Malttamaton sydämeni
säröinen sieluni
ja kaulasuonillani
viileä kaipauksen karpalonauha.
Kaikki minussa
nyyhkytysteni läpi
huutaa jykevää lämmintä kättä
tarttumaan omaani
silittämään sileiksi murheideni särmät.
Minä siipirikko
kuvittelenko todeksi utuiset unet
tähkäpäiden kultaiset kuvajaiset
limittyneenä ihoni mantereeseen
ja Sinut
rajunhellään ravistavaan rakasteluun.
Onko tämä sittenkin
vain toteutumaton taru ?
säröinen sieluni
ja kaulasuonillani
viileä kaipauksen karpalonauha.
Kaikki minussa
nyyhkytysteni läpi
huutaa jykevää lämmintä kättä
tarttumaan omaani
silittämään sileiksi murheideni särmät.
Minä siipirikko
kuvittelenko todeksi utuiset unet
tähkäpäiden kultaiset kuvajaiset
limittyneenä ihoni mantereeseen
ja Sinut
rajunhellään ravistavaan rakasteluun.
Onko tämä sittenkin
vain toteutumaton taru ?
Vastaukset 26
Vanhimmat
Malttamaton sydämeni
säröinen sieluni
Minä siipirikko
kuvittelenko todeksi utuiset unet
Kauniisti kuvattu suru.
Runo loppuu myös mukavasti kysymykseen.
Onko tämä sittenkin
vain toteutumaton taru ?
Aivan kuin jättäisit ovelan kysymyksen leijumaan ilmaan lukijaa varten.
Tykkäsin kovasti, kaunista kerrontaa :)
mielelläni jätän avoimeksi runoissani jotain,
jotain mietittävää lukijalle useinkin.
Sinulle kiitos että olet poikennut ja jättänyt
käyntikorttisi.
Salamana
lävistit sieluni,
sydämeni huutaa
kaipuutaan,
sinulle, sinusta
teen
kaipuuni laulun.
Yhdessä toteutamme
haaveemme,
vaellamme rakkauden
maahan,
lanteeni
lanteillasi,
huulet
huulia etsien.
Hurmoksen pyörteen
vietävänä,
kiepumme
ylitse universumin,
sykkien vaativana
sisälläsi,
uppoamme toisiimme,
hajoamme,
ei yksilöä,
ei minuutta,
vain me
kaksi
yhdeksi sulautunutta.
minulle
Sinusta teit laulun
haaveista, unelmista
joissa olimme yhtä
polttavat lanteet vastakkain
huulet huulilla
pyörteilemme yli universumin
sulaudumme yhteen
onko tämä unta vai totta ?
älä lopeta vielä
pysy minussa, minussa
Sinun huulesi polttaa
käsissäsi on maaginen virta
anna vyöryä niiden ylitseni vielä, vielä ...
..ulottuvuuksia-"ihoni mantereeseen"
älyttömän kaunista!!!
ei ole tarua tai satua
jos antaa unelmille siivet
ja syöksyy elämään ja mahdollisuuksiin
ja katumaan ehtii aina myöhemmin-jälkeenpäin.
kaunis runosi houkuttelee
pilkkomaan se osiin-sanoihin
ja tutkimaan juurta jaksain hihii
todella hyvä!!!
huippu hyvä!!!
hyvä linda!!!
Sinä olet ripotellut taas ylisanoja runostani,
so soo.
Mutta unelmia, niitä pitää ihmisellä olla. Ilman
niitä on vain puolikas jos sitäkään.
Kiitos.
Rikotun sielun sinfonia
se soi
kun sen aika tuli
vielä hetki odotusta
ja kevät opettaa
siipirikkon lentämään
unien kaihoisat kuvat
muuttuvat todeksi
on sana hallussa systeri,
kunpa kaikki muuttuisikin todeksi.
Kiitos.
'
Runua, sanoi mummu. Tämä on sitä itseään.
En jää kehumaan enempää, tiedät itsekin kirjoittaneesi runua.
Linda, onneksi olkoon!
t.r
toisin kuin joku toinen kommentoija, jättäisin ehkä kaksi viimeistä riviä pois. Ne tuntuvat muiden sanojen jälkeen liian arkisilta, vähän kuin olisit lopuksi pohtinut, pitäisikö laittaa kalapuikkojen kanssa perunamuusia. ;-)
Sittenkin pakko nostaa suosikkini esiin:
'kaulasuonillani viileä kaipauksen karpalonauha' - loistava vertaus, kaipaus on juuri kuin karpalo: vaikea jos ei peräti tukahduttava kokonaisena nieltynä, purtuna kitkerän katkera, hapan, naaman vääntävä ja silti myös raikas viilentävä kaunis hehkuva. Miten löysitkään tämän!
mummuhan se täällä kirjuutttelee :)
Juu. Tiedän kirjoittaneeni runua, sieluni syvyy-
destä se on noussut.
