaa se, että niin moni uskoo järkkymättä ihmisen hyvyyteen.
Lähde: Mirja Pyykkö, "Jos" ohjelma Yle TV1, 2004
toista osapuolta vain hänen kirjoitusten perusteella ja uskot sen vilpittömästi?
Harvoin muuten narsisti yksin jää, aina hän tarinoitaan joku uskoo ja niistä hullaantuu, porukka vain vaihtuu ympäriltä, yksinäinen narsisti, sellaista ei ole olemassakaan.
ihan lyhyt kommentti: puhuin kyllä aika paljon ihan itsestäni tänä toisena osapuolena..
ja uskon, että viestiketjun kirjoittaja näkee asiat niinkuin on kirjoittanut - vilpittömästi - varmasti asiat näyttävät erilaiselta toisesta näkökulmasta...
ja toi on hyvä huomio, narsisti kyllä aina löytää lopulta seuraa ja aktiivisesti etsii omiin tarpeisiinsa sopivia ihmisiä.. ehkä narsistille sopisi toinen samanlainen parhaiten...
olla hivenen ristiriitaista, koska alottaessani ekalla viestillä en tiennyt mitä ajatella täysin tilanteesta, kunnes aloin oivaltaa että todellakin olen vihainen siitä mitä olen saanut kokea ja annoin itselleni vihdoin luvan tuntea myös näitä ns. vihantunteita. Olen vihainen tilanteesta joka ylitti rajani ja sietokykyni. Kyse ei siis ole pikku asioista josta tulisin tänne nipottamaan vaan halusin saada muiden näkemystä ja tietämystä miten toipua ja suhtautua. Ei tämä ole mitään eksän mestaamista tai hänen murtamistaan ihmisenä. Olenhan toivonut hänelle onnea ja keinoa löytää tasapainoisempaan elämään jonkun toisen kanssa.
Jokainen meistä virheitä tekee, mutta on tiettyjä rajoja mitä ei kannattaisi ylittää ettei tuska vaan pahene sekä ex-kumppanilla että hänellä itsellään.
Jokainen saa elää elämänsä kuten tahtoo eikä ole olemassa oikeeta tapaa, mutta on olemassa toisen ihmisen kunnioitusta. Mielummin itsekkin olisin halunnut nähdä että eksä olisi arvostanut edes yhtään suhdettamme ja jos näin olisi ollut niin tuskin hän olisi tuota rajaa mennyt rikkomaan joka lisäsi tuskani määrää muutenkin vaikean eron myötä.
Ja voin sanoa että viha on rakentavaa. Nyt kun tunteeni ovat täysin kuolleet, on helpompi mennä eteenpäin. En siihen itsekkään uskonut, mutta kun tarkastelen tunteitani niin pakko uskoa siihen miltä nyt tuntuu. Tämä vihan tunne siis on mulle rakentavaa ja helpottavaa nyt.
Mutta uskon ja toivon että aika parantaa haavat meillä molemmilla ja joskus näemme että suhteestamme oli jotain iloakin molemmille tai olihan siitä. Paljon on oppinut ja siksi tuntuu hyvälle että nyt vihdoin voi jatkaa omaa elämäänsä kaiken ajattelu työn jälkeen joka oli hyvin raastavaa ja uskon että niin oli eksällekkin. En myöskään ole sanonut tai tarkoittanut että hän olisi täysin narsisti vaan hänellä on piirteitä jotka vaikeuttaa hänen asettumistaan esim. minun tilaani ja että hän ymmärtäisi täysin miltä musta tuntui ja tuntuu. Kaikkia ei vaan kiinnosta niin ikävää kun se onkin.
tähän, niin todellakin puhun suoraan miten koen asiat ilman että koitan toista talloa. Tietysti pahaoloni tuo pientä hyökkäämistä koska tunneasioista on kyse.
Uskon myös että eksäni näkee asiat eri valossa eikä tulkitse asioita niin kuin itse ne näen. Se suotakoon hänelle ja hänen narsistiset piirteensä ei edes kaipaa tälläistä läpikäymistä erosta tai muusta. Hän menee eteenpäin erilailla kuin itse olen mennyt. Tuskin hänellekkään kumminkaan nämä asiat on ollu helppoja, siksi voinkin sanoa ettei hän ole täysin narsisti, Kyse on ollut jatkuvasti niistä piirteistä. Tiedän myös tai uskon että jos tämä ihminen pysähtyisi ajattelaamaan pitempänä prosessina, niin uskon hänen ymmärtävän tekojensa seuraukset. Joskus toiset vaan ei halua tehdä niin ja menevät omalla tavallaan eteenpäin, pyyhkien edellisen suhteen mielestään ja jatkaen seuraavan kanssa.
kommentoida että, narsisti ei ehkä koskaan ole yksinäinen, mutta onko narsisti vain ihmisen kuori eli pinta eli pinnallisuus ja mitä piilee tuon kuoren alla sitten, niin onko tuon kuoren alla oleva ihminen yksinäinen? Päästääkö hän koskaan sinne ketään, edes itseään? voisin väittää että narsisti on myös yksinäinen, riippuen siitä näkeekö narsisti edes kuorensa ja egonsa taakse.
Täällä on muutenkin tunteellisempia tulkintoja narsismista ja sitten tuon Bitin tulkinta, josta itse ainakin sanon että osan tunnistan sieltä eksää ajatellen ja osa menee taas täysin metsään. Koen siis että teksti on aika hurjaa ja raakakin enkä ihan niin näe onneksi eksääni, mutta joitakin piirteitä voisin allekirjoittaa.
