Olen vahvasti harkinnut alan vaihtoa. Valmistun maisteriksi kahden vuoden sisällä (opettajaksi), jonka jälkeen haluaisin hakea lääkikseen/hammaslääkikseen. Kyselisinkin nyt muilta kanssaihmisiltä, että kuinka vanhoina olette aloittaneet opintonne? Itse olen 28-vuotias nainen, joka jossain vaiheessa haluaisi perheenkin. Onko kokemuksienne mukaan lääkis plus lapset mahdoton yhtälö? kiitos vastauksista :)
aloitusikä?
minäminäminäminäminäminä
121476
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Itse olen jo yli 30, ja mulla on jo yksi korkeakoulu tutkinto valmis. Mutta mä en halua lapsia olenkaan, eli mulle aivan sama kun valmistun lähes 40, ja sitten pitää rakentaa uraa.
Mielestäni Teidän pitää valita joko opiskelu, sitten lääkärin ura- tai lapsia-
Opiskelu ja sitten työ on hyvin vaativa,ja pienet lapset vielä vaativampia.
helpompaa ja paljon vähemmän aikaa vievää kuin erikoistuvan sairaalalääkärin työ. Lapset olisi kannattanut siis hankkia jo opiskeluaikana, mutta useimmat saa tietää sen vasta valmistuttuaan! Tietenkin voi aina mennä johonkin ostopalvelufirmaan tekemään tk:ssa puolipäiväviikkoa, mutta sitten ei erikoistuminen etene.
Minäkin yli 30 v ja lapsiakin on, ja opinnot lääkiksessä käynnissä. Eli ehkäpä tuo yhtälö on mahdollinen. Kyllä niitä lapsiakin voi opiskelujen ohella olla, vaikka tietenkin hommia riittää. Ja sitä paitsi itselläni on kohtuullisen ikäset lapset kun valmistun :).
Olen suunnilleen ikäisesi ja olen kohta valmis maisteri. Aion myös pyrkiä lääkikseen. Lapsia ei ole ja en tiedä aionko hankkia. Miestäkään ei ole.
Kiva kuulla että on muitakin "kohtalotovereita"! Mulla on tuossa lääkikseen pyrkimisessä vielä sekin ongelma, että en ole koskaan ollut terävin kynä penaalissa noissa matemaattisissa aineissa. Mutta kovalla työllä ja sitkeydellähän voi saavuttaa vaikka mitä :D?! kuinka pian olet valmistumassa maisteriksi? Ts. koska sulla on hakeminen ajankohtaista? Kaikkea hyvää gradun väsäämiseen (oletan että se on vielä edessä!) ja pyrkimiseen :)!
Olen ajatellut , että runsaan vuoden päästä olisin viimeistään valmis. Minusta tulee kauppatieteen maisteri ja tämän aion viedä loppuun, koska olen jo niin lopussa opintojani. Olen myös teekkari, mutta näitä opintoja en vie nyt loppuun vaan haen maisteriksi valmistumisen jälkeen lääkikseen.
Minusta tuntuu, että en ole missään luonnostaan hyvä vaan sitkeällä paahtamisella olen vienyt aina opintojani eteenpäin. Minulla varmasti riittää työtä pääsykoelukemisessa, mutta olen valmis tekeen työtä asian eteen.
Tsemppiä ja kaikkea hyvää sinullekin :) Pidä sinäkin haaveestasi kiinni!
Valmistuin ensin diplomi-insinööriksi ja aloittelin jatko-opintoja. Monestakin syystä heräsi kiinnostus lääkiksessä opiskelua kohtaan. Kävin pääsykokeessa ja pieneksi yllätyksekseni pääsin opiskelemaan. Aloitin 28-vuotiaana ja valmistuin muun kurssin mukana enemmän tai vähemmän ongelmitta. Töitä olen tehnyt jo pitempään ja olen erikoistumisvaiheessa yliopistosairaalassa.
