**********************
sydämeni vuotaa verta
katson kimppua
jonka kuivatin
arvasinko sinä päivänä
miten lyhyen hetken
onni kulki rinnallani
annoitko tarpeeksi
älä sitä mieti
kaipaan edelleen
kosketustasi
sinä toit ruusut
kaikki muu
laitettakoon minun
piikkiini
********************
sydämeni vuotaa verta
katson kimppua
jonka kuivatin
arvasinko sinä päivänä
miten lyhyen hetken
onni kulki rinnallani
annoitko tarpeeksi
älä sitä mieti
kaipaan edelleen
kosketustasi
sinä toit ruusut
kaikki muu
laitettakoon minun
piikkiini
********************
Vastaukset 35
Vanhimmat
kukkii onni, rakkaus, sitten piikki sydämmessä saa ikävän veren valumaan. Niinkö?
Surullisen kauniita vertauskuvia.
Jokainen runoni pitää sisällään
salaisuuden, niin tämäkin,
enkä voi sitä paljastaa.
Sinua kiitän!
..lause tekee hienosta runostasi
surullisen.
muistot ovat säilötty
kuivattuu kukka kimppuun,
haikeuden kalvoon.
jotenkin tulee mieleen
vuosipäivä kukkaset.
herkkyyttäkin tässä on paljon
että suru jää vähän taustalle.
yhtäkaikki,ihanaa mestaria täynnä!!!
hyvä mestari marin!!!
Aloitin draamaattisesti tällä kertaa,
monesti säästän sen loppuun.
Surua en pakoon pääse, vaikka se vähän
lientyykin välillä.
Kiitän Sinua, uskollinen
lukijani ja kauniiden runojen kirjoittaja:)
... kimppu, jonka kuivatit...
... mutta hei, ei voi kantaa yksin taakkaa
siitä, mitä on tapahtunut...
ainahan on niin, että asiat johtavat toiseen
ei voi tietää
armahda itseäsi, pyydän!
arvokas muisto elää kuivatuissa
ruusuissa ainiaan
Hieno runo!
Olet ajatellut tarkasti, kun olet tätä lukenut.
Sinä, ystäväni,
kiitos kuuluu nyt Sinulle:)
Voimasi on minulle tärkeää!
Ai että mun koppasee syvält ko mie luen Siu runnoos... täs voi melkein maistaa ikävän ja rakkaurekarvase rauranmau suussansa ja silimii kirpoo kyyneleet justiinsa!
On kaunis, voe veikkone!
Mut tämmönen ei sit vetele ennää - mitä siit tullee jos me itkeetursataa koko akkalauma tiäl??
Katoppa ko mie laita rammari soimaa; tiält tullee simmoset tiputanssit jot surut saa kyytiä justii!
Huiskataa matot kammarinnurkkaan ja laitetaanki jalal koriasti - siit saa poskil ruusunpunnaa ja veret kiertämää siel ko niitten pitäskii kiertää...
Miul kyl yllensä on se paha vika et ne veret ei yllä aivoihi asti - mut suu käyp sukkelaa =)
Mie lähetä Siul vasullise paistet ja kopallise hyvvää mielt!
Älä sie aina vaa tälläsii viestilöi kirjota,
kopase nisunyytti kainoloo,
helemat käärit rullalle ja kipaset miu luokse päiväkahvil.
Sil aikaa ko sie hörpit kohvii,
ni mie selvitä
siul synnyt ja syvät,
et jää mistää paitsi.
Kerron kaik alust loppuu... voitasko soppii näi?
Mut jos siuta ei kohta näy,
ni otan käyttöö nuo siun
evvääks laittamat jutskat.
Kiitosta kovast sinne teil vaa:))
runosi, Luoja !
Ei löydy sanoja nytkään - sorry.
Kyllä sinä kohta saat kadonneet sanasi takaisin,
älä hätäile!
Kiitos kun kävit lukemassa:)
oikea ruusu jossa ei ole ollenkaan piikkejä.Taas osasit kirjoittaa hienon rakkausrunon kaikella aidolla tunteella.Sydämelliset kiitokset!
Niin, kai ne piikit olivat niissä
ruusuissa, ehkä ne joskus ovat myös minussa.
Jos sain tunteen näkymään lukijalle,
se oli hyvä,
sitä yritinkin.
Sinua kiitän ystäväni *rakkaudenlahja*
..vuotaa verta? Piikien suuri mysteeri. Hieno sellainen!
Oi Sinä tuntematon,
taisit ratkaista runon arvoituksen?
lähetän kuules tuo on vaarallista jos syrän verta nuin vuotaa!!
Muiston kuivakukat jäi jälkeensä
lähtijältä
Koskettava oli runosi ,noita tääl pyyhkii tippaa linssist!
Ratamonlehrellä mie sitä jo hoitelin,
mut kyllä laastikki vois olla poikaa...
tää on, kuten arvasitkin,
aikas iso vuoto!:)
Sammalnessua on tulossa iltanotskille sullen,
ettet tuhraa univormuus:)
Kiitoksen laitan myös!
MaatuskaMarin
Kaunis surullinen, näin se vain on, kauniista hetkestä pitäisi pystyä nauttimaan.
Kauniin kaipaava. Tykkäsin kovasti :)
Sanasi ovat hunajaa minulle, Honey71.
