Hei!
Haluaisin kertoa oman tarinani jos siitä on yhtään apua kellekään.
Olen reilu kolmekymppinen nainen ja kärsinyt unettomuudesta noin puolet elämästäni. Kuulemma jo lapsena oli havaittavissa ongelmia.
Unettomuuteni ilmenee siten että uneen pääseminen vaikka olisi kuinka väsynyt ja takana valvottuja vuorokausia on vaikeaa. Mutta sitten kun nukun niin en heräile. Tämä vaiva on vaikeuttanut todella paljon elämääni. Olen joutunut vuosien varrella valitsemaan oppilaitoksia ja työpaikkoja sen mukaan että olen saanut nukkua pidempään aamulla koska uni on tullut vasta lähempänä aamua. Myöskään se että on vain valvotun yön jälkeen mennyt töihin/kouluun ja ajatellut että kyllä se uni sitten seuraavana yönä tulee ei ole auttanut koska pahimmillaan olen valvonut useamman vuorokauden putkeen jonka seurauksena jouduin keskeyttämään sen hetkisen opiskeluni sekavuuden ja rytmihäiriöiden takia ja valmistuminenkin tietysti siirtyi. Myös parisuhteisiin on ollut vaikutusta kun valvomiseni ja jatkuva kiukkuisuus on pilannut paljon. Koskaan ei ole voinut suunnitella mihinkään menemistä etukäteen kun kaikki aina riippuu kuinka on nukkunut ja onko ollenkaan.
Noin kymmenen vuotta sitten aloitin nukahtamislääkkeiden käytön. Kokeiltu on kaikki. Tenoxit, Zopinoxit, Imovanet. Kahta eri mielialalääkettä, viimeisimpänä Mirtatsapiini joka ei auttanut millään tavalla. Kokeilen pienintä annosta ja lopulta jopa 30 mg unilääke.Ei tehoa. Melatoniini auttoi joskus paremmin kuin varsinaiset lääkkeet mutta tuntuu että siihenkin kehittyy jonkinlainen toleranssi vaikka en tiedä onko näin mutta siltä on tuntunut.. Nukahtamislääkkeet kyllä auttoivat aikansa mutta vaikka olisin nukkunut olin päivällä väsyneempi kuin nukkumattoman yön jäljiltä. Koin myös olevani ahdistunut ja masentunut lääkkeitä käyttäessäni. Viimeiset pari vuotta olen ollut niin kovassa lääkekoukussa että 100 kpl esim.zopinoxia on riittänyt vain reiluksi kuukaudeksi koska jouduin jatkuvasti nostamaan annosta. Päivät menivät aivan sumussa ja olin todella ilkeä läheisilleni koska pinna oli kireällä koko ajan ja koin vierotusoireita hyvin nopeasti kun yritin olla ilman lääkkeitä tai palata normaaliin annostukseen. Tämä pitkäaikainen helvetti sai minut välillä ajattelemaan että en halua enää herätä ollenkaan ja mietin välillä lopullista yliannostusta.
Nyt tilanne on se, että muutama viikko sitten kun lääkkeet loppuivat niin olin niin kyllästynyt ja väsynyt että päätin etten uusi reseptiä enkä hae apua. Päätin että valvon niin kauan kuin elimistöni haluaa ja jos kuolen siihen niin ei voi mitään. En halunnut edes ajatella koko ongelmaa. Päätin että menen kouluun/töihin vaikka olisi kuinka huono olo. Ja olo oli muutaman päivän todella huono. Kärsin valtavista vierotusoireista ja nukuin pikku torkkuja tunnin verran yön aikana. Kuitenkin tässä parissa viikossa oloni on kohentunut huomattavasti! Tuntuu kuin pää olisi yhtäkkiä kirkas ja tuntuu että elämä voi sittenkin olla kivaa. Kaikki se kaikki kemiallinen moska on ilmeisesti poistunut kehosta ja olen jopa nukkunut hyvin useimpina öinä! On ollut öitä että olen nukkunut huonosti tai saanut unta vasta aamulla kuudelta mutta olen pitänyt kiinni siitä että en anna asian häiritä. En ajattele ja voivottele kuten tähän asti. Nousen ylös vaikka tunnin unien jälkeen ja menen kouluun. En ota päiväunia vaan ajattelen että jos en nuku seuraavanakaan yönä niin se on sit vaan voi voi. Yllätys on ollut suuri kun olenkin saattanut nukahtaa vartissa ja nukkua aamuun asti! Pääasia näköjään on ettei ota stressiä nukkumattomuudesta niin uni saattaa tulla vahingossa. Jos olisin osannut ajatella asiaa näin jo vuosia sitten olisin säästynyt monelta. Enää en halua palata pillerihelvettiin.
