profetoiminen

Profetoiminen on VT;n ykis merkittävimmistä asioista, Profettahan ilmoitti mm. Jeeusen tulemisen, Profeetan merkillä kerrotaan myös Jeesuksen uutta tulemista, jotta useat seurakunnat, mm SRK saarnasi muutamia vuoiskymmeniä sitten, että - prohveetan suulla on sanottu, että maailma tulee tuhoutumaan vuosituhannnen vaihteeseen mennessä???

Profeetta on henkilö, joka julistaa ja ilmoittaa jumalallisen tahdon esitettyihin kysymyksiin. Hän tuo julki sanoman ja toimii siten välittäjän tehtävissä. Profeetat antoivat tavoitetun innoituksen vallassa jumalallisia vastauksia kysymyksiin, jotka koskivat elämän eri aloja: yksityisasioita, politiikkaa, uskontoa. He puhuivat vain vastatessaan tiedusteluihin, ja innoitusta esiintyi yksityistapauksissa vasta sen jälkeen, kun ihminen oli ensin tehnyt aloitteen. Verbiä profeeteu (s:sta profeetees) käytettään klassisessa kreikassa ennustamisesta. Sana merkitsee olla julistaja, esiintyä profeettana, toimittaa profeetan virkaa.

Pyhä Henki on profetoimsien lahjan antaja, se on yksi armolahjoista.
Armolahja Kharisma, josta on saanut nimensä useat uskovaiset seurakunnat ovat Raamatuussa Vahvistavat armolahjat (1. Kor. 12 Henkien erottaminen Henkien karkottaminen Ilmestyksen armolahja Kielillä Puhuminen Kielten selittäminen Terveeksi tekeminen Tiedon sanat Uskon armolahja Viisauden sanat Voimalliset teot Palvelevat lahjat (Room. 12) Antaminen Avustaminen Johtaminen Laulun armolahja Laupeuden harjoittaminen Palveleminen Rohkaiseminen Seurakunnan hallitseminen Muut (1. Kor. 7 & 13)Marttyyrin armolahja Naimattomuus. Näistä Profetoimisen armolahja on yksi tärkeimmistä.
Jumala ilmoitta itsensä Raamatussa, mutta myös Pyhän Henkensä kautta armolahjoilla, eli profettioilla.Vahassa testamentissa Pyhä Henki otti tämän yleisen, eri uskonnoissa esiintyvän lahjan ja kyvyn käyttöönsä. Hän kutsui, koulutti ja puhdisti ne henkilöt Israelin kansan keskuudesta, joilla oli tämä kyky ja asetti heidät sanansa välikappaleiksi. Samalla Pyhä Henki puhdisti myös itse profetoimisen lahjan ja kyvyn. Hän teki profeetasta (hb. naabii) papin rinnalle toisen merkittävän hengellisen viran hoitamaan Jumalan kansaa.
Jeesus jätti perinnön, sanan levittämisen perinnön ja lähetti meille Pyhän Henegen, joka antaa Hengellä täyttyneelle aina armolajoja, mielensä mukaan, toiselle sitä, ja toislle tätä. Mutta Pyhää Heneä EI IHMINEN VOI TOISELLE ANTAA, Henki on Jumala, oma persoona kolmiyteydessä. UT;n aikaan, samoin kun aijemmin, Jumala ei tee ihmiselle mitään, ennekuin iloittaa tästä. Juuri siksi on Pyhä Henki hyvä olla joksien päällä, mutta se tarvitsee ihmsieltä Uudestisyntymistä ylhäältä, jolloin saamme voiman ja Henegen ja Henki ei ole ihmsiessä, ennkuin on uudesyntynyt. Paavali sanoo upotuskasteesta, että kun teidät kastetaan, saatte voiman ylhäältä, Jos joku ihminen ANTAA MUKA TOISELLE PYHÄN HENGEN, ASETTUU HÄN JUMALAN OSAAN, joten siitä ei hyvä seuraa.