Mutta edelleen asiat eivät ole niin yksinkertaisia ja tunteita ja elämää on vaikea tulkita. Joskus sitä on vaan pakko ajatella ja tulkita, että ymmärtää tätä ihmeellistä elämää :)
olikin jo psykopaatista, johon harvat narsistisia piirteitä omaavat yltävät. Tärkeimpää varmaan kuitenkin on, miten tulla toimeen tälläisen hlön kanssa tai miten hänestä selvitä, ei sen tarkasteleminen täyttyykö mittapuut ja jos oikeen tarkkaan tarkastelee, niin ketä tahansa voidaan sanoa omaavan narsistisia piirteitä, Sarasvuotakin haukutaan aina narsistiseksi, vaikkei taida olla pahaa tehnyt kenellekään, muuta kun saanut kateelliset kitkeränä kitisemään.
Ei ne suuret sanat vaan pahat teot ja sitten jos on vielä suuret sanatkin paheellisia niin johan on psykopaattiin törmännyt.
Tuohon toisen asemaan asettumisesta ja sen vaikeudesta, tämä ei varmaan ole pelkästään ns.narskujen ongelma, kukaan nyt ei voi täydellisesti ymmärtää mitä toinen tuntee, onhan ihmisillä itselläkin rajallisia kykyjä edes näyttää mitä todella tuntee. Monestihan naiset juuri syyttää miehiä näin, kun se ei ymmärrä mun tunteita, eikä mies tajua edes mistä kiikastaa kun toinen ei suoraan osaa sanoa.
Mutta jos on tehnyt jotain toiselle ja toinen loukkaantuu, eikä tämä toinen pysty ymmärtämään edes loukkaantumisen syytä tai toisen reagointia johonkin tapahtumaan, tietysti näyttää empatiakyky olevan heikoissa kantimissa, silloin pitääkin pohtia ja ihmetellä miksi hemmetissä näin? ja tehdä pesäero.
Alempi tekstini oli kieltämättä kova ja raaka kuvaus. Sehän ei ollut omaa käsialaani, mutta pitää valitettavasti täysin paikkansa sen ihmisen kohdalla, jonka minä päästin elämääni.
Nykyäänhän puhutaan 'narsistisesta persoonallisuushäiriöstä' tai 'luonnehäiriöstä', ennen käytettiin nimitystä psykopatia. Tänään jälkimmäinen kuuluu virallisesti vain oikeuspsykiatriseen sanastoon viitateen tietynlaisiin väkivaltarikollisiin, mutta puhekielessä "narsistien" uhrit suosivat juuri tätä termiä, eikä syyttä.
Minun tuntemani (ja edelleen pakoilemani) psyko on stereotyyppinen paatti myös seuraavilla tavoilla:
Hän on monipuolisen lahjakas ja älykäs, erinomainen esiintyjä, korkeassa asemassa ja menestyksekäs myös taloudellisesti. Monet ihailevat häntä. Hänen julkinen minänsä on hyvin miellyttävä ja sosiaalinen; hän tutustuu uusiin ihmisiin todella helposti. Kaikkein läheisimmät ihmissuhteet paljastavat sen toisen puolen. (Rehellisesti sanottuna kuvittelisin kuvitelleeni monia uskomattomia juttuja, elleivät monet hänen eksänsä olisi kertoneet kokeneensa täsmälleen samoja asioita hänen kanssaan. Mutta sen puolen näkevät siis vain "läheisimmät". Anonyymisti hän on tosin paljastanut pimeääkin puoltaan eräille tätäkin palstaa lukeville, jotka sanoivat mielipiteensä hänestä ihanan suoraan...)
Hän ei kykene ylläpitämään pitkiä, syviä ihmissuhteita. Eksäni kaikki (tietämäni) suhteet ovat päättyneet katastrofaalisesti, mistä hän syttää aina sitä toista, kerta toisensa jälkeen, ilmeisesti uskoen omaan puhtoisuuteensa. Hän ei kadu tai häpeä mitään, vaan oikeuttaa kummallisimmatkin tekonsa jotenkin. Hänen kanssaan keskustellessa syntyy tunne, ettei hänen kanssaan voi olla eri mieltä tai oikeasti keskustellakaan, sillä hän ikäänkuin vyöryttää oman "oikean käsityksensä" toisen päälle ja verhoaa perustelunsa älyllisiin argumentteihin, jotka tosin eivät kestä lähempää tarkastelua. Riidellessä hän on pelottavan dominoiva.
Hän on äärimmäisen mustasukkainen. Hän on aina sodassa niitä vastaan, jotka eivät tottele häntä. Hän voi väittää ihmisille vasten kasvoja näiden olevan, ajattelevan ja sanovan sellaista, mitä nämä eivät ole, ajattele eivätkä ole sanoneet.
Hän valitsee kumppaneikseen ihmisiä, jotka eivät ole kauniimpia, lahjakkaampia tai rikkaampia kuin hän - eivät siis "yllä hänen tasolleen". Tulevan uhrin tietty ihailu häntä kohtaan voikin jotua juuri tästä: "Miten olenkaan onnistunut nappaamaan tuollaisen kultakimpaleen...!" (Lainaus päiväkirjastani.) Kun toinen osoittaa henkistä voimakkuutta, hän kutsuu sitä kilpailuhenkisyydeksi, manipuloinniksi tai kateellisuudeksi, tilanteen mukaan.
Hän ei rakasta muita vaan sitä, mitä muut voivat hänelle tarjota. Häntä ei saa hylätä! Viimeisin minun psykopaattini yritys saada kontaktia minuun oli se, että hän otti piitkän tauon jälkeen yhteyttä eksäänsä, jonka arvasi olleen kanssani tekemisissä. Eipä onneksi onnistunut saamaan salattua puhelinnumeroani tai osoitettani, sillä en ole kertonut niitä kenellekään, joita hän mahdollisesti kykenisi kiristämään.
Mitä tulee tällaisen ihmisen yksinäisyyteen: VARMASTI hän on sitä. Mutta ei tunnusta asiaa edes itselleen. Narsistit eivät muuten masennu.
