Olen niin todella monta kertaa kuullut että bulimiani on säälittävää, hallitsematonta syömistä, kamalaa ja kaikkea siltä väliltä. Onko se niin?
Ja taas anoreksia hallintaa syömisessä, kaunista, ei-säälittävää yms yms.
Onko tämä totta? Onko asia tosiaan näin?
Olemmeko me bulimikot vain säälittäviä syömistä hallitsemattomia ihmisiä joista ei ole mihinkään?
Ja taas anoreksia hallintaa syömisessä, kaunista, ei-säälittävää yms yms.
Onko tämä totta? Onko asia tosiaan näin?
Olemmeko me bulimikot vain säälittäviä syömistä hallitsemattomia ihmisiä joista ei ole mihinkään?
Vastaukset 9
Vanhimmat
itse olen mielummin anorektikko kuin bulimikko, riippuu vähä, tää on anorektikon mielipide.
Anorektikko "saa" apua koska häent huomataan. Bulimikko joutuu taistelemaan jos apua haluaa.
Anoreksia näkyy; kova laihtuminen osoittaa mieletöntä itsekuria ja kontrollia. Sellainen on myös ihailtavaaa tässä kaiken kylläisen ja ylitarjonnan maailmassa. Ei siis ihme että bulimikko häpeää, koska hän epäonnistuu kun saa ahmimiskohtauksen. Anorektikko onnistuu ja bulimikko ei, ei pysty hallitsemaan itseään vaan sortuu syömään. Lopputuloksen jokainen tietää.
onhan se niin vi*un ihailtavaa kun pystyy kiduttamaan itsensä pikku hiljaa kuoliaaksi. aivan sairaan mahtavaa..
elämän tarkoitukseni on laihtua.. eikä millään muulla ole väli, miten hienoa se on.
osastolta osastolle, sairaalasta sairaalaan. miten loistokasta elämää tosiaan.
ja pelissä on vieläkin se läski paska ja hullut lääkärit sanovat sairaaksi kun halvan aina vaan laihtua.
asia ei todellakaan ole noin...
kumpikin ovat sairauksia, jotka tarvitsevat hoitoa...
ja useinhan syömishäiriön taustalla on jotain mielenterveydenhäiriöitä esim. masennus...tms
toki onhan niinkin että syömishäiriö altistaa helposti masennukselle...
toivottavasti saat hoitoa bulimiaan..
ja mikäli et suosittelen hakeutumaan, jos sh on riistäytynyt käsistä, etkä saa tehtyä sille pistettä....ja useinhan niin on.
Mielestäni säälittävyys on väärä sana. Vaikka häpeän itsekkin bulimiaa, -lähinnä pelkään läheisieni pettyvän minuun.
Onhan toki totta anoreksian vaativan mieletöntä itsekuria, mutta loppupeleissä anorektikko on mielestäni enemmän sairas. Ja sitäpaitsi syömättömyys anoreksian kaltaisessa tilassa aiheuttaa kehossa jotain amfetamiinia muistuttavaa ainetta, joka aiheuttaa mielihyvän tunnetta ja aiheuttaa omalla tavalla riippuvuutta. Anoreksiaa sairastava harvemmin haluaa parantua, laihtua vain. Toki bulimkko kin mutta usein haluaa oppia laihduttamaan normaalisti, tervellää tavalla. Bulimiaa sairastava henkilö sentään syö, pahimmillaan anorektikolta katoaa nälän tunne kehon laiminlyönnin takia. Bulimiaa sairastava taas kuitenkin vielä kuuntelee kehoaan; siitähän ahmimisessa on kyse. Paastoamisen, pidemmän tai lyhyemmän jälkeen keho alkaahuutaa ruokaa, vatsa on kuin musta-aukko joka täytyy täyttää. Ja kaikki tietää mitä sitten käy. Tätä on todella vaikea selittää.
Mutta siis, bulimia ei ole mielestäni säälittävää, sairaus kuitenkin.
Kukapa haluaisi ylpeillä bulimialla..
Silloin kun kärsin itse anoreksiasta ja myöhemmin bulimiasta, tavoittelinn aina laihuutta ja syömättömyyttä. Eli näin "parantuneena" tai terveempänä kautena ainakin en ihaile kumpaakaan. en pidä bulimikkoja sen säälittävimpinä kuin anorektikkojakaan. Mutta silloin kun olin bulimikko ihailin anoreksiaa.. semmosta siis aattelin et toi vois ollu yleisesti syömishäiriöisten mielipide.. en tiiä niin minunkohalla ainaskin.
Mun papereissa lukee vieläkin "ajoittain ongelmia syömisen kanssa, oksentelua ja ahmintaa".
Mä oon tästä HYVIN loukkaantunut kun ei millään mee perille että MULLA ON BULIMIA.
Lähes 3 vuotta oli pelkkä ahmimishäiriö joka on täysin luokiteltavissa sairaudeksi siinä samassa kuin kaikki muukin.
Sekin oli aina osastolla " välillä hallittavissa välillä ei syömisongelma "
Miksi se on niin että bulimia on niinku "syömisongelma " siihen asti kun sydän ei lyö ja sä oot teholla...mun mielestä se on tosi väärin.
Mutta tärkeintä on kuinka asian itse kokee.
Se on hyvä että itsellensä tietää mikä on , eihän ne lääkärit ja hoitajat koskaan oikeesti oo nähnyt mua sen kamalan tuskan kanssa , puristelemassa läskejä ja itkemässä peilin edessä, oksentamassa ja silmät verestämässä kun vaan pelottaa et lihoo.
Joten kaikille : älkää välittäkö jos teidän hoitajat kuittaa teidän bulimian "pientä syömisongelmaa ajoittain juu "
paskapuhetta älkää uskoko. Itse tiedätte parhaiten ja vertaistuki löytyy suurimmaksi osaksi myös täältä keskustelusta.
Anoreksiaan otan tän verran kantaa : kaikki anorektikot saivat mahdollisimman paljon "teknistä " hoitoa osastolla eli nyt en tarkoita tunnepuolta kun siitä en mitään tiiä. Tekninen hoito oli hyvä. molemmat kärsivät kuitenkin sairauksissaan yhtä paljon.
Bulimiassa olen huomannut että paras tuki on vertaistuki. Kiitos teille siitä :)
Kyllä tää bulimia silti on häpeä sairaus sitä en kiistä.Kyllä tätä häpeää. Mutta sama syömishäiriö kaikilla eri oireet niin se on, myös eri toimintatavat poikkeavat hyvin paljon siinä suurin ero käsittääkseni.
...ovat mielisairauksia (kuten myös ahmimishäiriö BED) ja ne tarvitsevat aina jonkinlaista hoitoa tai ainakin tukea läheisiltä. Joten ihan samalla viivalla ovat eikä kumpikaan ole säälittävä, miten sairaus voisikaan olla? Eihän kukaan sano skitsofreenikollekaan, että oletpas säälittävä tapaus.
Laihuutta ihannoivaan yhteiskuntaamme anoreksia vain sopii paremmin kuin ahmiminen (bulimia & BED). Ikävä kyllä.