Pariutumista ja lisääntymistä tapahtui kurssini parissa opiskelun aikana ja osa piti taukoa opinnoista tipahtaen seuraavalle kurssille. Ehkä yleisempää oli valmistua ja jäädä terveyskeskusjakson jälkeen äitiys- tai isyyslomalle kun yhteiskunnan tuki on tuolloin reilusti suurempi. Missään tapauksessa lasten hankkiminen ei ole mahdotonta opiskelun aikana mutta jollakin tavalla on järjestettävä aikaa opintoja ja lukemista varten jotta kurssit saa tehtyä.
Olen jo 35-vuotias kohta kahden lapsen äiti, ja menen reilun viikon päästä (!) pääsykokeisiin. Luku-urakan aloitin viime syyyskuussa ihan nollasta eli luin maaliskuuhun asti melkein kaikki lukion fysiikan ja kemian kurssit.
Sisäänpääseminen tänä vuonna on kuitenkin aika epävarmaa, koska Galenoksen lukemiseen jäi vain 2kk aikaa (ehdin lukemaan kirjan 2 kertaa läpi). Laskurutiini siis puuttuu oikeastaan kokonaan.
Positiivista on se, että nyt on hyvä pohja yrittää vuoden päästä uudelleen. Aion jatkaa Galenoksen lukemista heti kesällä pääsykokeiden jälkeen saada sen perhanan laskurutiinin kuntoon. Rankkaa tulee olemaan koska perheenlisäystä on tulossa, mutta mitäs sitten! Haaveensa eteen on valmis venymään yllättävän paljon. ;)
Tsempit kaikille!
Minun pää-ongelma ei ollu tuo laskut, koska olen koulutuksellaan kemisti, mutta vähän tuo kieli, koska olin tullut Tshekinmaasta, ja perus-asia oli opettela kunnolla suomea, kun tulevaisuudessa haluan oikeuslääkäriksi (ja joskus pitää puhua oikeudessa), itse olen 36vuotias. Tsemppiä
Opiskelitko kemiat ja fysiikat itsenäisesti vai aikuislukiossa? Kuinka kauan tuohon suunnilleen menee? Entä jos mukaan heittää vielä pitkän matikan?
Fysiikan ja kemian opiskelen itsenäisesti, mutta minulla on jo yksi korkea tutkinto(kemia), että se ei ole mulle niin vaikea. Muuten luen ja opiskelen kaikki itsenäisesti.
Riippuu vähän tietysti mikä on lähtötaso. Sinuna jättäisin kyllä pitkän matikan pois, MATEMATIIKKAA EI KYSYTÄ PÄÄSYKOKEESSA. Lääkiksessä (tai pääsykokeessa) et todellakaan tule tarvitsemaan derivaattaa tai integrointia tai geometriaa joten se on täysin hukkaan heitettyä aikaa opetella monta kurssia turhaan. Ainoa mitä vielä lääkiksessä vähän tarvitaan on tilastotieteet, joten jos ihan pakko on jotain matikkaa lukea niin suosittelen sitä.
Jos laskurutiinia haluaa harjoitella niin kyllä siinä fysiikassa niitä kaavoja ja erilaisia kirjainsymboleita riittää ihan tarpeeksi :)
Kyllä väittäisin että jos kemiaa ja fysiikkaa lukee ainoastaan niin kyllä niistä tarpeellisista kursseista vuodessa selviää. (Sähköfysiikan voinee jättää pois, muuten ehkä kannattaa lukea kaikki.) Suosittelen kyllä ihan aikuislukiota, niin eipähän jää mitään sen varaan ettei olisi voinut kysyä keneltäkään kun jotain jää epäselväksi, mutta jos lähtötaso on hyvä niin kyllä niistä itsenäisestikin selviää. Itse en lukiossa lukenut fysiikkaa kuin 2 kurssia ja nekin hyvin epäonnisesti ja vasemmalla kädellä, ja silti vuodessa pystyin hyvinkin omaksumaan koko lukion fysiikan oppimäärän. Kävin kyllä sitten keväällä valmennuskurssin jossa opettaja vastaili minulle epäselviksi jääneisiin asioihin.