En tiedä kuuluuko viestini tälle palstalle mutta täällä varmaan liikkuu väkeä joka voisi osata sanoa viestiini jotain, ja skeptikkojakin on varmaan vähemmän.
Ensinnäkin olen 17-vuotias tyttö, ja olen aina ollut todella herkkä. Herkkyyteni takia olen saanut taidon nähdä nopeasti tuntemattomien ihmisten todellisen luonteen. Olen pitänyt sitä vain hyvänä ihmistuntemuksena, taitavana tarkkailuna, mutta nyt olen alkanut kokemaan muunlaisiakin asioita.
Nämä kaikki asiat jotka nyt kerron ovat tapahtuneet vuoden, korkeintaan kahden sisällä:
Eräänä yönä olin menossa nukkumaan, enkä edes ollut kovin väsynyt, joten en ollut nukahtamaisillani. Olin juuri sammuttanut valot ja ollut hetken paikallani, kun kuulin aivan selvästi miesäänen sanovan pimeydestä "Mary". Pelästyin ja sytytin valot, mutten nähnyt ketään. Kuuntelin olisinko kuullut muutakin, mutten kuullut mitään.
Vähän ajan päästä tästä tapauksesta eräänä yönä, heräilin pitkin yötä, ja yhdessä vaiheessa näin jalkopääni takana seisovan hahmon. Tätä kokemusta en kylläkään ole ikinä pitänyt kovin realistisena, koska saattoi olla että kärsin unihalvauksesta tai jostain vastaavasta.
Kaikkein häkellyttävin tapaus sattui kun olin viime kesänä yksin kesämökillä ainoastaan kissan kanssa. Puolen yön jälkeen päätin vielä mennä hengittämään raitista ilmaa ulos, kun aloin kuulla puhetta. Ajattelin että se on naapuri, mutta lähin naapuri on parin kilometrin päässä ja ääni ei olisi edes huutona kantautunut metsän yli (ei siis ole mikään järvenranta-mökki!). Ajattelin myös metsuria, mutta en nähnyt ketään ja olihan se aika hullu aika metsätöille. Kun ääni koveni ja kuuntelin tarkemmin, järkytyin pahasti kun yhtäkkiä tunnistin puheen isoisäni puheeksi - isoisäni joka on kuollut, ja jonka historia liittyy mökkiin. Menin takaisin sisälle ja minua pelotti.
Kaksi viimeistä tapausta ovat aivan tuoreita. N. viikko sitten kun olin menossa nukkumaan ja samuttanut valot, tuli yhtäkkiä kova tarve aukaista silmät. Aukaisin silmäni aivan ammolleen ja näin lyhyen hetken käden, joka ojensi jotakin, aivan kuin kortteja tai jotakin... Niissä oli mustaa, punaista ja vihreää, mutten ehtinyt saada tolkkua mitä ne todella olivat. Käsi kuitenkin tuli sivusta, aivan kuin seinän läpi.
No sitten viimeisin tapaus... Olin tänä viikonloppuna mökillä kaverini kanssa (sama kesämökki jonka mainitsin) ja ennen nukkumaanmenoa juttelimme sängyistämme kaikesta melko vakavasta. Minulla ei mene kovin hyvin ja elämäni ns. lähtökohdat ovat aika masentavat, ja meinasin alkaa itkemään kun puhuimme yleisesti kyseisistä asioista. Kun lopetimme juttelun ja päätimme alkaa nukkumaan, tunsin kohta jotain outoa. Oikealla puolella päätäni, ohimon tuntumassa tuntui aivan kuin olevan käsi, tuntui kuin joku olisi painanut sitä, ei mitenkään raskaasti, vaan ikään kuin hellien. Yhtäkkiä minulle tuli todella turvallinen olo ja mieleeni tuli voisiko isoisäni tai isoäitini henki lohdutella minua kuullessaan miten pahoin voin.
