se pitää itseään jonain jumalattarena, jota kaikkien on toteltava..
asun siis äidin kans kahdestaan. se on yrittäjä, ja siksi kiireinen. mutta olen mäkin kiireinen, ainut vapaapäivä on sunnuntai. sillon saan olla rauhassa kotona, eikä mun tartte lähtee mihinkään. arkisin pääsen ensimmäistä kertaa kotiin illalla 7 jälkeen, koska mulla on harrastuksia (konservatorio, kuvataidekoulu).
voin ihan oikeasti sanoa olevani kiltti ja helppo lapsi. ikinä ei edes tulisi mieleen väitellä äidin kanssa, tottelen häntä aina jos hän vain pyytää jotain.
silti hän jaksaa valittaa. eräänä iltana kun istuin tekemässä läksyjä, hän huudahti että milloinkas mä korjaan sen puhelimen. (vaihdoimme puhelimia, ja saimme mun kännykän toimimaan heti, äidin kännykkä jäi odottamaan huoltoa) sanoin, että en mä sitä osaa korjata, ja että sen tiedot pitäis jotenkin tallettaa ennen käyttöönottoa. "voisit sä joskus ajatella muakin, oot aina niin omahyvänen!"
ja kun soitan pianoa omaksi ilokseni joskus, soitan jotain kappaletta huvikseni oikein nopeasti, niin äiti keskeyttää mun soiton ja toteaa ärtyneesti:
"miks ihmeessä pitää soittaa noin nopeasti?"
vastaan, että haluan kokeilla sitäkin.
"soittaisit nyt hitaammin että mä voisin kuunnella sitä! ajattelisit joskus miltä musta tuntuu..!"
jos olen joskus unohtanut vaikkapa lusikan pöytään ruokailun jälkeen, hän nostaa siitä hirveän metelin. ja mä kuitenkin siivoan täällä aina kun vain voin, ettei äidille jäisi niin paljon hommaa töiden jälkeen. silti se jaksaa valittaa, etten auta sitä ikinä.
hän mollasi mua jo kun olin pieni, en vain käsittänyt sitä. nyt ymmärrän jo, mitä hän tarkoitti todetessaan mulle, että olen avuton tyhmä lapsi.
hän myös mursi sormeni kiukustuessaan mulle, kun leikin olohuoneen matolla palikoilla.
hän myös heitti minut alasti ulos talvisäähän, koska olin hukannut yhden polttopuun.
...anteeksi, että tilitän, mutta tuntuu hyvältä että edes joku tietää tästä.
asun siis äidin kans kahdestaan. se on yrittäjä, ja siksi kiireinen. mutta olen mäkin kiireinen, ainut vapaapäivä on sunnuntai. sillon saan olla rauhassa kotona, eikä mun tartte lähtee mihinkään. arkisin pääsen ensimmäistä kertaa kotiin illalla 7 jälkeen, koska mulla on harrastuksia (konservatorio, kuvataidekoulu).
voin ihan oikeasti sanoa olevani kiltti ja helppo lapsi. ikinä ei edes tulisi mieleen väitellä äidin kanssa, tottelen häntä aina jos hän vain pyytää jotain.
silti hän jaksaa valittaa. eräänä iltana kun istuin tekemässä läksyjä, hän huudahti että milloinkas mä korjaan sen puhelimen. (vaihdoimme puhelimia, ja saimme mun kännykän toimimaan heti, äidin kännykkä jäi odottamaan huoltoa) sanoin, että en mä sitä osaa korjata, ja että sen tiedot pitäis jotenkin tallettaa ennen käyttöönottoa. "voisit sä joskus ajatella muakin, oot aina niin omahyvänen!"
ja kun soitan pianoa omaksi ilokseni joskus, soitan jotain kappaletta huvikseni oikein nopeasti, niin äiti keskeyttää mun soiton ja toteaa ärtyneesti:
"miks ihmeessä pitää soittaa noin nopeasti?"
vastaan, että haluan kokeilla sitäkin.
