naan ilman rakasta naista? Tuntuu vaan niin toivottomalta. Olen jo 23, eikä mulla ole ketään edes lähettyvillä. Miehet kyllä piirittää, mutta kun se ei ole minua varten,
Löytääkö jokainen lesbo itsellensä
kumppanin vai jääkö osa koko-
142211
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
ole mitään kiirettä. oot vasta 23. mietipä niitä jotka löytävät itsensä esim. 40 vuotiaana. silloin voi olla jo hankalaa löytää oman ikäistä vapaata naista. ja kynnys etsimiseen on korkeampi; ei tiedä mistä etsiä/löytää, kun ei ole sitä kokemustakaan.
olen minäkin miettinyt. Loppujen lopuksihan lesboja on aika pieni joukko ihmisistä. Ja suuresta joukosta pitäisi jotenkin löytää se pieni joukko ja siitä pienestä joukosta vielä sellainen ihminen, joka sytyttää ja sopii itselle. Kyllä, osa meistä varmasti jää yksin...
Itse lähentelen jo kohta kolmeakymmentä ja sitä sopivaa on todella vaikea löytää. Kokemusta on vaikka kuinka paljon ja suhteita takana naisiin jos jonkinlaista, mutta sanotaanko näin, että kynnys sen kuin kasvaa ja vaatimus tasoon sen kuin vain nousee. Miehiä riittäisi kiusaksi asti sekä ahdistelijoiksi, mutta kunnollista naista vaikea löytää, varsinkaan jos ei halua ketä tai minkälaista tahansa. Tarjonta täällä Suomessa on muutenkin aika suppeaa (ikävä kyllä) kun vertaa joihinkin maihin (esim. Englanti, Ranska, Yhdysvallat). Tsemppiä vain sinullekin etsintään!
olla jokin vika kun muut ei syty sinuun. Olet liian tyrkky tai jotain sellaista mistä muut ei pidä. Riippuu myös kumpi haluaa olla se päälle päsmäri, molemmat ei sitä voi olla. Joten koeta antautua vaan leikkiin ilman että ajattelet aina järjellä.
käynyt itselläkin tämä ajatus mielessä. Mulla on vähän sama tunne kuin sulla. Haluaisin löytää oman rakkaan, mutta ei vaikuta helpolta.
Ei kai se ikinä helppoa olekaan, mutta kun ei voi ikinä edes varmaksi tietää, kuka nainen voisi olla kiinnostunut. Ei voi aina tietää, että kuka on hetero ja kuka ei... Kaverit joitten seurassa liikun on tietääkseni lähes kaikki heteroita.
Mulla ihan sama et miehet piirittää ja on kiinnostuneita, mutta kun ei voisi vähempää kiinnostaa.
Haluan kuitenkin uskoa että tapaan vielä joku päivä naisen, joka tykkää myös minusta. :) Ei saa menettää toivoaan, sitä mieltä oon.
Jep. On ollut monta kumppania ja osa niistä on kelvannut kavereille ja ystävillekin kiertoon suhteen päättymisen jälkeen.että kyllä se heteromalli siitä yhdestä ja oikeasta on kaukaa haettu ja liian helposti omaksuttu annettuna näköjään nuoremmalla sukupolvella. get a life... Ja menoksi, muuten sulta jää bileet väliin, nimeltä e l ä m ä !
Olen sinusta kymmenen vuotta vanhempi ja en ole kumppania löytynyt. Ai, olenko nirso, mielestäni en ole. Olen lopettanut kumppanin etsimisen ja taidan tyytyä kohtalooni elää ilman kumppania, näin se tuntuu aika pahalta mutta kai siihenkin tottuu.
Entä mitä tässä tekisi ne kymmenen vuotta, kunnes pääsee tuohon pisteeseen, että on valmis ottamaan loppuelämän vastaan ihan yksin?
Mutta pitää edes väittää, että tottuu, että itsekin uskoisi siihen. Kai sitä alitajuisesti kuitenkin etsii sitä oikeaa.
