Olen yksin kaikki päivät pienen puolivuotiaan tyttöni kanssa siis 24/7. Minulla on mies joka on töissä ja harrastuksissa koko ajan. Itse en pääse minnekkään ilman tyttöä.. siis en minnekkään jopa suihkuun pitää ottaa mukaan koska ei ole ketään katsomaan pientä siksi aikaa.
Kaipaan kovasti omaa aikaa jota kuitenkaan en ole saanut lukuisista pyynnöistä, kiristyksistä ja tappeluista huolimatta. mieheni ei vaan ymmärrrä vaikka kuinka yritän kertoa väsymyksestäni ja oman ajan kaipuusta. nykyään kun "leikin" vauvan kanssa istun vieressä kuin muumio.. välilllä havahtuen siihen että pitäisi oikeasti kommunikoida lapsen kanssa ja kun pieni on päivä unilla niin minä en pysty muuta tekemään kun itkemään.
Pää tuntuu pian räjähtävän.
Kaipaan kovasti omaa aikaa jota kuitenkaan en ole saanut lukuisista pyynnöistä, kiristyksistä ja tappeluista huolimatta. mieheni ei vaan ymmärrrä vaikka kuinka yritän kertoa väsymyksestäni ja oman ajan kaipuusta. nykyään kun "leikin" vauvan kanssa istun vieressä kuin muumio.. välilllä havahtuen siihen että pitäisi oikeasti kommunikoida lapsen kanssa ja kun pieni on päivä unilla niin minä en pysty muuta tekemään kun itkemään.
Pää tuntuu pian räjähtävän.
Vastaukset 5
Vanhimmat
pyydä apua mannerheimin lastensuojeluliitosta, sieltä saa ainakin maksullista hoitoapua että pääset joskus viettään omaa aikaa tai kerro huolesi neuvolassa.
..ymmärrän väsymyksesi ja ahdistuksesi, toivoisin voivani auttaa. missä päin asustelette?? voisin auttaa lapsen hoidossa että saisit omaa aikaa lepäämiseen ym..
Ymmärrän täysin väsymyksesi. Äideillä on oikeus saada ja vaatia itselleen omaa aikaa. Oma aika auttaa jaksamaan vauvan kanssa. Itsensä kanssa ajan viettäminen ei tee äidistä yhtään huonompaa äitiä. Ja miehet, voi niitä, luulenpa että on melko yleistä, ettei mies ymmärrä äidin tarvetta omalle ajalle (joskus jopa miehellä taustalla pelko kahden jäämisestä vauvan kanssa..), yhtään kuitenkaan sinun miestäsi millään tavalla väheksymättä! Se vaan tuntuu menevän niin...:)
Oletko perehtynyt, onko paikkakunnallasi äideille ja vauvoille tarkoitettuja ryhmiä? Esim. Ensi- ja turvakodin järjestämiä tai seurakunnan? Näihin ryhmiin menemällä pääsee tapaamaan muita äitejä, vaihtamaan kuulumisia, juttelemaan heidän kanssaan asioista jne.. Samalla pääsee hetkeksi pois kotoa kuitenkin niin, että vauvalle tarvitse etsiä hoitoa tms. Kokemuksesta voin sanoa, että tällaisissa ryhmissä käyminen auttaa jaksamaan!! Vaikka oletkin koko ajan vauvasi kanssa etkä siis vietä aikaa yksikseksi, tuo ryhmä vaihtelua elämään ja tapaat Aikuisia, joista voi tulla jopa ystäviäsi, joita tapaat muullakin ajalla!
Voimia sinulle!! Muista vaatia myös itsellesi asioita!
Ainut positiivinen asia on se että tietää ettei ole asian kanssa yksin, ettei muillakaan mene ehkä sen paremmin kuin itelläkään. Mä olen välillä todella ahdistunut ja väsynyt kahden pienen lapseni hoitoon. Niin väsynyt ettei jaksa edes itkeä. Välillä huudan suoraa kurkkua, siis itken yksin ollessani pois pahaa oloani. Vaikka kuinka karsii kaiken ylimääräisen elämästään ja yrittää mennä sieltä mistä aita on matalin niin ei vaan tahdo jaksaa... Rakastan lapsiani yli kaiken ja teen kaikkeni jaksaakseni eteenpäin. Olen saanutkin hoitoapua, ostan valmisruokia, jne... Eiköhän tämä joskus tästä helpota :)
Itsekin jouduin olemaan lapseni kanssa aina ja ikuisesti yksin. Todella rankkaa! Mies oli väkivaltainen ja petti. Eroa pitkitin vuodella, mutta lopulta heitin ukon pihalle. Nyt olen saanut yli puolentoista vuoden jälkeen ekan kerran muutaman tunnin omaa aikaa, kun saan apua lapsiperheiden kotipalvelusta. On niin ihanaa saada olla hetki ilman lasta koko ajan housunlahkeessa roikkumassa.