UT:n lopussa ovat sanat, jotka hyvin soveltuvat koko Raamattuun: "Minä todistan jokaiselle, joka tämän kirjan profetian sanat kuulee: Jos joku panee niihin jotakin lisää, niin Jumala on paneva hänen päällensä ne vitsaukset, jotka ovat kirjoitetut tähän kirjaan" (Ilm 22:18). "Muuta perustusta ei kukaan voi panna, kuin mikä pantu on" (1 Kor 3:11). "Ei yli sen, mikä kirjoitettu on" (1 Kor 4:6).

Tarvitsemme julistusta, joka tekee ajankohtaiseksi tämän jo saadun Jumalan ilmoituksen. Perustava kysymys nyt onkin voiko ja kykeneekö meidänkin ajassamme ilmenevä ns. profetoiminen auttamaan Raamatun sanan tulemisessa eläväksi? Jos käytämme jostakin aikamme kristitystä nimitystä profeetta, niin se merkitsee nimenomaan sitä, että hänen julistaessaan, "profetoidessaan", Raamatun sanat alkavat elää ja tulevat meille todellisiksi. Oikea profeetta tunnetaankin siitä, että hän kirkastaa nimenomaan kirjoitettua Jumalan sanaa ja sitä kautta Jeesusta Kristusta.

Koskaan nämä yhä jatkuvan profetiailmiön sanat eivät saa tuoda mitään lisää kirjoitettuihin ilmoitussanoihin, ei olla niiden kanssa ristiriidassa eikä leikata jotain oleellista pois. Ne ovat vain tarkoitettu vahvistamaan ja tekemään eläväksi jo olemassa olevaa ilmoituksen sanaa. Ne ovat "rakennukseksi ja kehotukseksi ja lohdutukseksi" (1 Kor 14:3).

Erittäin kuvaava esimerkki meille on Paavalin matka kohti Jerusalemia. Hän sai profetioita siitä, ettei hänen pitäisi matkustaa. Paavali ei välittänyt profetioista, vaan kulki omaa tietään (Apt 20:23, 21:4, 9, 10-14). Se osoittaa meille, että Jumalan johdatusta koskevat profetiat tulee arvioida itsenäisesti ja niistä tulee keskustella vapaasti. Kukin valitsee itse oman tiensä ja on varma Herrassa. Lisäksi Agabuksen profetia, jonka hän sanoi saaneensa suoraan Hengeltä, ei toteutunut joka kohdassa Paavalin mennessä Jerusalemiin. Juutalaiset eivät sitoneet Paavalia, vaan roomalaiset (Apt 21:11, 27-32). Tällainen profetia ei koskaan ole ehdottoman tarkka. Se on aina vajavainen (1 Kor 13:9).

Ilmoitusprofetian kautta saatu sana pysyy. Tämän toisen profetian kautta saatu sana häviää ja itse profetoiminenkin katoaa (1 Kor 13:8). Kun Kristus lopulta hallitsee täydellisesti, ei enää profeettoja ja profetoimista tarvita. "Sinä päivänä on oleva avoin lähde syntiä ja saastaisuutta vastaan... Myöskin profeetat... minä ajan maasta pois... Sinä päivänä häpeävät profeetat itsekukin näkyään, kun he ennustavat" (Sak 13:1-5). Mitä todellisemmaksi Jeesus tulee, sitä merkityksettömämmäksi käy ennustelu ja profetoiminen. Lähellä Jeesusta vaeltava ei tarvitse ennustelua. Hänelle riittää kaikkeen yksin Jeesus, myöskin tulevaisuuteen.
Tämän päivän profetoiminen ei ole koskaan ilmoitusprofetiaa. Profetian tulee aina KIRKASTAA KRISTUSTA, EIKÄ PROFETOIJAA.

Yksi lahja VL;illä on, ja se on Henkien erottamisen lahja??? Tuntuu käsittämättömälle, että yhdessä kirkossa PH antaa vain yhden lahjan, vain yhden lahjan, Hengen erottamsien lahjan, ja JA SE ON KAIKILLA? Kysymys kuuluukin, kirkastaako se Kristusta. Vastaus on ei. Miten Hengen tunnistaa, sen voi jakaa näihin osioihin.