Anteeksi tämä vuodatus. Kun tällä palstalla viimeksi käytiin keskustelua aiheesta, minä olin psykiatrisessa hoidossa. Nyt on parempi - pystyn jopa lukemaan ja kirjoittamaan näistä asioista.
Jos joku tunnistaa liikaa mainittuja piirteitä kumppanissaan: yritä haudata rakastumisesti ja juokse!!!
vaarallisia juuri tekeekin:
"Hän ei kadu tai häpeä mitään, vaan oikeuttaa kummallisimmatkin tekonsa jotenkin."
He voivat esittää jälkeenpäin tekonsa itseään kiilloten ties miksi, vaikka ihan vaan auttamiseksi, koska ei ymmärrä että katselee asioita vain omasta kapeasta näkövinkkelistään, kun ei malta kuunnelta tai nähdä toista osapuolta ja haluaa itsepintaisesti juuri nähdä toisen alempiarvoisena ja heikompana, vaikka tilanne todellisuudessa onkin toisinpäin.
Mikä valitettavampaa, että monet uskovat heitä niin helposti ja menevät mukaan, ei tietenkään kukaan järkevä ja vastuuntuntoinen ihminen lähde mukaan kenenkään kustannuksella pelleilemään, mutta heikkopäisemmät johdateltavissa olevat kylläkin.
Toivottavasti sait apua hoidostasi ja pystyt näkemään oman arvosi nyt selkeämmin.
vielä, mikä on tietysti hieno periaate, mutta jos ihmiselle tapahtuu jotakin ja kuitenkin selviää omin jaloin, silloin ei tulla leikkimään ystävällistä ja alentuvasti osoittamaan, että voi uhri parkaa, sillä saattaa hämmentää asiasta jo selvinnyttä turhaan ja suorastaan estää lisäksi toipumista ja asian unohtamista. (psykologiplanttuja ei kannata liikoja kuunnella, niillä on oma kuvitelmansa, siitä miten ihmiset tarvitsee joukkohyväksynnän tunteen, jotta pärjäisivät, höpö höpö, ei tarvi, vaan normaalin ympäristön, jos se ympäristö sekoaa, on tietenkin yksittäinen ihminenkin vaarassa). Yleensähän ihmiselle on tärkeintä, että hänen kokemuksensa tai kohtelunsa tunnustetaan vääryydeksi jos ei, vaan sitä vältellään, yritetään tehdä täydellistä mitätöintiä.
Ne, ketä asia ei kiinnosta tai kosketa, olkoot reagoimatta kokonaan, käyttäytykööt normaalien tapanormien mukaisesti, kukaan keneltäkään vaadi yhtään mitään muuta.
Todelliset YYA-sopimukseen nojaavat ovat tietenkin asia erikseen ja kullanarvoisia silloin jos asiat menee pieleen.
että tämä tai tämäntyyppiset ihmiset ovat yhteiskunnan erityissuojeluksessa, tekevät he vaikka kuinka paljon hallaa, vaikka käyttäen nuoria oman kostonsa välikappaleena (ja muutenkin). Hyödyllisiähän he tietysti ovat juuri tämän kaksiajakoisuuden vuoksi, eli esiintymiskykynsä vuoksi esittävät asiat hyvässä valossa ja selän takana tekevät pahat teot, joita kukaan ei haluaisi todeksi uskoa.
Se roolituksen muutos on hämmentävä ja voi tapahtua lennossa sitä mukaan kenen kanssa tämä psykopaatti on tekemisissä, se ketä halutaan miellyttää saa erityishienon kohtelun, eikä tule ikinä uskomaan, mitä sitten kaveriporukassa puhutaan uskomattoman karkeita ja härskejä juttuja ja aivan älyvapaan lapsellisia ja naivilla tavalla.
Itsehän en kerinnyt edes lähemmin tätä psykoa tapaamaan, kuitenkin hän kuvittelee tuntevansa meikäläisen ja olevan oikeutettu kostamaan jotakin, koska en toiminut hänen odotusten mukaisesti (jotka hän yksin päässään on luonut, kaveriporukalla tosin, sillä kyllähän yhteiskunnan pitää pitää huolta, ettei naiset liikoja oikeuksiensa perään huutele, typerykset!)
sen verran hurjaa tekstiä jo, että haluan sanoa vielä etten tämä ketjun alottaneena tarkoittanut nähdä eksää noin hurjana tai liian ikävässä valossa kuin mitä teistä osa on joutunut nähtävästi täysin narsistin kanssa kokemaan. On siis helpottavaa nähdä että eksäni ei ole sairas vaikka jotkin pirteet täsmäävät, mutta tämä on minun tapani tulkita häntä ihmisenä kokemukseni pohjalta.
Sanon että ystävilleen hän on hyvin lojaali, mutta ehkä juuri lähimmälle ihmiselle näyttää sitten tämän puolen mistä olen puhunut.
Tarkoituksenani ei ole myöskään ollut nostaa itseäni jalustalle ja jotenkin kertoa että olisin jotenkin parempi ihminen kuin kukaan muukaan. EHkä hivenen sinisilmäinen ja liiaankin positiivinen uskomaan että kaikesta selviää kun vaan yrittää... Ajatuksenani oli vain hakea tunteilleni ja ajatuksilleni ymmärrystä silläkin riskillä että saan negatiivista palautetta mikä on tietysti hyvä että näen mitä ihmiset ajattelee siitä kuin koen ihmisenä asioita vaikka anonyymina puhunkin.
Mutta pahaa oloa en halua tällä keskustelulla kenellekkään luoda vaan keinoa ehkä nähdä miten ihmiset ajattelevat erossa ja kipeissä asioissa.
