Seurustelen tällä hetkellä ihanan pojan kanssa, tulemme hyvin juttuun ja kaikki on mennyt tähän asti melko hyvin. Yksi asia kuitenkin on, joka saa minut pelkäämään miten käy ja tuntemaan itseni huonoksi ihmiseksi.
Nimittäin: poikaystäväni oli juuri vähän aikaa sitten kahden vaiheilla että meneekö inttiin vai sivariin, ja nyt kallistui enemmän intin puolelle. Ongelma on se, että itse en valitsisi ikinä armeijaa, sillä se ei kuulu arvoihini, eikä ajattelutapaani muutenkaan. Tuen siis ehdottomasti sivaria, ja minulta löytyy kyllä muitakin suuria mielipiteitä tämän kaltaisia asioita koskien. Mielipiteeni ja arvoni ovat minulle hyvin tärkeä asia, enkä tiedä miten voin suhtautua jos poikaystäväni menee armeijaan.
En tiedä kestäisinkö sitä. Olen muutenkin hieman yksinäistä tyyppiä, ja hieman masennukseen taipuvainen (minulla on ollut todettu masennus), ja pelkään että poikaystäväni ollessa armeijassa miettisin ja surisin itseni aivan hajalle.
En todellakaan tiedä mitä tehdä. Olisi kamalaa jättää poikaystäväni tuon takia, mutta pelkään että romahtaisin täysin... Tuskin kukaan tätä viestiäni lukeva ymmärtää täysin kantaani armeijaan yms, mutta toivon että joku osaisi auttaa minua jotenkin. Mitä voin sanoa poikaystävälleni?
Nimittäin: poikaystäväni oli juuri vähän aikaa sitten kahden vaiheilla että meneekö inttiin vai sivariin, ja nyt kallistui enemmän intin puolelle. Ongelma on se, että itse en valitsisi ikinä armeijaa, sillä se ei kuulu arvoihini, eikä ajattelutapaani muutenkaan. Tuen siis ehdottomasti sivaria, ja minulta löytyy kyllä muitakin suuria mielipiteitä tämän kaltaisia asioita koskien. Mielipiteeni ja arvoni ovat minulle hyvin tärkeä asia, enkä tiedä miten voin suhtautua jos poikaystäväni menee armeijaan.
En tiedä kestäisinkö sitä. Olen muutenkin hieman yksinäistä tyyppiä, ja hieman masennukseen taipuvainen (minulla on ollut todettu masennus), ja pelkään että poikaystäväni ollessa armeijassa miettisin ja surisin itseni aivan hajalle.
En todellakaan tiedä mitä tehdä. Olisi kamalaa jättää poikaystäväni tuon takia, mutta pelkään että romahtaisin täysin... Tuskin kukaan tätä viestiäni lukeva ymmärtää täysin kantaani armeijaan yms, mutta toivon että joku osaisi auttaa minua jotenkin. Mitä voin sanoa poikaystävälleni?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Anna pojan kasvaa mieheksi ja käydä armeija. Sitten sinulla on paljon enemmän iloa hänestä. Älä ole liian itsekäs omista tarpeistasi.
Ei ole mies eikä mikään joka ei käy armeijaa. Ajattele oikeasti jos kaikki leipoisivat naisten kanssa pullaa ja vihollisvaltio tulisi valloittamaan maata...
Kivaa ei olisi, kuka estäisi sen että tulokkaat eivät tekisi mitä haluaisivat?
Saattaisivat nauttia myös sinun henkilökohtaisista nisuistasi leipomiesi pullien lisäksi lupia kyselemättä. Jonkun se homma on hoidettava vaikka sotiminen ja tappaminen ei ole nastaa. Ja se joku on suomen miehet.
Poikaystäväsi on siis halukas mieheksi.
Anna hänelle siihen mahdollisuus. Älä pakota häntä neidiksi. Kiitos jos luit tämän, ehkä herättää ajatuksia???=) Hauskaa jatkoa sinulle.
poikia jotka eivät koskaan oppineet itsekuria, lusmuja.
suuri osa suhteista päättyy intin aikana mutta niin päättyy kyllä suhteet tiuhaan nuorilla muutenkin.
vieraile vaikka aamukampa forumilla niin löydät paljon enemmän vastaajia.
Mielenkiintoista olisi tietää miksi arvoihisi ei kuulu maanpuolustus? Haluatko että Venäjä valtaa joskus Suomen, koska ei sota, ei politiikka, taviksia suuremmat asiat koskaan miksikään muutu, vaikka kuinka oltaisiin rauhaa rakastavia.
Jotenkin rajat pitää turvata.
Jos olet tappamista vastaan niin voin sanoa ettei intissä ketään tapeta, paitsi jotkut tunarit itsensä.
Oikeasti, kyllä miehellä pitää olla selkäranka, ja se tulee viimeistään intissä, tosin on sielläkin epäonnistujia ja paljon.
Kai tahdot että miehesi osaisi pedata petinsä kunnolla ja pitää yllä sovitusta ajoista, osaa pitää itestään huolta. Intistä ei ole nuorelle miehelle mitään muuta kuin hyötyä
Sivarissa kasvaa poikia, jotka eivät syystä tai toisesta mene inttiin, eikä se tee heistä yhtään sen lusmumpaa.
Arvoihini ei kuulu se, että opetellaan tappamaan. Sehän se intin tarkoitus on. Vaikkei ehkä suoraan, niin on jokatapauksessa.