Kiitän kurkistuksestasi:)
mieli kastunut aallokoista
joka kulkee sydän poluilla
tunteiden
aallokko harjanteissa
päivänä,
jolloin kaiken piti
olla mahdollista
-mielen laivoillamme-
meidän järvillämme
yhteisellä kannella
ilman lapsen leikkejämme
seilaat sydämmesi purjeilla
minä majakkana
vilkutan valoa
koskettaen valollani
keväästä-kesään
punerrus taivaalla
olkoon ruusuni
merkkinä Sinulle
vuotakoon tämä näkyni
silmiesi sieluun
sydämesi polkuun
Kukkivan tuoksuvina Ruusutarhana.
Minä en mieti Sinua
minä elän Sinussa.
istuen rantakalliolla
minä odotan aallon saapuvan
se lupasi tulla iltana
jolloin kuu näytti tietä
ja tähdet valoa
pienen harjanteen yli
aallon piti uskaltaa
iltarusko vilkutti silmää
se tiesi jo paljon
elämää nähneenä
kuinka aallon käy
en enää odota aallon
saapumista
se on jo täällä
annoit runon aamuun
jonka ranta kallion
aalto heitti
minulle luettavaksi
kuu sammui
syntyi aurinko
aallot lipuvat
varpaisiisi
toinen aalto
niitä hyväilee
lumpeen kukallaan
ihoasi
miksi se en voinut
olla minä
-kukka aaltosi-
?
dolan
turhaanko kalliolle palasin
en kylmään kasta sormeakaan
vain odotan
katson miten
hiljaa ja kauniisti
laineet kulkevat
ikiaikaiseen rytmiinsä
norjasti taipuen
ne tietävät
ihan kaiken
ja vaikka kuinka
kuuntelen
en selvää
kuiskinnasta saa
ken niitä voisi ymmärtää
kerro sinä!
viileän kallion pintaan
loiskahtaa kala
sileästä pinnasta
veteen
jää renkaat pintaan
hetkeksi elämään
virraten rantaan
väre aaltojen kuiskeet
kuin säveleet ulapalta
pisaroina vartalollasi
kuivahtaen tuulen virrassa
-kiinni Sinuun-
jättäen jälkensä
-sanoitta;kuivumaan.
Elämän mystistä tietoa
-salaisuuden verhoista-
luonnon omaa kerrontaa
meille ratkottavaksi,
kieltä;
jota olemme vasta oppimassa.
Aalto
se toi tiedon salaisen
kuiski hiljaa
pian kadoten
ilta
piti otteessaan tiukasti
jätti merkin
kallion liukasti
Suruinen
oli tytön mieli
mitähän mies puhui
mikä oli se kieli
Yö
kaiken peitti
näetkö
salaisuuden verhon heitti
Aallot aikaa kuljettaa
kuiskii äänet
loiskii veet
jäljet luonnon kirjaan
niin monet jättää
kuin tunteet
heittää toisilleen
rakkauden kielin
mitä kertonee
vai-Runouteen-
ainoastaan
kahden kumppanin
tää johtanee,
matkaa
aallot
nää
viel taivaltaa.
äärellä vesien
sisäinen rauha
maininki ei lupaa
pyydä
tulee vain
en ehdi kysyä
ystävät
pois sen vei
olisiko se tiennyt
tulevaisuudesta
luultavasti ei
niin vähän toivoo
pieniltä aalloilta
-vain koko elämää-
ei enempää
ei vähempää
yhtä lyhyttä hetkeä
yhtä ainutta kosketusta
pieni ihminen
suuressa
maailmassa
- vain yhtä aaltoa.
Sinulta.
Pienellä aallolla
liian isot saappaat
kylmää vettä hörppäävät
varpaat palelelevat.
Ehkä vesi joskus lämpenee
kuka tietää!
Nyt tuli minulle teksti,
joka pistää
pillit pussiin
ja menee
tutkailleen
mitä on tullut
tehtyä
...--- tai jäänyt tekemättä.
Nyt aalloillamme on ollut
heikot matka eväät...
...voitko vastata aamulla-pitemmälti-
jos vain voit.
Lämpiää tämä tästä
ota säteistä kiinni
ja soluta se
itseesi.
Ystäväsi
Dolan
Ystävä hyvä!
Et ole tehnyt mitään väärin,
miksi itseäsi syytät...
jostain?
Aallot tulevat ja menevät
niillä on omat tiensä
meille tuntemattomat
kahlitsemattomat
hallitsemattomat
yllätykselliset
Ken tietää
mitä sitten tapahtuu,
kun aalto tulee rantaan
tai ei tulekaan....
Kiitos säteistä
otan ne vastaan.
Sinulle onnen keijupölyä
elämäntielle.
ystäväsi
Marin
Ystävä hyvä- olen vain näiden eri sähkö viest.
aikoina oppinut...en ainoastaan minä...
varovaiseksi eri palautteista.
Kun ei välttämättä tiedä,tunne sen alkuperäistä
tarkoitusta.Yleensä niistä ei välttämättä edes
kerrota-taustaa-että osaisi suhteuttaa itse
oikeaan mittakaavaan.
Sitten voi ehkä puolin sekä toisin ylireagoida.
ystäväsi
dolan
Nou hätä, ei ainakaan iso!
kts. vastaus toisessa ketjussa.
Sitten voi olla jo.
Marin
Vastaan kuitenkin lyhyesti...hyvä,jos ei.
Hienoa,,,,aamun sarastusta sinne jonnekin
Marin kiittää runosielua:)
Kaunista on, mutta kylmää,
toivotaan, että lämpenee!
Hyvää alkavaa viikkoa.