On paljon ihmisiä ketä tälläinen käsittely naurattaa ja pelottaa ja se on heidän asiansa, mutta meille ketkä ovat empaattisia tunne ihmisiä niin me joudumme sitten painimaan tälläisten asioiden parissa ja tarvitsemme toistemme tukea, ettei pää sekoa. Toki kaikki tarvitsevat tukea, mutta on eriasia ketkä sitä haluaa vastaanottaa...
Elämä vaan on tälläistä välillä ja itse ainakin koen tarpeekseni selvittää asioita että pääsen eteenpäin. Minkäs sille voi kun kuula ajattelee ja tunteet tuntee. Ei kai sitä siksi pidä pinnalliseksi muuttua jos jotkut ei ymmärrä tällästä märsäämistä?
Älä tunne syyllisyyttä siitä, ettei eksäsi ole niin paha kuin jonkun muun. Suuret ovat tunteesi silti, enkä ainakaan minä niitä vähättele. Tulin mukaan kauhutarinani kanssa vain, kun silmääni pisti jonkun viesti, jossa narsismi kuitattiin ikäänkuin pelkäksi tämän päivän muoti-ilmiöksi, jota se nyt kuitenkaan ei ole.
Narsistisia piirteitä löytyy toki minusta ja varmaan melkein kaikista, kenestä enemmän, kenestä vain vähän, ja joistain valitettavasti aivan liikaa. Oikeat narsistit eivät myöskään tajua tätä piirrettään itse. Tällaiseen henkilöön sitten valitettavasti törmäsin ja rakastuin ja vaikka mitä, varsin epämukavin seurauksin. Kuitenkin, minun tapaukseni ei ollut pahinta laatua, sillä suhteemme kesti vajaat puolitoista vuotta; eräät ovat olleet jopa naimisissa psykoihmisten kanssa paljon kauemmin.
Itse koen melkein velvollisuudekseni puhua tästä aiheesta, jos siihen tulee sopiva tilaisuus. Ehkä joku "riskirajoilla" seikkaileva tajuaisi perääntyä... Jos tällaisesta ketjusta tulisi paha mieli vaikka minulle - kuten vielä vähän vaikaa sitten olisi voinut tapahtua - ei sitä olisi lainkaan pakko lukea.
Sinulle toivottelen parasta mahdollista jatkoa ja harmoniaa elämään. Eiköhän me empaattisetkin selvitä (:
omaa moni ja on siedettäviä siihen asti, kunnes jotain sellaista repivää tapahtuu, että tämä piirre korostuu ja esim.kommunikointi toisen kanssa ei enää onnistu, kun toinen itsepintaisesti jauhaa vain omaa näkemystään, jos nyt ylipäätään suostuu avoimesti enää keskustelemaan. Kun joku läheinen on tämän tyyppinen, eihän siinä auta kun kestäminen ja niitähän sinänsä pitää vain hlön erikoisina piirteinä kun niihin on pienestä asti tottunut, tietynlaiset väkivaltaiset purkauksetkin saattavat ilmetä ja se, että haluaa omia toiselta melkein kaiken ja jos toista arvostetaan jostain syystä, silloin yleensä alkaa vihoittelu ja lujaa.
Mutta kuten totesit ihan sairaita tämän tyyppiset ihmiset eivät vielä ole jos koskaan tulevat olemaankaan, ne jotka ihan oikeasti haluavat tuhota toisen, ovat niitä psykopaatteja ja niitäkin on olemassa, siltä ei pidä ummistaa silmiään, vaikka kuinka hyvin osaavat asiansa selittää ja samalla saavat kaikki mukaansa ja kääntämään selkänsä tälle hlölle, joka saattaa yksin jäädä ihmettelemään suunnatonta välinpitämättömyyttä ja tuntemaan niskassaan jatkuvia keksittyjä syytöksiä ties millä perusteella.
He taas kuvittelevat että heidän tekemänsä jutut on niin pieniä eivätkä näe siinä mitään väärää (vaikka olisivat esim. yrittäneet ampua tai lyödä joukolla turpaan ym.), joten nämä jutut kääntyvät hyvin taitavien selittelijöiden myötä sellaisiksi, että heitä loukkaa kun heitä kieltää. Tietysti jos näistä psykopaateista ei pääse irti ja joutuu alentumaan samalle tasolle tappamisineen, varmasti hämärtyy se, onko kosto oikeutettu vai pitäisikö jaksaa uskoa ja luottaa muihin ihmisiin, jotka ovat kaiken sallineet hiljaisella hyväksymillä ja sitä myötä eivät oikeasti ole itsekään minkään arvoisia?
on hyvinkin ikävää se että nimenomaan hyssytellään jos jollakin on jotain tunnepuolen asioita isommin läpikäytävänä. Mihin sellainen johtaa? pelkkään pintaa ja ongelmat vaan lisääntyy tuon pinnan alla jos niitä ei pääse kenellekkään kunnolla purkamaan.
Puhuminen on äärettömän tärkeetä ja se eheyttää että joku ymmärtää aidosti ja välittää miltä susta oikeesti tuntuu.
Se vaatii luottamusta ja rehellisyyttä molemmin puolin ja toisille se on niin vaikeeta päästää toista lähelleen, mutta mietinkin että valitseeko ihminen mielummin sitten sisäisen tuskansa kuin rakastavan ihmisen vierelle joka voisi helpottaa toisen taakkaa ja antaa näin ollen samalla valoa toisen elämään?
No kysymyksiä ja ihmettelyä riittää elämässä ja jokainen pv on onneksi ns. uusi alku ja aina oppii jotain uutta eli elämä on mielenkiintoista kuhan vaan avaa silmänsä. :)
hivenen eriasiasta, kun tarkoitin hyssyttelyllä ja hyväksymisillä sitä, että jopa rikoksia tai väärintekemisiä sivuutetaan tälläisten henkilöiden toimesta, ettei se heitä kosketa, mutta kuitenkin on mukava esim.juoruta mukana ( ja jatketaan alkuperäistä rikosta) Hykertelyporukaksi heitä kutsun, nämä joita psykot tarvitsee ja heidän liepeillään roikkuvat pönkityksen vuoksi.