1. Se ei ole vain jonkinlaista pahan- tai hyvänolontunnetta, joka on varsin riippuvaista siitä, miten puhuja on saanut minut mukaansa ja kuinka minun ajatusteni mukaisesti hän puhuu.
2. Siinä on kysymys lahjasta, oivaltamisesta, jossa pystytään arvioimaan sanomaa Raamatun kokonaisilmoituksen valossa. Siksi juurtuminen Raamatun ydinsanomaan on mitä tärkeintä. Tämän lahjan avulla uskova erottaa pääasian sivuasiasta ja osaa olla pääasiassa äärimmäisen tarkka ja joustaa sivuasioissa. Pääasia on aina Jeesus Kristus, todellinen Jumala ja todellinen ihminen, joka meidän syntiemme tähden kuoli ja nousi kuolleista ja on pian palaava takaisin.
Siksi arvosteltaessa henkiä on kysyttävä:
- tunnustetaanko tässä Jeesus Kristukseksi, lihaan tulleeksi (1 Joh 4:2-3)?
- kuinka totuudellinen on esiin tuleva väite, että tässä tai täällä nyt puhuu Kristus (Matt 24:4 ja 23). Jeesuksen nimessä voidaan valehdella, pettää ihmisiä ja jopa tehdä suuria ihmeitä (Matt 7:22-23, 24:24).
- edelleenkin saatana pystyy tekeytymään valkeuden enkeliksi (2 Kor 11:14) eli kukaan ei voi vaatia häntä kuunneltavan vain siksi, että hän väittää Kristuksen ilmestyneen hänelle.
3. On opittava erottamaan hiljainen Jumalan Hengen läsnäolo monenlaisista voimakkaista ja vaikuttavista hengistä ja valloista (vrt. 1 Kun 19:12).
4. Henkien arvostelemisessa nähdään vielä piilevänä oleva tapahtumien oikea luonne ja kulun suunta. Nähdään asioita "läpi", nähdään perusteisiin. Siinä "paljastetaan" ja "sydämen salaisuuden tulevat ilmi" (1 Kor 14:24).
5. Raamattu varoittaa myös selvästi, ettei edes tapahtunut ihme tai tunnusteko ole takeena profeetan oikeellisuudesta (Ilm 13:13). On kysyttävä houkutteleeko hän sanomallaan tai saavutuksillaan pois todellisen Jumalan yhteydestä (5 Moos 13:1-3).
6. Erittäin tärkeä testi on profeetan ja profetioiden suhde sanomaan syntiemme tähden ristiinnaulitusta Jeesuksesta. Onko ristiinnaulittu Jeesus ja uskon syntyminen häneen kaikkein tärkeintä? (1 Kor 2:2). Elääkö profeetta ja profetia syntien anteeksiantamuksesta? Ei riitä asian mainitseminen ikäänkuin profetian liturgiseen kieleen kuuluvana, vaan henkiikö profetiasta vastaan syvä rakkaus ja yhteenkuuluvuus ristiinnaulittuun Jeesuksen Kristukseen niin, että siinä profetiassa kaikki muu on sivuasiaa?
7. Ristiin liittyy myös toinen tärkeä testi. Miten profetioissa asennoidutaan kärsimyksiin? Nähdäänkö, että Jumalan kansan tie on monen ahdistuksen kautta menemistä? Vai luvataanko siinä yksityiselle tai uskovien yhteisölle menestystä, saavutuksia, tuloksia, voimaa, kirkkautta? "Onko heillä ollut tuskaa kuoleman ja helvetin edessä? Jos kuulet, että kaikki menee iloisesti, hauskasti, Jumalalle antautuen ja hurskaasti, sinä et saa luottaa heihin, sittenkään, vaikka väittäisivät tulleensa temmatuiksi kolmanteen taivaaseen. Sillä heiltä puuttuu Ihmisen Pojan merkki, joka on kärsimys. Tämä on risti - ainoa, oikea tuntomerkki ja varma henkien koetinkivi" (Luther).