Ja ei, en halua että Venäjä valtaa Suomen, enkä usko että aivan heti valtaakaan. Ja jos valtaa, niin tuskin Suomella olisi yksinään muutenkaan paljoa mahdollisuuksia Venäjää vastaan.
Poikaystävältäni löytyy kyllä selkärankaa, kyllä hän petinsä osaa pedata ilman sitä armeijaakin.
Unohdin mainita ensimmäisessä viestissäni, että poikaystäväni on menossa armeijaan suureksi osaksi vanhempiensa takia, sillä he ovat vanhoillisia ja eivätkä ymmärtäisi sivaria. Poikaystäväni pelkää, että menettää välinsä vanhempiinsa jos hän ei mene armeijaan. Ja tämä on ihan totta, hänen vanhempansa ovat molemmat armeijan työntekijöitä.
Mielestäni on todella väärin, että vanhemmat painostavat, sillä olemme jutelleet poikaystäväni kanssa ja ilman vanhempiensa painostusta hän luultavasti menisi sivariin.
Mikä siinä on, että Suomessa pitää olla näin tiukka tämän armeija-asian kanssa? Muualla sentään palkka-armeijat jne. Vieläkin sivareita oudoksutaan ja pidetään homoina ja hippeinä yms lusmuina, vaikka he ovatkin aivan tavallista väkeä, joita ei vaan kiinnosta lähteä puoleksi vuodeksi sotaa leikkimään. Raivostuttavaa.
Joka tapauksessa, poikaystävälläni on nyt kamala paikka, sillä jos hän valitsee sivarin, suhteemme säilyy ja olen onnellinen hänen valinnastaan, mutta hänen vanhempansa todella suuttuvat hänelle.
Jos hän valitsee armeijan, meillä luultavasti menee ennemmin tai myöhemmin poikki, mutta hänen vanhempansa ovat tyytyväisiä hänen päätökseensä.
Kumpa voisinkin ajatella niinkuin suurin osa, mutta ei, arvoni ja ajatukseni tästä kaikesta on ollut jo niin pitkään suurena osana minua ja persoonaani, että tuntuisi todella vaikealta hyväksyä kaikki. Enkä siis tosiaan ole pakottamassa tai kiristämässä poikaystävääni sivariin, hän luultavasti valitsisi sen myös, jos hänen vanhempansa eivät olisi niin tiukkoja asiasta.
Todella kurjaa, luulempa että jään yksin tämän asian kanssa. Kiitos kuitenkin vastauksista, vaikkakin molemmat menivät yleistämiseksi "intissä kasvatetaan miehiä, sivarissa kasvaa poikia jotka eivät koskaan oppineet itsekuria, lusmuja." Satumpa omaamaan pari sivarin käynyttä ystävää, jotka ovat molemmat helvetin hyviä tyyppejä eivätkä mitään itsekurittomia lusmuja.
rakastat poikaystävääsi niin et tee eroa hänen kanssaan vaikka hän joutuisikin lähtemään armeijan sijasta inttiin. Ei se ole tärkeää, opetetaanko siellä tappamaan, vaan se mitä poikaystäväsi asiasta ajattelee. Ja silloinkin jos hän haluaa inttiin, niin se on vain hyväksyttävä osana häntä. Aina ei voi vaatia että toisella on samanlainen maailmankatsomus jne, täytyy taipua joskus.
Joo, lähinnä huvittavahan on se vieläkin oudosti valloillaan oleva ajatus, että armeija olisi se viimeinen ja pakollinen etappi matkalla miehisyyteen. Siihen taitavat vaikuttaa jotkut ihan muut asiat, joita oppii paremmin joltakin muulta kuin naama punasena huutavalta ja joka toisen sanaan perään kirosanan taitavasti ujuttavalta kessulta.
Intin käyneenä voin sanoa, että enpä kuullut monen siellä miettivän ja analysoivan, kuinka homma tekisi meistä miehiä, enkä usko että oikein kukaan mitään suurta muutosta koki. Minä en ainakaan. Ihan samanlaisia jannuja sieltä lähti kuin sinne tulikin, ehkä paria kaveria ja muutamaa symbolista metallinpalaa rikkaampana. Sotilaspassi sieltä lopussa saadaan käteen, ei mitään sukupuolitodistusta.
Itsekin olen tosin sitä mieltä, että Suomea ei palkka-armeijalla puolusteta - en vaan jotenkin usko, että tarpeeksi halukkaita sellaiseen löytyisi näin pienestä valtiosta.
Mutta ettei ihan eksytä aiheesta, tuskinpa kannattaa jättää ketään sen takia, että pelkää käyvän huonosti. Eihän silloin mikään suhde toimisi. Jos jätkäsi päättääkin mennä inttiin, katsokaa miten käy. Ainakin tiedätte silloin yrittäneenne. Aika monesta paikastakin pääsee nykyään melkein joka viikonloppu lomille, eli jos suhde on hyvällä pohjalla, niin eiköhän ne viisi päivää kestä, varsinkin kun välillä soittaa parit puhelut ja tekstarit.
En pidä armeijaa erityisessä arvossa, mutta mielestäni ratkaisu on poikaystäväsi, ja sinun tulisi sitä sellaisena kunnioittaa. Jos suhteenne ei kestä armeijaa, olettekohan oikeita toisillenne? Mieti haluatko hänet vai vain jonkun vierellesi, johon ripustautua. Ehkä se kannattaisi testata.
jos ei käy inttiä..
ainakaan naisena arvota miestä sen perusteella onko käyny intin vai ei..lähinnä huvittaa nää inttikiihkoilijat. Monella sivarilla voi olla rutkasti enemmän sitä henkistä munaa.