Mutta jos pistetään ihmisiä vastuuseen, tulee yllättävän hiljaista, no useimmat ovat aika raukkamaisia pohjimmiltaan, ei varsinkaan tuollaisia psykoja vastaan haluta olla, kun hyötyvät heistä itsekin tarvittaessa (monella on näitä hyötynäkökulma kavereita) jos kovasti hännystelevät tai pelkäävät itse joutuvansa vastakkain ko.tyyppien kanssa.
JOkainen pv on mahdollisuus ja uusi alku jos omaa positiivisen mielenlaadun, jos se jostain syystä heikkenee, saattaa olla että rakastettavasta ihmisestä olisi apua tunteiden purkamisesta, kunhan se ei mene liiallisuuksiin ja jää liiaksi tunteisiin vellomaan. Noita rakastavia ihmisiähän on tietysti pilvin pimein kaikkien elämässä, niinpä niin.
"Minun tuntemani (ja edelleen pakoilemani) psyko on stereotyyppinen paatti myös seuraavilla tavoilla:
Hän on monipuolisen lahjakas ja älykäs, erinomainen esiintyjä, korkeassa asemassa ja menestyksekäs myös taloudellisesti. Monet ihailevat häntä. Hänen julkinen minänsä on hyvin miellyttävä ja sosiaalinen;"
Väärin, hänen julkinen minänsä ei ole miellyttävä eikä sosiallinen, vaan karkea ja röyhkeä. Hän tuo mieleen lähinnä mielenterveyspotilaan. Lainaten väärin "Häjyt"-leffaa sellaista ihmistä sietää vain käsiraudoissa.
Hän ei myöskään ole kovin älykäs, eikä edes kovin hyvä peluri.
"Anonyymisti hän on tosin paljastanut pimeääkin puoltaan eräille tätäkin palstaa lukeville, jotka sanoivat mielipiteensä hänestä ihanan suoraan...) "
Tuossa hän juuri paljastikin hölmöytensä, koska hänen niin ilmeinen haavoittuvuutensa tuli julki hänen lapsellisissa tunneailahteluissaan. Ihan niin kuin pikkulapsi, joka makaa tavaratalon lattialla ja takoo nyrkeillä lattiaa. Normaalioloissa säälittävää käytöstä "aikuiselta" ihmiseltä, mutta kun hän on aloitteleva narsisti, niin en tuhlaa sääliäni.
"hän ikäänkuin vyöryttää oman "oikean käsityksensä" toisen päälle ja verhoaa perustelunsa älyllisiin argumentteihin, jotka tosin eivät kestä lähempää tarkastelua. Riidellessä hän on pelottavan dominoiva. "
Paras taktiikka on se kun ei kuuntele hänen argumenttejaan yhtään. Ne ovat vain täkyjä, joiden tarkoitus on etsiä heikko kohta sinussa, ei avauksia riidan ratkaisemiseksi niin kuin vahvoilla ihmisillä.
Kun lähtee hänen kanssaan väittelemään, on jo hävinnyt.
"Hän on äärimmäisen mustasukkainen. Hän on aina sodassa niitä vastaan, jotka eivät tottele häntä."
Se johtuu siitä että hän on pelkuri. Ihan vain neuvona, pelkurin ei kannata sotaan lähteäkään, silloin hänen pelkonsa käy ilmeiseksi.
"Hän voi väittää ihmisille vasten kasvoja näiden olevan, ajattelevan ja sanovan sellaista, mitä nämä eivät ole, ajattele eivätkä ole sanoneet. "
Syöttejä joihin hän odottaa sinun takertuvan.
Psykopaatit tuovat mieleen Tähtiportin goa'uldit: Esiintyvät jumalina, tekevät ihmisistä tahdottomia orjiaan, ovat väkivaltaisia öykkäreitä ja ihmsiä paljon älykkäämpiä. Kuitenkin ihmiset peluuttavat niitä toisiaan vastaan ja käyttävät hyväksi goa'uldien ylpeyttä ja riidanhalua.
"Psykopaatit tuovat mieleen Tähtiportin goa'uldit: Esiintyvät jumalina, tekevät ihmisistä tahdottomia orjiaan"
Mikä saa sitten ihmiset niin helposti alistumaan tälläisten tahdottomiksi orjiksi ja nyt ei puhuta esim. vain nuorista, joita voidaan vaikka huijata huutelemaan hävyttömiä, vaan myös aikuisia, jotka kuvittelivat mukaan menemisellä ja heidän hännystelemisellä saavan aikaan jotain positiivista? hmmm, kehtaisko edes suoraan sanoa, miten naurettaviksi he itsensä tekivät. Joku pyytää toimimaan tietyllä tavalla, niin eiku mukaan?
Psykopaatithan saa vain ja ainostaan voimaa siitä, että on näitä hännystelijöitä ja hykertelyporukkaa ympärillä, yksinään hän tosiaankin vaikuttaisi tuollaiselta kuvaamaltasi pikkulapselta, mutta seurassa pystyy antamaan sen vaikutelman minkä haluaa,kun kuulijakunta on otollinen menee mikä tahansa potaska läpi.
Jos todellakin irrottaisi hänet joukosta ja tarkastelisi hänen juttujaan vähän kauempaa, huomaisi niiden täydellisen typeryyden ja lapsellisuuden sekä täysin suhteettomuuden.
Älykkäältä he tietysti voivat hetken vaikuttaa kun vakuuttavasti uskottelevat omaavansa tietoa, mutta jonka tarkempi analyysi todellakin paljastaa hyvinkin vajavaiseksi. Aina oikeassa olemisen tarve ja syvä loukkaantuminen jos jäävät kiinni.