Olisin kiinnostunut kuulemaan kommentteja muilta samasta asiasta kärsineiltä? Onko kukaan muu saanut apua lopettamalla avun etsimisen? : )
Haluaisin kertoa oman tarinani jos siitä on yhtään apua kellekään.
Olen reilu kolmekymppinen nainen ja kärsinyt unettomuudesta noin puolet elämästäni. Kuulemma jo lapsena oli havaittavissa ongelmia.
Unettomuuteni ilmenee siten että uneen pääseminen vaikka olisi kuinka väsynyt ja takana valvottuja vuorokausia on vaikeaa. Mutta sitten kun nukun niin en heräile. Tämä vaiva on vaikeuttanut todella paljon elämääni. Olen joutunut vuosien varrella valitsemaan oppilaitoksia ja työpaikkoja sen mukaan että olen saanut nukkua pidempään aamulla koska uni on tullut vasta lähempänä aamua. Myöskään se että on vain valvotun yön jälkeen mennyt töihin/kouluun ja ajatellut että kyllä se uni sitten seuraavana yönä tulee ei ole auttanut koska pahimmillaan olen valvonut useamman vuorokauden putkeen jonka seurauksena jouduin keskeyttämään sen hetkisen opiskeluni sekavuuden ja rytmihäiriöiden takia ja valmistuminenkin tietysti siirtyi. Myös parisuhteisiin on ollut vaikutusta kun valvomiseni ja jatkuva kiukkuisuus on pilannut paljon. Koskaan ei ole voinut suunnitella mihinkään menemistä etukäteen kun kaikki aina riippuu kuinka on nukkunut ja onko ollenkaan.
Noin kymmenen vuotta sitten aloitin nukahtamislääkkeiden käytön. Kokeiltu on kaikki. Tenoxit, Zopinoxit, Imovanet. Kahta eri mielialalääkettä, viimeisimpänä Mirtatsapiini joka ei auttanut millään tavalla. Kokeilen pienintä annosta ja lopulta jopa 30 mg unilääke.Ei tehoa. Melatoniini auttoi joskus paremmin kuin varsinaiset lääkkeet mutta tuntuu että siihenkin kehittyy jonkinlainen toleranssi vaikka en tiedä onko näin mutta siltä on tuntunut.. Nukahtamislääkkeet kyllä auttoivat aikansa mutta vaikka olisin nukkunut olin päivällä väsyneempi kuin nukkumattoman yön jäljiltä. Koin myös olevani ahdistunut ja masentunut lääkkeitä käyttäessäni. Viimeiset pari vuotta olen ollut niin kovassa lääkekoukussa että 100 kpl esim.zopinoxia on riittänyt vain reiluksi kuukaudeksi koska jouduin jatkuvasti nostamaan annosta. Päivät menivät aivan sumussa ja olin todella ilkeä läheisilleni koska pinna oli kireällä koko ajan ja koin vierotusoireita hyvin nopeasti kun yritin olla ilman lääkkeitä tai palata normaaliin annostukseen. Tämä pitkäaikainen helvetti sai minut välillä ajattelemaan että en halua enää herätä ollenkaan ja mietin välillä lopullista yliannostusta.
