Lääketieteellisessä ei siis ole mahdollista opiskella välivuoden jälkeen vaikka pääsykokeet olisikin läpäissyt? Eli opiskelupaikka pitää ottaa vastaan saman tien tai sen menettää? Jos välivuoden syynä on armeija tai äitiysloma niin onko menettely sama? Luin läpi yliopistojen nettisivuja mutta jotenkin tämä aihe jäi vielä hämäräksi... Ja vielä jos joku paremmin tietävä osaisi auttaa samaan aiheeseen liittyen: Jos haen kemiaa/fysiikkaa/biologiaa opiskelemaan ja pääsen valintakokeen kautta sisään, niin täytyykö opiskelupaikka ottaa heti vastaan/täytyykö välivuodelle olla erityisen painava syy (kuten armeija tai äitiysloma)?
Kiitän jo etukäteen vastauksista.
Kiitän jo etukäteen vastauksista.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Jos ei saa lykkäystä opintojen aloittamiseen niin aina voi kirjautua opiskeljiaksi ja viettää sitten vapaavuotta ilmoittaen kurssin johtohenkilöille asiasta. Yleensä suurempi ongelma on pikemminkin pääsykokeen läpäisy kuin mahdollisuus pitää heri alkuun välivuosi.
muka saa? Ainakin 8v sitten kun itse aloitin opinnot, jäi meidän kurssilta pari poikaa välivuodelle ja meni armeijaan. Ei ollut ongelma, koska niiden tilalle tuli sitten pari sellaista, jotka oli juuri tulleet armeijasta.
hyväksytään lykkäyksen syiksi.
Mutta jos syy siis ei ole kumpikaan edellämainituista, vaan esim. ulkomailla työskentelyä tai vastaavaa? Jostain mielestäni luin, että ainakin lääkiksessä saatu paikka pitää ottaa heti vastaan tai sen menettää.
Olen ymmärtänyt, että jos saa opiskelupaikan, täytyy eka vuosi olla läsnä ja suorittaa opintoja, sen jälkeen voi viettää välivuosia vapaasti. Tietenkin jos on painava syy, kuten raskaus tai armeija (muuta en nyt keksi), saa olla ekan vuoden poissa. Miksi haluaisit viettää välivuotta? Kannattavampaa on viettää välivuotta siinä vaiheessa lääkistä kun saa jotain tehdäkin, voi vaikka viettää välivuoden olemalla lääkärin töissä. Lääkiksellä on myös vaihto-opiskelupaikkoja ympäri maailmaa, itse lähtisin mieluummin lääkiksen aikana ulkomaille kuin sitä ennen, niin voisin samalla myös "hyödyntää" opintoja ja nähdä lääketiedettä myös muualla.
terv. LK
Jos "esteenä" on intti, niin haet vain lykkäystä, simple as that. Lykkäyksen haku on varmin tapa, sillä sitä saat helposti ja opiskelupaikkakaan ei mene sivu suun kun intti ei tule sotkemaan asioita.
Lykkäystä saat ihan perus lomakkeella, jonka saat soittamalla oman läänisi sotilasesikuntaan ja kertomalla asiasi. Yhteystiedot olet varmaan saanut kutsunnoista jahka olet niissä jo käynyt.
Sielä tulee lomake, jonka vain täyttelet ja pistät takaisin esikuntaan, ja saat uuden palvelukseenastumismääräyksen josta ilmenee se miten paljon sait lykkäystä (sen verran minkä haitkin). Lykkäyksen hakeminen on ihan läpihuutojuttu ja paras ratkaisu näissä tilanteissa. Itsekin turvauduin siihen kun en kehdannut vaarantaa ja viivästyttää lääkisopintojani armeijan takia.
Minä ainakin otin opiskelupaikan vastaan (2004), ilmoittaiduin yliopistoon poissaolevaksi ja kävin armeijan heti aluksi. Aloitin opinnot seuraavana vuonna, ja hyvin onnistui. Muistaakseni poissaolon syytä ei edes kysytty missään, en ole tästä kuitenkaan aivan varma.
Mikäli poissaolosi syy olisi armeija, suosittelen kyllä sen suorittamista ennen lääkistä alta pois. Toisaalta, jos opiskelet lääkiksessä vähintään 4 (tai 5, en ole aivan varma) vuotta ennen armeijaan menoa, päädyt todennäköisesti lääkintäupseerikoulutukseen, ja suuren osan palveluksesta palvelet varuskuntasairaalassa. Toiset tykkää siitä hyvänä harjoittelujaksoina, mutta aika moni on turhautunut lääkärinä työskentelyyn armeijan päivärahoilla.
"mutta aika moni on turhautunut lääkärinä työskentelyyn armeijan päivärahoilla."
Niin no, se armeija on käytävä joka tapauksessa sillä samalla päivärahalla kaikkien, jos ei siviilipalvelukseen mene, ja tällöin on kyllä ihan hyvä idea hakeutua juuri johonkin hommaan joka ei ole niin raskas ja turhauttava ja josta voi olla edes vähän hyötyä oikeassa elämässä. Minä ainakin olisin ennemmin sen armeija-aikani jossain sivistyneessä lääkärinhommassa kuin kyntäisin korviani myöten paskassa niiden muiden molopäiden kanssa :)
Sanoohan sen jo järkikin, että keskiverto lääketieteen opiskelijalle se lääkärin pesti on mieluisampi kuin monet muut hommat intissä.
Ehdottomasti ensin lääketieteen opinnot aluilleen lykkäyksen avulla ja sitten jossain vaiheessa inttiin kun on jo opintoja vähän takana.Pääsee paljon vähemmällä ja saa kätsäsi kosketusta oikeaan työelämään (tai no oikeaan ja oikeaan mutta kuitenkin). Äitiyslomasta en osaa niin kamalasti sanoa kun itsellä on tuo äidiksi tulo aika mahdotonta näin miehenä:/
Miksi ihmeessä "ehdottomasti"? Kyse lienee kuitenkin mielipiteestä, ei ehdottomasta faktasta. Kosketus työelämään ei ole ihan niin lempeä, pikemminkin tylsistyttävän monotoninen ja puuduttava. Jotkut tykkää, mutta ei tosiaan kaikki! Kun armeijan hoitaa aluksi pois alta, ei tarvitse 26-28-vuotiaana mennä 18-kesäisten komennettavaksi P-kaudella ja riittää "nurmiporailuunkin" paremmin huumoria. Myöhemmin, kun kurssikaverit menevät vuodeksi armeijaan, voi itse mennä vaikkapa sairaalaan tai tk:een kesätöihin tai suorittamaan amanuenssuuria - ja saamaan kätsästi jopa oikeampaa työkokemusta ja parempaa palkkaa.
Tällä tarkoitan vain, että jonkun mielestä _voi_ olla parempi mennä vasta kandina armeijaan, mutta _ehdottomasti_ parempi ratkaisu se ei aina ole.