"ihmistä sietää vain käsiraudoissa" mutta eivät jää koskaan kiinni, vaan saavat jatkaa puuhiaan tuhoten kenet milloinkin, kiitos hännystelijöiden ja raukkamaisten kantaaottamattomien ihmisten.
"Mikä saa sitten ihmiset niin helposti alistumaan tälläisten tahdottomiksi orjiksi"
Vaikkapa se, että laki on näiden puolella. Mainitsin tuossa juuri bitille, että tälle miehelle tulee tulemaan joku päivä yllätyksenä se, ettei joku tyydy kiistelemään hänen kanssaan hänelle sopivasti verbaalisin sanakikkailuin vaan iskeekin häntä veitsellä.
Itsehän psykopaatti ei lakia kunnioita, mutta käyttää sitä joka tilanteessa muita vastaan.
Ihmiset ovat myös tahdottomia pelkureita. Bit kirjoitti kuinka uusnatsi kävi mustan miehen kimppuun metrossa. Junavaunullinen ihmisiä eikä kukaan taaskaan uskaltanut mennä väliin. Olen kuitenkin varma, että jos vaikka bit olisi mennyt siihen väliin niin siinä vaiheessa olisivat muutkin sekaantuneet. Mutta aina pitää olla se ensimmäinen, joka uskaltaa.
Bitin vainoaja tietää, että minä olen se ensimmäinen.
"kuvittelivat mukaan menemisellä ja heidän hännystelemisellä saavan aikaan jotain positiivista? "
Tuntevat olevansa vahvoja kun seuraavat vahvaa johtajaa? Suomessahan on aina ihailtu vahvoja johtajia ja tähän asti ollaan päästy.
"seurassa pystyy antamaan sen vaikutelman minkä haluaa,kun kuulijakunta on otollinen menee mikä tahansa potaska läpi.
Jos todellakin irrottaisi hänet joukosta ja tarkastelisi hänen juttujaan vähän kauempaa, huomaisi niiden täydellisen typeryyden ja lapsellisuuden sekä täysin suhteettomuuden. "
Ihmiset eivät vain usko omia silmiään eikä korviaan. Aivan kuin Hitlerin propagandaministeri tiesi, ihmiset uskovat kun valhe on tarpeeksi suuri.
"syvä loukkaantuminen jos jäävät kiinni."
Kömpelyydessään vielä menevät ilmaisemaan syvän loukkaantumisensa ja avuttoman häkeltyneisyytensä sen sijaan että kiinni jäädessään näyttelisivät coolia.
"eivät jää koskaan kiinni, vaan saavat jatkaa puuhiaan tuhoten kenet milloinkin, kiitos hännystelijöiden ja raukkamaisten kantaaottamattomien ihmisten."
Ennen pitkää tulee piste, sillä eivät kaikki ota vastaan mitä tahansa loputtomiin.
Yksi retku koukautti pikkulikkoja huumeisiin (ne aina tekevät sitä) ja orjuutti tekemällä niistä muulejaan. No, minä ja Pieni Silkkinen II mietittiin sille pään menoa, mutta kävikin sitten niin, että kaveri jäi ihan tavallisessa poliisin ratsiassa kiinni ja kun poliisi rupesi selvittämään asioita, vyyhti rupesi purkautumaan. Me rohkaisimme jokaista noista pikkulikoista laulamaan kaiken tietonsa poliisille tästä retkusta. Kaveri sai kaksi vuotta linnaa ja jos oikein hyvin käy, niin hänellä on ahteri hellänä harva se päivä. Ajattelinkin säälistä antaa hänelle joululahjaksi paketin kondomeja, mutta päätinkin odottaa ensi jouluun.
Joka tapauksessa, loppu noille tulee ennemmin tai myöhemmin. Tallovat vähän liian isoille varpaille tai hyvin väärille kun tulevat varomattomiksi röyhkeydessään.
Ihmiset, jotka näyttelevät muuta kuin ovat tietysti valitsevat eri keinoja, joka voi olla esim hyökkäyksen valheineen tai hiljenemisen, kieltämisen. Keinoja on tuhansia ja useimmat ovat harkittua kun on puhe sosiaalisesta pelistä julkisesti. Julkinen käyttäytyminen on sosiopaateilla hyvin hallittua ja jopa aseena käytetty julkinen häpäisy voi olla oudon taktisen viisasta, niin että ulkopuoliset tulkitsevat häpäistyn ihmisen reaktiot "hyökkäykseksi". Sen takia olisikin tärkeää olla menemättä mukaan ja toimia näiden psykopaattien haluamalla tavalla, tuhoten ensin julkisella häpäisyllä ihmisen, mutta kun sekään ei riitä, niin pyydetään sitten vielä ihmisiä esittämään tietynlaisia ja tuhoamaan loputkin yksityisyyden suojasta ja reviiristä. Mietittäkää vähän saatanan idiootit kuka helvetti tälläistä voi tehdä tai ruveta leikkimään kun pelinappulalla jonkun kustannuksella, vain sadistiset paskat ja te olette siinä mukana!
Narsisti haluaa olla suurin ja väkevin persoonallisuus, muiden olemassaolon ehto - ja siksi sabotoi oikeita, terveesti itsetyytyväisiä ja näkemyksellisiä persoonallisuuksia. Suuret persoonallisuudet eivät laskelmoi ja tarkkaile toisten kuvaa itsestään. Naistenlehdissä kun kuvaillaan persoonallisuuksia niin usein ihaillaan nimenomaan sosiopaatteja, diivoja, ihailtavia, itsensä tuotteistajia, hovin ylläpitoon kykeneviä suureellisia ihmisiä, jotka todellisuudessa ovat hukanneet oman persoonansa ja keskittävät hurjalla intensiteetillä voimavaransa muiden kontrollointiin ja show-käyttäytymiseen.