Vai olenko kuvitellut kaiken? Vai olenko sairas, olisiko minulle tulossa skitsofrenia tai voisiko minulla olla esim. aivokasvain? Vai voinko luottaa että olen saanut tällaisen lahjan? Sitä voisi kyllä puoltaa se, että isäni on samanlainen, hän on saanut toteutuneita aavistuksia, nähnyt ennenunia ja saanut etiäisiä. Mutta ei hän ole sentään henkiä kohdannut!
Kaikki tämä tuntuu jollain tapaa kovin pelottavalta, mutta toisaalta hienolta. Eniten pelkään sen alkavan koetella mielenterveyttäni, jos alan pohtia asiaa liikaa ja otan asian liian vakavasti.
Uskotteko te että nämä kokemukset joista kerron olisivat todella olleet aitoja "kohtaamisia" joita ihmisille ei normaalisti tapahdu?
Ensinnäkin olen 17-vuotias tyttö, ja olen aina ollut todella herkkä. Herkkyyteni takia olen saanut taidon nähdä nopeasti tuntemattomien ihmisten todellisen luonteen. Olen pitänyt sitä vain hyvänä ihmistuntemuksena, taitavana tarkkailuna, mutta nyt olen alkanut kokemaan muunlaisiakin asioita.
Nämä kaikki asiat jotka nyt kerron ovat tapahtuneet vuoden, korkeintaan kahden sisällä:
Eräänä yönä olin menossa nukkumaan, enkä edes ollut kovin väsynyt, joten en ollut nukahtamaisillani. Olin juuri sammuttanut valot ja ollut hetken paikallani, kun kuulin aivan selvästi miesäänen sanovan pimeydestä "Mary". Pelästyin ja sytytin valot, mutten nähnyt ketään. Kuuntelin olisinko kuullut muutakin, mutten kuullut mitään.
Vähän ajan päästä tästä tapauksesta eräänä yönä, heräilin pitkin yötä, ja yhdessä vaiheessa näin jalkopääni takana seisovan hahmon. Tätä kokemusta en kylläkään ole ikinä pitänyt kovin realistisena, koska saattoi olla että kärsin unihalvauksesta tai jostain vastaavasta.
Kaikkein häkellyttävin tapaus sattui kun olin viime kesänä yksin kesämökillä ainoastaan kissan kanssa. Puolen yön jälkeen päätin vielä mennä hengittämään raitista ilmaa ulos, kun aloin kuulla puhetta. Ajattelin että se on naapuri, mutta lähin naapuri on parin kilometrin päässä ja ääni ei olisi edes huutona kantautunut metsän yli (ei siis ole mikään järvenranta-mökki!). Ajattelin myös metsuria, mutta en nähnyt ketään ja olihan se aika hullu aika metsätöille. Kun ääni koveni ja kuuntelin tarkemmin, järkytyin pahasti kun yhtäkkiä tunnistin puheen isoisäni puheeksi - isoisäni joka on kuollut, ja jonka historia liittyy mökkiin. Menin takaisin sisälle ja minua pelotti.
Kaksi viimeistä tapausta ovat aivan tuoreita. N. viikko sitten kun olin menossa nukkumaan ja samuttanut valot, tuli yhtäkkiä kova tarve aukaista silmät. Aukaisin silmäni aivan ammolleen ja näin lyhyen hetken käden, joka ojensi jotakin, aivan kuin kortteja tai jotakin... Niissä oli mustaa, punaista ja vihreää, mutten ehtinyt saada tolkkua mitä ne todella olivat. Käsi kuitenkin tuli sivusta, aivan kuin seinän läpi.