Nyt tilanne on se, että muutama viikko sitten kun lääkkeet loppuivat niin olin niin kyllästynyt ja väsynyt että päätin etten uusi reseptiä enkä hae apua. Päätin että valvon niin kauan kuin elimistöni haluaa ja jos kuolen siihen niin ei voi mitään. En halunnut edes ajatella koko ongelmaa. Päätin että menen kouluun/töihin vaikka olisi kuinka huono olo. Ja olo oli muutaman päivän todella huono. Kärsin valtavista vierotusoireista ja nukuin pikku torkkuja tunnin verran yön aikana. Kuitenkin tässä parissa viikossa oloni on kohentunut huomattavasti! Tuntuu kuin pää olisi yhtäkkiä kirkas ja tuntuu että elämä voi sittenkin olla kivaa. Kaikki se kaikki kemiallinen moska on ilmeisesti poistunut kehosta ja olen jopa nukkunut hyvin useimpina öinä! On ollut öitä että olen nukkunut huonosti tai saanut unta vasta aamulla kuudelta mutta olen pitänyt kiinni siitä että en anna asian häiritä. En ajattele ja voivottele kuten tähän asti. Nousen ylös vaikka tunnin unien jälkeen ja menen kouluun. En ota päiväunia vaan ajattelen että jos en nuku seuraavanakaan yönä niin se on sit vaan voi voi. Yllätys on ollut suuri kun olenkin saattanut nukahtaa vartissa ja nukkua aamuun asti! Pääasia näköjään on ettei ota stressiä nukkumattomuudesta niin uni saattaa tulla vahingossa. Jos olisin osannut ajatella asiaa näin jo vuosia sitten olisin säästynyt monelta. Enää en halua palata pillerihelvettiin.
Olisin kiinnostunut kuulemaan kommentteja muilta samasta asiasta kärsineiltä? Onko kukaan muu saanut apua lopettamalla avun etsimisen? : )
Vastaukset 7
Vanhimmat
Minulla saman tapaista.
Käytin monta monituista vuotta erilaisia uni-nukahtamis lääkkeitä, minulla vaan tuli sellainen tunne että voisin tulla toimeen niitä ilmankin.
Rupesin kokeilemaan ihan tosta vaan, tuntui vaan siltä että uni voisi tullkin ilman lääkkeitä, ja olin tosi yllättynyt, kun sain unesta kiinni melkein heti. Minulla ei ollut mitään vieroitus oireita, nyt viimeksi olen ottanutkin imovaneja, niistä ei pitäisikään tulla riippuvaiseksi.
Nyt ainakin tuntuu hyvältä olo, ei väsytä aamuisin eikä ole tokkurainen olokaan.
Kuukauden päivät olen ollut nyt ilman näitä lääkkeitä.
Joskus 3-vuorotyössä ollessa työpäivän ongelmat tulivat kotiin ja nukahtamisvaikeuksiin.
Kokeilin apteekista reseptittömiä lääkkeitä. Lopetin niiden käytön.
Aloin soveltaa kehon luonnollista rytmiä. Oli öitä, joina uni ei tullut.
Väsyneenä liikenteeseen lähtö on jo sinänsä riskitekijä; työsuoritus sitä sun tätä.
Kuka sen mitenkin räknää; itse en hyväksy kemiallista lisää hyvän unen ratkaisijaksi.
Itsellä auttoi, kun lopetin unettomuus-asian vatvomisen. En enää googletellut unettomuussivuja enkä käyttänyt päivällä aikaani unettomuuden miettimiseen. Aikaisemmin mietin ja pelkäsin iltoja, että mitä jos en taaskaan saa nukkua. Olin koko ajan kauheassa psyykkisessä stressissä unettomuuden vuoksi. Koko elämä pyöri sen asian ympärillä!