Ehkäpä kaksi viimeistä riviä tuntuu arkisilta,
mutta toisaalta on mukava heittää kyssäri ilmaan.
Jotain pureskeltavaa lukijalle, se on mielestäni
vallan mukavaa. Mutta nämähän on makukysymyksiä
aina.
Usko pois, tuo karpalonauha on omakin lempparini
tässä runossani.
Sinulle kiitos.
Kyllä aina niin ihanasti aikuisesta ihon kaipuusta, huumasta ja hurmasta.
olet sanasi jättänyt, josta minä kiitän.
Huumaa ja hurmaa, siitä voi vain uneksia.
Näin minä kerran
kun lasinpuhaltaja
puhalsi sydämen muotoisen
lasin.Oliko se rakkauden
kuva.
Kuljin ohi paikan,
missä mies osti naisen
yöksi viereensä.
Voiko niin rakastaa.
Luin lapsesta,joka oli
hylätty kirkon ovelle
pieneen koriin.
Niinkö rakkaus toimii.
Taivas miten on
vain hetki ja muutama
rivi.Ja rakkaus repii.
Vuotaa verta.
Voimme rakastaa kukin
parhaamme mukaan.Olla se
joka antaa anteeksi.
Hän joka suvaitsee.
Muuten olemme hylätty lapsi.
Ostettava rakkaus.
Lasinen sydän.
On rakastettava.Kysymättä.
millaista on
ostettu rakkaus
sylin täyttäminen kylmillä käsillä
tunteettomilla liikkeillä ?
entä se
kun lapsi hyljätään
unohdetaan kirkon portaille
että joku huomaisi
korjaisi talteen ja oppisi rakastamaan
biologinen äiti itkee
hänen sydämensä vuotaa verta
tuskaista raskasta verta
kuinka me opimme rakastamaan
antamaan anteeksi
ostettu rakkaus
se ei ole rakkautta
se on vain kehojen kylmää kieltä
halujen täyttämistä
Jumalani
auta meitä oppimaan
kuinka on oikein rakastaa
tarua tai totta ainakin
kutsuvan kiihkeä
harvinainen vierailijani, kiitos.
Kiihkeys on vain unelmissa, paremman odotuksessa.
ravistava rakastelu = herättävä rakastelu?
kukas nyt unettavaa rakastelua haluaisikaan. =hymy=
toivottavasti saat sen kokea
kun tulee se oikea
Aurinkoista alkanutta viikkoa
Nii-in, sasse. Kukapa unettavaa rakastelua halu-
aisikaan ja mitä se sellainen edes olisi ?
Tuskin edes rakastelua, pelkkää unta kaiketi.
Toivossa on hyvä elää, sano lapamatokin.
Sitä aurinkoa Sinullekin ja lämmin kiitos.
Ihanaa taas,,,,,,
Hyvää yötä ja aamua koskelle
Sinäkin osaat runoilla.
Hyvää huomenta ja kiitos.
Sait sanattomaksi,
hiljennyn ja luen useampaan kertaan...
on kuin parantava vaikutus minuun Liona,
kiitos.
Onko sovittu ettei kirjoiteta noin kauniita runoja, mitä???!!!
Täällähän Sie vaan kirjottelet - mokoma!
No, kirjoittele nyt - kun pakkohan tääkin on lukea vielä monta kertaa...
Runo toteuttaa hienosti tuota otsikkoa - ihan nappivalinta, voisin sanoa ja sanonkin =)
Tarua tai ei, minä ainakin elän tämän täysillä!
kuten tiedät, mulla on paha rementia.
Joten siihen nojaten väitän, ettei minkään valta-
kunnan ey- tai muitakaan sopimuksia ole tehty.
Joo, kirjotanhan minä. Siitä nyt ei pääse irti,
ei. Jaa - no good jos otsikko rimmaa sisällön
kanssa.
Myttyselliset kiitokset että olet virkkanut so-
mia sanasia luettavakseni.
tuskainen sointi rakkautta
kaipaava.Tähkäpäiden kultaisista
kuvajaisista eritoten pidin ma.
Ja toivottavasti toteutuu unelmat!
Hienoa runoilua jälleen
kerran Linda!
Tykkäsi noita!
mistähän kummasta oikein taaskin aavistelin, mikä
tässä runossani oli eniten mieleesi. Se on aika
kummallinen juttu, eikö :)
Toiveitahan ihmisellä pitää olla.
Kuten olen aina sanonut, ihminen on niitä vailla
vain puolikas jos sitäkään.
Noitaa kiittäen ja niiaten,
lintsi