No sitten viimeisin tapaus... Olin tänä viikonloppuna mökillä kaverini kanssa (sama kesämökki jonka mainitsin) ja ennen nukkumaanmenoa juttelimme sängyistämme kaikesta melko vakavasta. Minulla ei mene kovin hyvin ja elämäni ns. lähtökohdat ovat aika masentavat, ja meinasin alkaa itkemään kun puhuimme yleisesti kyseisistä asioista. Kun lopetimme juttelun ja päätimme alkaa nukkumaan, tunsin kohta jotain outoa. Oikealla puolella päätäni, ohimon tuntumassa tuntui aivan kuin olevan käsi, tuntui kuin joku olisi painanut sitä, ei mitenkään raskaasti, vaan ikään kuin hellien. Yhtäkkiä minulle tuli todella turvallinen olo ja mieleeni tuli voisiko isoisäni tai isoäitini henki lohdutella minua kuullessaan miten pahoin voin.
Vai olenko kuvitellut kaiken? Vai olenko sairas, olisiko minulle tulossa skitsofrenia tai voisiko minulla olla esim. aivokasvain? Vai voinko luottaa että olen saanut tällaisen lahjan? Sitä voisi kyllä puoltaa se, että isäni on samanlainen, hän on saanut toteutuneita aavistuksia, nähnyt ennenunia ja saanut etiäisiä. Mutta ei hän ole sentään henkiä kohdannut!
Kaikki tämä tuntuu jollain tapaa kovin pelottavalta, mutta toisaalta hienolta. Eniten pelkään sen alkavan koetella mielenterveyttäni, jos alan pohtia asiaa liikaa ja otan asian liian vakavasti.
Uskotteko te että nämä kokemukset joista kerron olisivat todella olleet aitoja "kohtaamisia" joita ihmisille ei normaalisti tapahdu?
Vastaukset 10
Vanhimmat
jolla kokemusta näissä asioissa, saat ainakin tietoa, et häirintää, kuten täällä palstalla on tapana. Joku näkijä varmasti auttaa sinua ilman maksuakin. Ota siis yhteys sellaiseen jolla sähköposti tai oikea puhelinnumero, älä soittele 0700 maksullisille linjoille.
Avun saat kun olet valmis siihen.
Tyttökulta, makaile iisisti vaan. Jos alkaa vituttaa irtokädet ja epäselvä sössötys, ilmoita vain kovaan ääneen, että "MÄ NUKUN NYT! TUU PUHUMAAN IHMISTEN AIKAAN JOS SULLA ON ASIAA!!!" Et tasan ole hullu. Jotkut meistä on herkempiä näkemään asioita, joita toiset pelkää niin perkeleesti. En minäkään tykkää yhtään siitä, mitä mun sukumöksällä saattaa tapahtua, mutta kun en ole ketään koskaan loukannut, kulkekoot vanhoilla mestoillaan vapaasti. --Tää on ihan asiatonta, mutta onko sulla jotain tummaa taustaa? Kortit viittaisi siihen. Mulla on molempien sukujen puolelta kolmisen sukupolvea sitten jäänyt mustalaisverta geeneihin, ja joskus harvoin kun pyydän jonkun katsomaan korteista jotain, menee pari kolme korttia ja sitten nousee patahuo.. öö, patarouva. Aina. Mummu sanoi, että se tumma tyttö on mun kohtalo. Ei ole tosin ollut kun blondeja tai ristiverisiä. Jaa no, tumma oli giftiksessä ja sillä oli kaksi muksua. Ei olis tosin mua paljoa haitannut!
Saako kysyä, missä päin mökki oleilee? Sinällään ei merkitse yhtään mitään: ihan vaan uteliaisuuttani. Jos et halua kertoa, I'm OK.
Laittele postia jos et saanut kakkahalvausta. Cheers, Roope.
Vai että mustalaisen verta? Ei tuo asiaton kysymys oikeastaan ole, tai en pistä pahakseni, mutta en oikeastaan tiedä. Ei ainakaan isä ole koskaan maininnut, vaikka on tehnyt sukututkimusta ja tietää suvun historiasta monen sukupolven päähän. Voin kyllä kysyä.