Mediassa ihaillaan selkeästi ihailtavia roolikuvia ja päämäärätietoisuutta. Ei varovaista, monisyistä ja ironisen viisaasta pohdintaa.
He keksivät uskomattomia selityksiä ja ovat vakuuttuneita että häpäisty on pakottanut heidät tekoihinsa (se on hullu, se syyttelee pienistä..) tai äärimmäiseen tunnemyrskyyn. Ja tämä koskee kaikkia superroolia vetäviä psykopaatteja, niin virkamiehiä, naisrehtoreita, supersuorittajia ja narsistihyväntekijöitä, joiden elämä on omistettu ihailtujen ihmisten ihanteille ja statuskulissien ylläpidolle.
Narsistit ihailevat eheitä ihmisiä...
mutta haluavat maanisesti murskata ja repiä eheyden osoittaakseen sen olleen epätotta ja valhetta, koska eivät itse pysty kokemaan eheyden tunnetta ja luottamusta itseään kohtaan ilman psykoottisia mielentiloja.
tää viestiketju alkoi, miten suhtautua eksään, joka on narsisti, siis rakkaussuhteen päätyttyä.
osallistuin pari kertaa kommenteillani, mutta on pakko sanoa, että olen jo kauan sitten tippunut kärryiltä, mistä keskustellaan, yleisesti sosiopaateista ja tuntevatko jotkut keskustelijat (tai luulevatko tuntevansa) toisensa ja ovatko jotkut mahdollisesti jopa olleet rakkaussuhteessa narsistisen projektion vastakkaisia osapuolia, siis keskenään? Jotenkin on tiivistä syyttelevää tunnelatausta ilmassa ...
ja tulkitseeko joku nyt jo tähän keskusteluun osallistumista, jonkun tietyn henkilön mollaamiseksi narsistiksi. se ei ollut ainakaan oma tarkoitukseni mollata ketään, vaan tarjota peiliä kokemuksilleen viestiketjun aloittajalle ja mahdollisesti muille.
Bit:hän puhuu samasta asiasta kun sinä ja pari muuta heittelee tiettyjä viitekehyksiä asiaa valaistakseen. Kokemuksia niitäpä hyvinkin ja kun vähän yrittää ymmärtää asioita laajemmin niin voi tajuta, että kyllä, niitä kokemuksia on monilla monenlaisista tapauksista ja ihan vaan tarjotaan peiliä kokemuksista, jos ei näkemys riitä kun näkemään omat kokemukset ja halun pidättäytyä niissä, niin sillehän ei kukaan mitään voi.
kans jo ihan pihalla. En pysy enää yhtään kärryillä, mut ei varmaan enää tarvitsekkaan, koska aihe ei enää pysy siellä mielestäni minkä alunperin aloitin.
Näkemystä olen saanut ja se on helpottanut ja todellakaan en tullut tänne eksää manaan. Ekat viestini ehkä siltä kuulostaa koska olin suhteellisen kypsänä kaikesta, mutta nyt pystyn jo suhtautumaan tasapainoisesti asioihin ja antaa niiden olla sillain kuin ne nyt ovat. Tulevaisuus näyttää sitten miten tästä selvityä kokonaisvaltaisesti. :)
Kiitos vastauksistanne ja luulen että eksäni ei edes näitä ole lukenut, enkä siksi tänne tullut kirjoittamaan että hän lukisi. Kyse oli puhtaasti vain itsestäni ja siitä kuinka suhtautua ja päästä eteenpäin. Ei sen ihmellisempää :)
"...olen jo kauan sitten tippunut kärryiltä, mistä keskustellaan, yleisesti sosiopaateista..."
Tämä minunkin tapaukseni on siis eksä ja narsisti. Kaikki "yleiset kuvaukset" vain sopivat häneen kuin nakutettu.
"...ja tuntevatko jotkut keskustelijat (tai luulevatko tuntevansa) toisensa ja ovatko jotkut mahdollisesti jopa olleet rakkaussuhteessa narsistisen projektion vastakkaisia osapuolia, siis keskenään?"
Tuntevat, asuvat yhdessä, eivät ole rakkaussuhteessa. Parikin tämän palstan keskustelijaa tietää minun psykopaattini, joka edelleen yrittää - jotain. Ja on ihan skitsona kun ei saa minuun enää yhteyttä (ei siksi että rakastaisi vaan omista oudoista syistään). Uusi uhri on jo kierroksessa - heidät on nähty - mutta silti kuka tahansa entinenkin kelpaisi vielä kuvioon.
Tässä tapauksessa hänestä erossa pysyminen on ainoa järkevä keino. Aikani yritin ymmärtää, ennen eroa ja sen jälkeen, mutta menin vain täysin rikki. Aloittajan tapaus on erilainen, enkä uskaltaisi mennä neuvomaan toimintatapoja sellaisen ihmisen kohdalla, jota en lainkaan tunne.
Jotain tuttua tai lohdullista saattaa toisten kertomuksista joskus löytää. Siksi tai täälläkin juttelemme.
erilainen ja hyvä niin :)
On tosin ikävä nähdä kuinka rankkoja kokemuksia toisilla on ollut ja toivonkin että pystytte toipumaan moisesta suhteesta ja elään onnellisena tulevaisuudessa vaikka varmastihan se aikaa vie toipua ja eheytyä.
Neuvottomuuteni vuoksi lähdin tähän ns. julkiseen höpöttelyyn, mutta teen tätä täysin yksin ilman että ystäväni tai kaverini olisi tässä osallisena. Tämä on oma matkani käydä läpi ja selvitä siitä loppupeleissä omin keinoin. En tarvitse siihen taustatukea lähimmistäni, koska en halua asettaa eksääni huonoon valoon heidän silmissään.