Lopetin Imovanen käytön ja päätin, että jos en saa unta niin enpä sitten saa. Lääkärinikin sanoi, että et sinä siihen unettomuuteen kuole. Uni tulee vaikka väkisin kun on tarpeeksi väsynyt. Aloin sitten ajattelemaan noin ja uhmaamaan unettomuutta - ja siitä todellakin oli apua.
Kummasti uni alkoi pikkuhiljaa taas tulemaan. Imovanea en ole enää kaivannut ollenkaan. Ihmettelen itsekin, miksi en ajatellut näin heti unettomuuden alettua vaan vedin siitä ihan hirveät stressit kuukausiksi!
Itse kärsin koko kevään unettomuudesta ja nyt nukkunut noin kuukauden normaalisti. Sain ison avun hypnoosista ja muista keskusteluista psykologin kanssa. Hänellä oli tarjota erilaisia menetelmiä oman ajattelun kääntämiseen, usein kun kyse on juuri unettomuuden pelosta. Erään menetelmän mukaan nukkumaan mentäessä pyritään pysymään väkisin hereillä, eli käännetään asia päälaelleen. Eli maataan sängyssä silmät kiinni ja yritetään pysyä hereillä. Pahimpia mörköjä ei kuitenkaan kannata kutsua avuksi. Tehoaa hemmetin hyvin.
suosittelen kaikille asiantuntija-apua, itse maksoin 70 euroa kerta muutamasta kerrasta. Käsittämätöntä on että työterveyslääkäri tarjoaa kaikki mahdolliset mömmöt mutta tuollaisia tehokkaita hoitoja ei tue kelat eikä muut.
toinen askel on ehdottomasti unettomuuden vatvomisen lopettaminen. Täällä palstalla roikkuminen on varmaan huonoin apu unettomuuteen.
Mistä löytyy hyvä unihypnologi pääkaupunkiseudulla? Tai psykologi joka on perehtynyt uniongelmiin?
Terve!
Meikäläisellä unettomuus alkoi, kun eräässä elämänvaiheessa kärsin kovasta stressistä ja työkiireistä. Nyt puoli vuotta jälkeenpäin tilanne on edelleen se, että syön puolikkaan zopinoxin joka ilta ennen nukkumaan menoa. Ennen zopinoxia sain melatoniinia ja mirtazapinia, mutta kummastakaan ei ollut mitään apua. Mirtazapin sai oloni hyvin sekavaksi, kuin olisin ollut aineissa joka aamu.
Yritin kuukausi sitten olla ottamatta koko lääkettä, mutta nukuin 3 päivän aikana vain koiranunta ja heräilin koko ajan.
Olen yrittänyt kääntää selkäni asialle ja sitä kautta unohtaa koko ongelman, mutta juuri ennen nukkumaan menoa sykkeeni nousee ja ajatukset pyörivät vain siinä, että en saa unta. Lisäksi olen kokeillut rentoutumista ennen nukkumista, se toki auttaa saamaan hetkeksi mielenrauhan, mutta kun menen sänkyyn niin ajatukset alkavat taas juosta. Jos jollain on hyviä neuvoja mitä tehdä niin kiitos vaan.
Moi!
Kertomuksesti kuulosti vähän liiankin tutulta. Olen samanikäinen nainen ja mulla on pitkään kanssa ollut ongelmia nukahtaa. Jos nukahdan, nukun nuin tukki yleensä.
Joudun aina koukkuun unilääkkeisiin, kun alan niitä käyttää. Ja jossain vaiheessa alan käyttää unilääkkeitä, kun en saa unta. Tuntuu, myös että tulen masentuneeksi, kun olen koukussa niihin. Ja en nukahda enää mitenkään.
Mun teksisi kanssa mieli vaan kokeilla, että jos vaan lopettaisi lääkkeiden napsimisen. Ihan seinään en uskalla lopettaa lääkettä, koska annos on niin suuri. Ehkä munkin pitäis vaan valvoa ja katsoa, että miten sitten käy.
Laittakaa vaan muutkin kommentteja asiasta! Olen myös kiinnostunut kuulemaan niitä.