Vanhempanihan ovat ottaneet nämä näkyni ja muut kokemukseni oudonkin hyvin, johtuen ehkä siitä että isäni on kokenut vastaavan laista. Hän on jopa kerran aavistanut täysin tuntemattoman ihmisen kuoleman ollessaan kahvilassa. Hän oli katsellut miestä joka joko teki rakennustöitä korkealla tai pesi ikkunoita (en muista tarkkaan). Yhtäkkiä isäni oli saanut kamalan tunteen että tuo mies kuolee. Hän oli hetkeksi kääntänyt katseensa pois, mutta kun katsoi takaisin, mies oli pudonnut telineeltä, ja kuollut.
Että ehkä tämä herkkyyteni voisi olla periytyvää? Kylläkin minulla se on kovin erilaista. En välttämättä saa aavistuksia, mutta silti vaistoan asioista.
Mökki sijaitsee, mikä on aika koomista, lähellä kotiamme, mutta mökille ei kuitenkaan näe. Matkaa on ehkä parisataa metriä, mutta mökki on silti aika syrjäisessä kolkassa, kuten kotikin. Se on vanha hirsimökki, pieni kunnon mummonmökki ilman juoksevaa vettä. Mökin edustalla on lampi ja muuten ympärillä on pihaa ja sivulta lähtee metsä. Korpea tosiaan...
Mökki ei ole kovin vanha, koska isäni ole nuorena rakentamassa sitä, joten siellä ei ole asunut kuin isovanhempani ja satunnaisia vuokralaisia ja yövieraita. Olen miettinyt tuota isoisäni kohtaamista, ja voisin kuvitella, että se oli hengestä jäljelle jäänyt muisto. En usko että itse isoisäni henki vaeltaisi siellä, koska hän ei kuollut mökissä ja tietääkseni hänellä ei ole mitään "sitovaa" mökkiin, esim. että jotain hirveää olisi tapahtunut siellä.
Mutta en tiedä mitä tarkoitit sillä missä päin mökki on, etelässä siis Päijät Hämeen seudulla, mutten tiedä haitko sitä.
Tuli tässä vielä mieleen, että joka kerta kun olen jotain kummallista kohdannut, en ole sillä hetkellä oikeastaan miettinyt mitään erikoista. Voisikohan olla mahdollista että kun olen irralaan ajatuksistani ja maailmasta, pääsenkin yhteyteen toisen puolen kanssa. Nyt olen kylläkin ollut vähän peloissani mennessäni nukkumaan, peläten että näen tai kuulen taas jotain, vaikka en tajua mitä oikeastaan pelkään. Tähän mennessä yksitään kohtaaminen ei ole ollut vihamielinen. Ehkä en vain haluaisi vielä myöntää itselleni että koen näitä juttuja.
Sinulla ei ole mitään pelättävää. meillä kaikilla on suojelija,enkeli,taivaassa. sinulla isoisäsi,hän tuli lohduttamaan sinua,ettei ole mitään hätää kaikki järjestyy. Kun kuulit hänen äänensä oli tarkoitus että saat tietää että olet turvassa,sinua suojellaan. Tulet huomaamaan että vaikka tulee vaikeuksia elämän taipaleella,ihmeellisesti selviät niistä.Muista myös kiittää jokaisesta päivästä.Kaikkea hyvää elämääsi!
Hei Herkkis!
Miten kuulostaakin tutulta :-)
Olet siis herkkä. Se siitä. Sinulla on nyt valinnan mahdollisuus, haluatko kehittää herkkyyttäsi vai sulkea sen pois, kunnes tunnet olevasi vahvempi. Kävin noita samoja kokemuksia, joista kerrot, läpi noin 16-vuotiaana. Suljin ne pois, koska pelotti niin valtavasti. Meni melkein 20 vuotta, ennen kuin sama herkkyys palautui ja silloin otin sen vastaan lahjana, vaikka vieläkin pelotti.