Yllätyin kuinka rankkaa tekstiä sain lopulta lukea ja paljon pohtineena ihmisenä en edes pystynyt sisäistämään kaikkea lukemaani. Teksti on jopa paikoittain hyvin pelottavaa ja siksi puutuin siihen ettei väärinkäsityksiä synny siitä kuinka itse olen kokenut asioita.
En voisi asettaa eksääni enää huonompaan valoon kuin mitä hän on itse tehnyt minun lähimpieni, kuten perheen, silmissä.
Suunnittelimme jopa lapsen hankkimista (silloin kun kulissi vielä pysyi pystyssä enkä tajunnut totuuden hiventäkään, monesta nyt tajuamastani tilanteesta huolimatta), ja minä kerkesin olla raskaana aina keskenmenoon saakka. Ennen uutta tärppiä sain onneksi selville karmeita juttuja, kuten että lapsen varsinaiseksi äidiksi oli suunniteltu toista naista (johon hänellä oli suhde samaan aikaan kanssani), ja että kuviossa oli vielä kolmas, ns. satunnainen seksi.
Tästä kaikesta huolimatta eksäni ei kokenut tehneensä mitään väärää!!! Hänen selityksensä meille kaikille olivat aivan uskomattomia, vaikka itse hän tuntui uskovan kieron idyllinsä oikeutukseen ilman mitään muttia.
Minä olen monien mielestä kovin vapaamielinen, enkä esimerkiksi kavahda sanaa 'polyamoria'. Mutta! Tällaisten suhteiden tulee ehdottomasti perustua rehellisyyteen ja luottamukseen, ei niin, että yksi pyörittää muita, toisistaan tietämättömiä oman mielensä ja himojensa mukaan - eikä varsinkaan jos kuvioissa on lapsi ): No, se vauva taisi "tajuta" ettei kannata syntyä helvettiin, vaan lensi suoraan taivaaseen.
Olen tarvinnut tukea ja saanut sitä ihanilta ihmisiltä - jopa sellaisilta jotka eivät ole kovin läheisiä. Suuret kiitokset vain heille, myös pahoja, pahoja kokeneille... Ja tsemppiä sinulle, teille.
rankkaa ja kieroa menoa :/
Aivan uskomatonta toimintaa ja että ei toinen vielä tajua yhtään mitään niin apua!
Olet suhteellisen hienosti selvinnyt tästä ja pystyt hienosti puhumaan tuskastasi meille muille ja auttamaan samalla itseäsi. Ymmärrän hyvin miksi et tahdo eksäsi tietävän sinusta mitään ja et voi häntä päästää lähellesi. Sanonkin että tuollainen eksä tarviikin jo pidemmän terapian eikä silti ole takeita että se mitään auttaisi. Olihan lehdessä juuri juttu että narsisiti tarvitsee intensiivisen 10-15 vuoden terapian jne. Toki tämä eksäsi ehkä edustaa juuri ääripäätä ja on hyvin vaikea tapaus.
Joskus mietin että missä mennään vikaan että narsistisia ihmisiä sitten ns. syntyy?
kovasti voimia sinulle bit. olet varmasti ansainnut paljon parempaa. Kova taistelu varmasti on ettei viha eksääsi kohta vie kaikkea energiaasi.
Lapsuudesta löytyy monilta rankkoja juttuja, rikkaudesta huolimatta, tai siitä että oli samassa yksityiskoulussa kuin Jodie Foster... Narsistikin voi siis olla uhri. Omani ei pystynyt menemään oman äitinsä hautajaisiin.
Mutta jos menestyy hyvin esim. bisneselämässä juuri näillä samoilla "sosiaalisilla taidoilla" jotka on vain puettu kalliisiin vaatteisiin ja hoidettuun tekohymyyn ja saa mainetta ja kunniaa - niin mitäs ne muutamat kymmenet itkevät eksät tai omat piilohaavat merkitsevät. Niitä ei tavallaan edes ole.
There is a smile of Love,
And there is a smile of Deceit,
And there is a smile of smiles
In which these two smiles meet.
(W. Blake)
"Elihu puhuu Jobille siitä miten kärsimys kasvattaa. Varmaan on näinkin. Toki kärsimys kasvattaa, mutta mutta... Jobi olisi tarvinnut ystävän joka olisi henkisesti ja hengellisesti häntä tukenut. Ja sitä Elihu niin kuin ei muutkaan Jobin ystävät antaneet. He sanoivat jaksa itse, kärsi itse, me katsomme ja seuraamme sivusta.
Elihu puhuu varmasti asiaa, mutta kuitenkin asian vierestä. Niin lähellä ja kuitenkin niin kaukana. Ajattelemme, että miten niin?
Esimerkki: jos olet suurissa kärsimyksissä ja kerrot siitä ystävällesi. Ystäväsi kuuntelee hetken ja antaa patentti vastauksen. Kärsimys kasvattaa, lähetään pelaamaan jalkapalloa, niin saattaa olla että jalkapallon pelaaminen siltä kertaa jäi. Mutta jos taas hän olisi sinua kuunnellut ja kantanut taakkojasi niin varmasti olisit sen jälkeen mielelläsi lähtenyt pelaamaan."
Niinpä, niin kai se on että toisinaan on parempi yrittää puhua tunteensa ulos ja jos onni suo ymmärtäväisten kavereiden kesken, kunhan ei liiallisesti takerru siihen toiseen osapuoleen, vaan yrittää purkaa omat tunteensa ulos ja selvitä niistä.
Nykyaika on sellainen, että se aiheuttaa ihmisille narsistisia häiriöitä. Nyt on sellainen rajaton kaikkien kanssa kaiken aikaa kaikkialla -maailma. Tavallaan joutuu koko ajan olemaan puolustuskannalla, joutuu kovettamaan itsensä kunnes ei muuta osaa.
Tuntematonta Sotilasta mukaillen, "Minä kun en ole partiopoika, niin kysyn - mihin tässä pitää olla valmiita, ei suinkaan vaan sotaan?".