ja nyt pelottaa millo repsahan. Haluis kovasti et näin jatkus. Tää kaikki tapahtunu ilman ulkopuolista apua, omin voimin. Nyt haluis nopeesti tukee et ei sortus enää ikinä siihen. ennen saatain ahmia ja oksentaa jopa 15-20krt/viikko. rahaa kului ja mielenterveys horjui. mut miten kantsii nyt jatkos toimii. tää viikko on niin lyhyt aika kumminkin 12-vuotta kestäneen bulimian historiassa. oikeesti pelottaa pysynkö terveellä tiellä.
mää oon jo viikon
ollu oksentamatta
5447
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Oot tehny tosi ison urakan kun viikon oot pysynyt ahmimatta ,onnea siitä :)
mun on vaan sanottavas kun pelkäät et repsahdat ja jatkuu bulimia taas : tää on kurjin vastaus mahdollista mut kun ei oo oikotietä tähän.
Mut sen voin sanoo motivaatioksi kun on esim .ahmimatta ja oksentamatta (ei sama asia ja voidaan erottaa) niin esim. 2 vk niin huomaa et vastoinkäymiset kestää moninkertaisesti paremmin ilman ahmintaa ja oksentamista, ja se on iso plussa :)
Tsemppiä sulle :)
ja lääkäri suositteli siirtämistä : kun nyt tekee mieli ahmia niin ajattelee "okei ehkä sitten 4 tunnin päästä " mulla joskus toiminut n.30% tapauksista mut on täs ainaki yksi keino.
Mahtavaa kun oot pystynyt olemaan oksentamatta. Se tekee sut hetki hetkeltä terveemmäksi. Tsemppiä jatkoon! Puhu jollekin, ettei yksin tarvitse asioita kantaa.
Hienoa, pystyt kyllä siihen. =)
Itsekkin osaan olla ylpeä, vaikka olen valehtelematta oksentanut viime viikolla kymmenisen kertaa, ennen se oli yli kymmenen päivässä.
Meinasin kuolla tähän, nyt on _pakko_ parantua.
parempi huominen! tsemppiä!
eli tää ois 12.päivä. Huomaa kyllä kun se nyt on ainakin vähäks aikaa jäänyt pois niin elämässä kerkee ja jaksaa harrastaa kaikkee kivvaa. Mulla meinas juoksu harrastus jäähä bulimian takia kun voimat ei enää riittänyt kun oksentelu pisti heikottamaan ja monesti kun piti lähtee juoksee jäikin ahmimaan... nyt kaikki on ihanasti olin 10.5 helsinki city runilla eli suomen suurimmalla puolmaratonilla ja siitä viikko tos lähel toisella puol maratonilla. Onn maksanu helsinki city maratonin jo syksylle eli pitäs jaksaa kokomaraton sit juosta ei oo hirveesti vara bulimiaa sairastella jos meinaa siit selvitä.. neuvoks tehkää jotai repäisevää elämässä ja innostukaa siitä.. mulle tuo hcr oli semmonen innostuksen takaisin löytäminen ja nykyään himoihen juoksemista yhtälailla kun ennen ahmimista! tietysti taustalla pelko et en tiedä miten pysvää "parantumiseni" on ja syömishäiriöillähän on taipumusta uusiutua.ja on mulla 12 vuotisen bulimian aikana toki ennenkin ollut "terveitä kausia". no pitää nyt nauttia näistä onnen hetkistä ja toivoa parempaa tulevaisuutta. Niin ja se mua on nyt mietityttäny pitäsköhän mun kuitenkin hakee nyt tukee et tää jatkus näin hyvin..?