Ota aikalisä ennen päätöstäsi. Sano kaikkeudelle, että otan nyt loman tästä. En halua mitään yhteydenottoa, ennen kuin otan itse yhteyttä. Se loppuu jonkun ajan päästä ja olet sitten vapaa noista kokemuksista. Sinulle tulee kuitenkin jatkuvasti merkkejä, jotka muistuttavat siitä, että päätös pitää joskus tehdä. Ja se päätös on sinun omasi.
Ajattele, miten ihanassa tilanteessa olet! Saat ihan itse päättää, milloin ja millä tavalla jatkat henkistä kasvuasi! Sinut on kutsuttu henkisen kasvun tielle nyt. Se testaa sinua ja välillä sinusta tuntuu, kuin olisit koko universumissa yksin, ilman mitään tukea ja turvaa, mutta näin ei ole koskaan. Olet aina rakkauden ympäröimä, silloinkin kun vapautat itseäsi syvimmistä peloistasi ja ehkä itket peiton alla ja toivot, että yö jo loppuisi.
Jokainen käy läpi sen, mitä sinä käyt läpi nyt. Se muuttaa sinut ikiajoiksi, ja juuri näiden kokemusten avulla sinusta tulee jotain korkeampaa kuin ennen. Olet saanut nuorena kutsun, mutta sinun ei tarvitse ottaa sitä vielä vastaan, jollet halua. Sinulla on koko elämä aikaa. Ehkä se aikalisän ottaminen voisi olla jotain, millä saisit vähän käsiteltyä näitä kokemuksiasi, koska ne ovat tulleet sinulle aika lyhyellä aikavälillä ja vielä siinä elämänvaiheessa, kun siirryt lapsuudesta aikuisuuden portille.
En neuvo, ehdotan vaan. Kun minulle tuli se "yhteys" seuraavan kerran, olin jo valmis, vaikka siihen omat kommervenkkinsa liittyivätkin. On hankala hypätä tästä materiaalisesta maailmasta toiseen, jossa esimerkiksi kuolemaa ei ole. On vain ikuinen elämä, jossa kaikki liittyy kaikkeen ja tanssii kasvun tanssiaan.
Muista aina: et ole koskaan yksin. Et nyt, et ikinä. Aina vierelläsi on se enkeli, joka kosketti ohimoasi, tai sitten hänen sijaisensa tai seuraajansa. Meidän kasvumme on heidän työnsä, he ovat valinneet palvelun tien. Jos me emme kehity, enkelitkään (sieluoppaat, tai millä nimellä haluammekaan auttajiamme kutsua) eivät myöskään etene. Ikuinen, kaunis tanssi! Kohtaa pelkosi, ylitä ne ja aloita oma tanssisi, kun olet valmis!
*Valtavasti rakkautta sinulle nyt elämääsi*
Monilla monilla näkijöillä on se taakkana, että he ovat avoimia sellaisille kuville, joita muut ihmiset näkevät vain unissaan. Unissaan ihmiset ovat intuitiivisempia kuin uskovatkaan. Näkijä voi oppia tulkitsemaan kuviaan ja olojaan kokemuksen kautta ajan myötä niin, että voi antaa luotettavan lausunnon.
On kallisarvoista jos onnistuu löytämään henkilön, jolla on kyky kouluttaa näkijän alkuja hallitsemaan orastavan kykynsä. Sen voi sanoa, että kokemuksesi ovat hyvin tuttuja monille kaltaisillesi, joista on tullut näkijöitä.
-----------------------------------------------
Tärkein näkijän ohje: ole peloton tai opettele pitämään pelkosi hallinnassa tahdonvoimalla. Tätä ei voi liiaksi korostaa.
-----------------------------------------------
Hei! Sinä herkkis, ota yhteys meedioon. Hän voisi auttaa. Esimerkiksi Irene Nadén (googleta nimi, niin saat yhteystiedot)voinee auttaa ja rauhoittaa sinua. Irene ottaa vastaan sekä Lahdessa että Vantaalla.