"soittaisit nyt hitaammin että mä voisin kuunnella sitä! ajattelisit joskus miltä musta tuntuu..!"
jos olen joskus unohtanut vaikkapa lusikan pöytään ruokailun jälkeen, hän nostaa siitä hirveän metelin. ja mä kuitenkin siivoan täällä aina kun vain voin, ettei äidille jäisi niin paljon hommaa töiden jälkeen. silti se jaksaa valittaa, etten auta sitä ikinä.
hän mollasi mua jo kun olin pieni, en vain käsittänyt sitä. nyt ymmärrän jo, mitä hän tarkoitti todetessaan mulle, että olen avuton tyhmä lapsi.
hän myös mursi sormeni kiukustuessaan mulle, kun leikin olohuoneen matolla palikoilla.
hän myös heitti minut alasti ulos talvisäähän, koska olin hukannut yhden polttopuun.
...anteeksi, että tilitän, mutta tuntuu hyvältä että edes joku tietää tästä.
Vastaukset 8
Vanhimmat
..jos on kuvioissa mukana, isovanhemmillesi yms. Äitisi ilmeisestikkin on väsynyt, yrittäjällä voi olla usein rankkaa. Ei se kuitenkaan oikeuta kohtelemaan sinua noin ja sormen murtaminen, hankeen laittaminen on jo todella törkeää! Vaikutat fiksulta nuorelta tytöltä ja äitisi varmasti rakastaa sinua yli kaiken.. mutta hänen täytyy hakea apua!! Auttaisiko jos näyttäisit kirjoituksesi hänelle?
Voimia toivotan sinulle, ei sun tarvitse tuollaista kestää. :( Tosiaan tuossa jo kirjoitettiinkin, että äidilläsi taitaa olla nyt ongelmia, joihin on haettava apua. Otapa oikeasti yhteyttä johonkin aikuiseen; Isovanhempiisi tai isääsi, tai vaikka lasten auttavaan puhelimeen, jossa tietävät paljon tuollaisista tilanteista.
Teethän niin? Tossa on aivan liikaa taakkaa sinulle.
kiitos vastauksistanne.
isän kanssa en ole niin hyvissä väleissä. näemme harvoin. kerran menin sille kertomaan jostain äidin tempauksesta, se kiisti asian heti. se ei suostunut uskomaan että äiti olisi tehnyt mitään mulle.
Voi riepu sua....Puhuppa koulussa opettajalle tai terveydenhoitajalle.Noin ei voi jatkua.Tiedän mitä taakkaa kannat...Voimia sulle!
Auttaisiko, jos poistut omaan huoneeseen ikävän tilanteen sattuessa ja osoitat sillä tavalla äidille, että et hyväksy hänen tapaansa kaataa omat pettymyksensä sinun niskaasi? Siltä äitis oireilu nimittäin kuulostaa, että väsymys tekee hänet katkeraksi. Ikävien tilanteiden jälkeen äitisi varmasti inhoaa itseään, mutta aikuiselle voi olla tiukka paikka "menettää kasvonsa" lapsen silmissä ja myöntää virheensä. Poistumalla näytät, että sinua ei saa mollata, mutta vältyt taistelulta, koska aikuinen on lapseen nähden ylivoimainen, vaikka olisikin epäreilu. Ethän kanna syyllisyyttä äitisi käytöksestä, olet vielä lapsi ja sinun pitäisi saada olla vapaa tuollaisista murheista...
kiitos teillekin kommenteistanne :) ihanaa kuulla lohdutustanne.
ehkä se omaan huoneeseen poistuminen voisi auttaakin. mulle vaan on yleensä aina ollut melko hankalia tuollaiset tilanteet, koska olen itse niin "hillitty" tunteideni kanssa. en välttämättä uskalla näyttää loukkaantumistani. tiedän, kuulostaa oudolta :)
Ei sinun hillitty käytöksesi ole ollenkaan outoa, kun ottaa huomioon että olet kasvanut pienestä pitäen elämään äitisi tunnetilojen mukaan.
Otan sinut mukaan iltarukouksiini.
...