8. Eräs vaikeus on siinä, että usein alkuvaiheessa profetiat saattavat olla arvostelun kestäviä. Vääränkin profeetan sanoma saattaa pitää paikkansa ja ainakin aluksi ja pienissä asioissa. Mutta saavutettuaan luotettavan maineen ja uskovien lakattua niitä koettelemasta, ne huomaamatta liukuvat ensin kohti sielullisuutta ja sitten tulee jo valheet. "Te aloititte Hengessä, lihassako nyt lopetatte" (Gal 3:3).
9. Menestys ja hyvä maine ihmisten keskuudessa ei ole koskaan luotettava testi. Ilmestyskirjan pedosta sanotaan, että se voitti pyhät ja sen valtaan annettiin kaikki (Ilm 13:7, Dan 7:21). "Onnistumisen rukoileminen on yleensä se epäjumalanpalvelun muoto, mitä paholainen huolellisimmin harjoittaa. Tässä on myös usein vakavimpienkin miesten heikko kohta... Suuri menestys vaikuttaa melkeinpä pakottavan tenhoavasti ja ihmiset, vieläpä kristitytkin tämän menestyksen todetessaan lakkaavat kyselemästä, kenen nimissä, minkä tunnusmerkin alla ja mihin hintaan se on saavutettu. Koska menestys siis on voimakkain huumauskeino, tekee paholainen, tekevät väärät profeetat (Matt 24:24) ja tekee myös merestä nouseva peto suuria ihmeitä (Ilm 13:13), niin että sen kuolinhaavakin ihmeellisellä tavalla voi parantua. Minä sanon: Voi olla hyvinkin mahdollista, että meillä aluksi on suuria menestyksen kokemuksia, kun olemme langenneet kiusaukseen toimia ilman Jumalaa (Helmut Thielicke, Isä meidän, ss. 160-161.
10. Saadun profetian toteutuminen on myös eräs testi."Profeetta, joka julkeaa puhua minun nimessäni jotakin, jota minä en ole käskenyt hänen puhua... kuolkoon" (5 Moos 18:20). Mistä tiedämme, kuka puhuu oikein? "Kun se, mitä hän on puhunut ei tapahdu eikä käy toteen... julkeuttaan se profeetta on niin puhunut" (5 Moos 18:22). Herran sanan profeetan suussa tulee pitää paikkansa, sen on oltava tosi (1 Kun 17:24). Testinä on siis aika ja profetian toteutuminen. Samaan testiin vetosi Gamaliel: "Jos tämä heidän ajamansa hanke on lähtöisin ihmisistä, se kukistuu itsestään. Jos se taas on Jumalasta, te ette pysty heitä kukistamaan" (Apt 4:38-39).
11. Erityisen selvästi Jeesus varoittaa asettamasta ajankohtia (Apt 1:7, Matt 24:36). Jeesus ei tiennyt, mutta ihmisprofeetat ovat olleet tietävinään. Raamatun selvästä sanasta huolimatta on läpi kirkon historian syntynyt liikkeitä, jotka ovat määritelleet ajankohdat täsmällisesti.

Kuten kirjoitin, onko tämä lahja Pyhältä Henegeltä, sillä kun usein törmään VL ihmisiin, joka on kuullkut, että kokouksisamme on käynyt VL ihmisiä, jotka ehtivät. on heti vastaus. - Minä tunnistan, heillä on väärä Henki.

Kysmys todella kuuluu, kun He etsivät Kristusta, kirkastaako Hnegen tunnistmaisen profetio Häntä, jos lähimmäin on kontallaan Vapahtajan jalkojen juuressa. Profetoiminen tarvitsee VÄLTTÄMÄTTÄ UUDESTISYNTYNEEN KRISTITYN, JOKA ON TÄYTTYNYT PH;lla. Pelkkä uskomassa ole ei oiketa mihinkään.