Henkinen maailma on vain ero huomioonottokyvyssä... Millä tavalla aivokemiamme muuttuu kun käytämme alitajuntaamme..? Sinulla ei ole tyttö mitään pelättävää.. Meillä kaikilla ihmisillä on yhteys toisiin joita emme ole koskaan edes tavanneet... Mutta jaamme sielumaailman heidän kanssaan... Ja kun sinä tunnet ukkisi, tapasit hänet, mutta et suoraan häntä, vaan joku elossa oleva ihminen vastasi siihen energian purkaukseen joka missäkin hetkessä ja paikassa tapahtui... Siis ukkisi muisto kun on muidenkin ihmisten sydämissä, he osaavat jopa tiedostamatta olla yhteydessä sinuun... Sielunmaailma on aivan eri maailma.. Mutta maailma on paha päiväsaikaan. Ihmisten on herättävä ja se onnistuu vain pelkojen voittamisella... Sinun täytyy ryhtyä katsomaan maailmaa mahdollisimman todellisin silmin. Ja tämän kautta voitettava pelkosi totuudesta. Ja muista, et ole koskaan yksin purkamassa ajatuksiasi.
Henkinen maailma on vain ero huomioonottokyvyssä... Millä tavalla aivokemiamme muuttuu kun käytämme alitajuntaamme..? Sinulla ei ole tyttö mitään pelättävää.. Meillä kaikilla ihmisillä on yhteys toisiin joita emme ole koskaan edes tavanneet... Mutta jaamme sielumaailman heidän kanssaan... Ja kun sinä tunnet ukkisi, tapasit hänet, mutta et suoraan häntä, vaan joku elossa oleva ihminen vastasi siihen energian purkaukseen joka missäkin hetkessä ja paikassa tapahtui... Siis ukkisi muisto kun on muidenkin ihmisten sydämissä, he osaavat jopa tiedostamatta olla yhteydessä sinuun... Sielunmaailma on aivan eri maailma.. Mutta maailma on paha päiväsaikaan. Ihmisten on herättävä ja se onnistuu vain pelkojen voittamisella... Sinun täytyy ryhtyä katsomaan maailmaa mahdollisimman todellisin silmin. Ja tämän kautta voitettava pelkosi totuudesta. Ja muista, et joudu koskaan yksin purkamaan ajatuksiasi, sillä viisaat ihmiset ympäri maailman kutsuvat sinua mukaan leikkimään riemulla. Se on meille lahjan omaaville ihmisille suuri etuoikeus ja se ohjaa ihmistä pimeydessä. Muista, et ole koskaan yksin. Sinä itse aiheutat itsellesi pelon. Tai yhteiskunta, mutta älä ota asioita itseesi, se johtuu herkkyydestä. Se herkkyys on valppautta ottamaan vastaan tunteita jotka ovat sähköä. Kuvittele, pidetään tämä kaikki silti salaisuutena, koska mä tiedän, että sä tiedät, että se kaikki tieto ja valppaus näkyy suoraan ihmisen silmistä. Joten tiedä aina kenen kanssa olet tekemisissä, jotta voit laittaa oikeat kortit pöytään. Ja muista, me ihmiset olemme vain tietyn verran älykkäitä, sillä planeettame on sen omasta sijainnistaan ja aikasuhteestaan riippuen asettanut meidät kaksi elämään juuri tänään. Siis muista, että meitä paljon älykkäämmät oliot katselevat meitä tuolta ilmakehän läpi.. Heillä on silmät kiinni ja he silti näkevät. He koordinoivat meidän olemassaoloamme ja parantavat elämäämme, vain jos olemme siihen alttiita ;)... Joten jos pelkäät, tuhlaat vain aikaasi.
Ensinnäkin, kiitos kaikille vastanneille! Tänne oli jostain syystä tullut vielä uusiakin vastauksia, niin ajattelin hieman valaista nykytilannetta, kuinka asiat ovat.
