yksinhuoltajana vanhempainilloissa:
ne on aina yhtä tuskaa.3:t takana ja montakohan tuleekaan vielä.
syksyllä se on taas ovella.yksinhuoltajan duunarin painajainen.
että pitiki sattu juuri mille tämä yksinhuoltajuus.
kauheaa katella kun onnellliset isit jä äidit ovat keskenään kuuntelemassa ja kehumassa miten heidän lapsi on menestynyt ja taas lähdetään matkoille sinne ja sinne.
ei ole herkkua...liikaa rahaa ei ole.
kaikki maksaa niin älyttömästi ja vielä kaikki elintarvikkeet kallistuu entisestään.
oli suuret unelmat.
mennä naimisiin pomon kanssa. 3 lasta minä kotiäitinä.haavetta VAAN.
VÄLILLÄ NIIN maassa tämän yksinäisyyden takia.
pakko vaan jaksaa.
tympäsee niintosissaan nuo kyttäävät muut vanhemmat noissa illoissa, mutta on pakko mennä
ne on aina yhtä tuskaa.3:t takana ja montakohan tuleekaan vielä.
syksyllä se on taas ovella.yksinhuoltajan duunarin painajainen.
että pitiki sattu juuri mille tämä yksinhuoltajuus.
kauheaa katella kun onnellliset isit jä äidit ovat keskenään kuuntelemassa ja kehumassa miten heidän lapsi on menestynyt ja taas lähdetään matkoille sinne ja sinne.
ei ole herkkua...liikaa rahaa ei ole.
kaikki maksaa niin älyttömästi ja vielä kaikki elintarvikkeet kallistuu entisestään.
oli suuret unelmat.
mennä naimisiin pomon kanssa. 3 lasta minä kotiäitinä.haavetta VAAN.
VÄLILLÄ NIIN maassa tämän yksinäisyyden takia.
pakko vaan jaksaa.
tympäsee niintosissaan nuo kyttäävät muut vanhemmat noissa illoissa, mutta on pakko mennä
Vastaukset 3
Vanhimmat
ihmiset tuppaa olee niin itsekeskeisiä kuin vain voi.kun terveyden toisen takia menettää, se kaksinverroin satuttaa loppuelämäksi,kaikki mikä oli ennen, ei ole enää itsestäänselvää.kun menetät lapset, terveyden kaiken mihin kykenit, se laittaa vasta näkemään,ymmärrän et useilla vaikeeta, mutta jos joutuu tän kokee, mitä minä, voi vasta ymmärtää miten elämä menee käsistä.tää toiminta toiselta ihmiseltä todella sairasta... niin ja olen mies entinen yksinhuoltaja.. lapseni jolle monta vuotta olen ollu vain se huoltaja,miten se lapseni elämään vaikuttaa.... äidistä ole huoltajaksi,sai syytön tästä eniten kärsiä...ja tää ent jatkaa vaan elämää uusin jutuin,kun ei mitää ois tapahtunu...
elämä on vastuun ottamista omista tekemisistään...
minä otan, kun pystyn ja kykenen, sen vastuun minkä viel pystyn...2v viel etsikkoaikaa, et selviinkö vai en...sekin joka päivä askarruttaa et heräänkö enää huomen aamulla.
oikein hyvää ja antoisaa kesää kaikille jotka jakso lukee tän.muistutan! ihmisläheisyys on rakastamista lähimmäisiä kohtaan...
jotka eivät ota yksinhuoltajia tosissaan.
huomaan aina vaikka kuinka hyvä tuttu ja ystävä olisi niin kummiksi ei tahdota. aina otetaan joku muu.sattuu..
jännittää nyt se, että ristiäisiin lähtö lähenee ja taas ilman kummilasta.
yksinhuoltaja äitinä tiedän, miltä se tuntuu mennä noihin vanhempainiltoihin yksin. Sinula on leima otsassa, vaikka suutasi et avaisi edes.
Mutta koeta olla ylpeä siitä, etä sinulla on kolme lasta ja pärjäät. Todennäköisesti monilla näistä "onnellisista" vanhemmista on kotioloissa monenlaista onegelmaa. Kaikki ei ole sitä miltä näyttää.
Ja sitä paitsi minä olin yksin siellä vanhempainilloissa jo ennen avioeroakin. Olinko kenties käytännössä jo silloin ysksihuoltaja. No, valintansa kullakin.
Sanon kuitenkin, että koeta löytää ne ilot ja hyvät jutut pienistä asioista kotona lasten kanssa, harrastuksista ja muuten vain yhdessä olosta. Ei ne ulkomaanmatkat, kalliit menot ja hienot autot jne. itsessän onnea tuo. Helpottavat joskus elämää, mutta eivät ole onnen edellytyksiä.
Koeta jaksaa, et ole yksin !