Käsittääkseni olet Helsingistä tai jostain siitä läheltä, joten kyllä sinulla on hyvät mahdollisuudet joku kiva ihminen kohdata. Siellä on omat baarit ja muutakin toimintaa vähemmistöille. Toisin on täällä maaseudun pikkuruisissa kaupungeissa ja kylissä joissa ei hirveästi ole tarjontaa. Mutta siltikin olen sitä mieltä, että kumppanin pitää olla sellainen jonka kanssa ilkeää ihmistenilmoilla liikkua (ulkonäkökriteeri). Valitettavasti ei riitä jos ihminen on vaikka kuinka mukava jos on ihan hirveän näköinen.
oikeassa. Vaikka eihän se pääkaupunkilaisuuskaan mitään takaa, mutta olen siitä huolimatta aika onnekkaassa asemassa jo siksikin, että täällä on paljon ihmisiä, vaikka baarit eivät olekaan minun juttuni. Täytyy varmaankin varautua siihen, ettei koskaan tule löytämään ketään, mutta kuitenkin pysyä valppaana ihmettä varten. Minun ulkonäkökriteerini muuten ovat sellaiset, että minun silmääni täytyy miellyttää, muiden mielipiteistä ei ole niin väliä.
Eivätkös muuten pikkupaikkakunnat useimmiten tuppaa olemaan jonkun isomman paikkakunnan liepeillä?
Itseni tyyppistä naista minä viereeni kaipailisin eli en sen korkeammalle kurkottele. Niin pikkuinen kyläpahasemme on pikkuisen isomman paikkakunnan naapurissa ja sielläkään ei mitään vähemmistöbaaria ole, joskus setan bileet joissa ei ketään oikeastaan käy. Itse olen bileissä kertaalleen pyörähtänyt ja en niistä erityisemmin pitänyt.
....vapaat ei kohtaa toisiaan. Ei kukaan tule kotoa hakemaan, eikä kukaan löydä ketään, jos ei kenellekkään tai missään uskalla ilmoittaa, että on jotain etsimässä..
Deittipalstoillekkaan ei uskalla ilmoittaa, jos vaikka joku tunnistaa...Mitään näkyvää ei uskalla laittaa päälle, esim. sateenkaarivaatteita, että joku edes tunnistaisi jos jossain vaikka vahingossa törmäisi.. kamala umpikuja. Mitä tehdä. Siinäpäs vasta pulma. Yhtä omituinen kuin tämä lauserakenne tässä viestissä :)
itse olen 25v l-tyttönen ja kokenut kahdesti elämässä rakkauden ns.sattumalta! etsinyt en kumpaakaan vaan asiat vaan tapahtui. toinen suhde oli 2vuotinen ,toinen 4v. viimeisin oli raastava,haastava,kipeä,koskettava ja hyvin vaikea.Ero oli kova opaikka mutta väistämätön. Nyt elelen sinkkuna ja kovasti kaipaan elämääni vihdoin sitä oikeaa,joka korjaa mut kainaloonsa lopun iäksi. Olen huono yhden illan jutuissa,enkä muutenkaan perusta sellaseen kierätys menoon.Suht suures cityssä asun mut valitettavasti vähemmistöbaareja ei ole joten oman tutkan pitäis toimia ja se ei aina ole niin helppoa. Jos jotakuta kiinnostaa vaihtaa ajatuxia maileitse,infoa mulle tänne olen enemmän kun kiinnostunut tutustuun sielunsiskoon !!!
Älä menetä toivoasi. Minä olin sinkkuna 6,5 vuotta. Siihen aikaan mahtui epätoivoinen rakastuminen heteroystävääni, epäonnistuneita nettitreffejä ja kaikenlaista säätöä, joka aina loppui, ennen kuin mitään varsinaista suhdetta ehti alkaa. Ja miehet, niitä kyllä olisi riittänyt, jos vaan olisin halunnut. Tuo toivottomuus ja turhautuminen on siis tuttua minullekin. Aloin jo uskoa siihen, että en välttämättä koskaan löydä kunnon parisuhdetta, naisista pitäviä naisia nyt kun nyt kuitenkin on aika rajallinen määrä. Ja sitten löysin Rakkaan silloin kun sitä vähiten odotin :). Ystävyydestä meidän juttu alkoi ja siitä sitten pikku hiljaa rakastuttiin. Joten älä luovuta, eiköhän se oikea nainen vielä sunkin kohdalles osu. Ja nuorihan sinä vielä olet, minä täytän jo 30.