Päätin että yritän olla pelkäämättä, mutta kieltämättä en voi sanoa vieläkään etten pelkäisi, kylläkin pelkoni on pienentynyt jo. Yhdessä vaiheessa olin niin peloissani mennessäni nukkumaan, että en uskaltanut avata ollenkaan silmiäni suljettuani ne, koska pelkäsin taas näkeväni jotain. Minulla on eräs ongelma, joka tuntuu todella tyhmältä tämän ikäisellä (olen nyt jo täyttänyt 18)... Talomme on kaksikerroksinen, ja jos joudun menemään yöllä vessaan, joudun menemään alakertaan. Aina kun ohitan illalla, yöllä tai jopa päivällä portaikon luona olevan oven, jossa on ikkuna, pelkään että näen sen takana jonkun. Aika naurettavaa, koska tämä kaikki on mielikuvitukseni tuotetta... Mutta olen jo lapsesta asti pelännyt sitä ikkunaa, joten... Minulla on semmoinen kumma tunne, kuin sen oven takana olisi joskus tapahtunut jotain pahaa. Talossa on ollut ennen ullakko ja tuo huone oli osa sitä.
Voisin kirjoittaa myös siitä, että olen saanut taas pari uutta kokemusta. Tämä ensimmäinen ei ole niin kovin erikoinen, mutta se tapahtui kun yhtenä päivänä, taisi olla koulun loppuessa, tulin pyörällä kotiin ja talutin hiekkatiellä pyörää mäkeä ylös. Kuuntelin musiikkia, joten en kuullut ollenkaan oliko autoja tulossa. Tie on kapea ja edessä oli mutka jonka taakse ei ollut mitään näkyväisyyttä, ja minulle tuli yhtäkkiä outo tunne, että tuolta tulee auto (huom. vaikken kuullut mitään). Ja parin sekunnin kuluttua sieltä tuli punainen henkilöauto, vielä aika reippaaseen vauhtiin. Jos en olisi saanut tuota aavistusta, olisin ollut keskemmällä tietä ja kuski olisi joutunut jarruttamaan äkisti.
Toinen kokemus oli tällä viikolla, ti-ke yönä. Minulla oli pitkästä aikaa todella paha olla, ja olin itkenyt varmaan tunnin aamuyötunneilla, jopa hysteerisenä. Ennen nukkumaanmenoa aloin rukoilla ääneen kuiskaten, mutta sitten kohta mykistyin, kun tunsin toistuvan liikkeen liikkuvan ohimolta leualle, kuin joku olisi silitellyt. Ensin järkytyin, mutta sitten tuli jälleen se turvallinen tunne, niin kuin silloin siellä mökillä kun tunsin jonkun pitävän kättään ohimollani. Mutta tällä kertaa tämä tuntui vielä realistisemmalta, koska liike alkoi aina ohimolta, liukui poskelle, ja alkoi uudelleen ohimolta. En usko että tuollaista voi tuntea jonkun hermoston aiheuttaman häiriön vuoksi.
Kun mainitsin tuossa tuon rukoilun... Olen alkanut rukoilla säännöllisesti, ja siitä olenkin saanut enemmän rauhaa tähän kuin mistään. Meedioon en ole ottanut yhteyttä, mutta ehkä vielä jonain päivänä. Onneksi kokemukseni eivät ole juuri olleet pelottavia, mutta vaikka ne eivät ole pelottavia, ne alkavat pelottaa kun ihmiset yleensä kieltävät tälläiset seikat, niihin ei haluta uskoa. Ja melkeinpä pelkään enemmän hulluksi leimaantumista kuin näitä kokemuksia... Rukoilu on kuitenkin rauhoittanut mieltäni ja tällä linjalla aion jatkaa. Olen jo osittain hyväksynyt tämän osaksi itseäni.