Lakkasin miettimästä, että minulla on koko syömishäiriö. Ennen ajattelin, etten voi itselleni mitään kun minullahan on BED, enkä siksi voi ahmimiselleni mitään, vaan olen sen kourissa. Paskat, aloin suhtautumaan asiaan eri tavalla; jos ahmin, se on OMA VALINTANI, koska HALUAN AHMIA, jos en halua lihoa ja ahmia, en yksinkertaisesti tee niin. Jos siltikin vetäydyin ahmimaan niin se johtui halustani tehdä niin. Et voi valehdella itsellesi, ettet halua niin käyvän jos kuitenkin teet niin. Nykyään syön satunnaisesti aivan liikaa ("ahmin"), HALUTESSANI, mutta tämän oivallukseni ansiosta pysyn kauemmin ns. kaidalla tiellä.
Parannuin BEDistä
laiheliini
41836
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
diagnosoi tuon BED:n? Vai omako oli diagnoosisi..
Eipä kuulosta erikoislääk. tekemältä diagnoosilta, etenkään kun ns. paraneminen on tapahtunut noin..
Millainen lääkitys? Minkälainen terapia?Miten pitkään terapia kesti?
Kaikki ahminta EI todellakaan ole mitään BED:a
BEDiin liittyy usein myös ylipainoisuus, vaikka osa sitä sairastava onkin normaalipainoinen. Persoonallisuushäiriöt, masentuneisuus ja mielialan rajut heilahtelut antavat BEDille sen tunnusmerkistön, jolla sairaus erotetaan muista syömishäiriöistä. Siihen siis EI liity ns. tasapainottavaa toimintaa, kuten pakkoliikuntaa tai oksentamista, kuten bulimiassa. Määrittelevä seikka on myös yksin syöminen, koska häpeää syömistään ja ennen kaikkea masentuneisuus ja morkkis syömisistään.
Toivotan kaikkea hyvää, enkä halua kenenkään istuvan yksin ja itkevän ja ahmivan samaan aikaan - ja niille, jotka asuvat pk-alueella, suosittelen omasta kokemuksesta Syömishäiriökeskusta!
Syömishäiriöstä kärsivän omaa tahtomista korostettiin edellä. Ajattelen, että syömishäiriö olisikin osittain häiriö juuri omassa tahdonmuodostuksessa, joka säätelee käyttäytymistä ja toimintaa. Vastuun ja tahtomisen käsitteet olisi mielestäni pidettävä tässä erillään.
Ihminen on vastuussa vääristä teoistaan. On eri asia, että pahuus tulisi osaksi ihmisen tahtomista. Ajattelen, että ihmisen pahuus on paljolti toimintaa, jota ihminen tekee ja jättää tekemättä vastoin omaa syvintä tahtoaan.
Jäin pohtimaan, mitä tahdonmuodostuksessa tapahtuu, jos ihminen todella alkaa tahtoa itselleen ja toisille pahaa, kärsimystä ja vahinkoa? Kenen tahto silloin asettuu hallitsemaan ihmistä? Kuviteltu oma tai toisen ihmisen tahtoko? Eikö ihminen pohjimmiltaan halua antaa ja saada rakkautta, hyvyyttä, onnellisuutta ja iloa etsien kaikkea, mikä on puhdasta, kunnioitettavaa, kaunista ja hyvää?
Ajattelen, että ihminen kykenee vain hyvin puutteellisesti toteuttamaan omaa syvintä tahtoaan. Näkisin ihmisen väärät teot paljolti ongelmana täytäntöönpanon tasolla. Toisaalta ihminen saattaa käsittää väärin oman tahtonsa ja toimia näin väärän ymmärryksen mukaan. Näistä lähtökohdista ryhtyisin pohtimaan ihmisen väärien tekojen, virheiden, pahuuden ja synnin olemusta.