karjalainen hämeessä.... ihan kuin se olis tapahtunut aiemminkin, mutta ehkä se oli deja vuta, itseään toistavaa kohtaloa? ikävää kohtaloa, koska oli vain vain katseet, kemia, haaveet ja lopputuloksena ikävä. se ei oo poistunut vieläkään, ilmeisesti ei ikinä poistukaan täysin. ehkä ikävä onkin se rakastaja, jota kaipaan eniten. tieto huomisesta jota ei voi tulla... ja jota jatkuvasti kaipaa.
järjellä ajatellen tiesin, ettei hän voi välittää minusta, mutta tunnetasolla kaikki kertoi päinvastaista, ehkä halusin uskotella itselleni jotain. suoraan sanottuna menetin järkeni sitä miettiessä ja samassa suossa olen edelleen, kevät kun on. aikoinaan ujous esti selvittämästä sotkua, mutta nyt ainakin tuuletan ylikuumentunutta kaipuuta täällä, jossa muutoinkin taitaa riehua aikamoinen tunnemyrsky.... ehkä se helpottaa. kaiken kanssa oppii kuitenkin elämään, on eletty tähänkin asti. ja onhan aina olemassa toivo huomisesta...
järjellä ajatellen tiesin, ettei hän voi välittää minusta, mutta tunnetasolla kaikki kertoi päinvastaista, ehkä halusin uskotella itselleni jotain. suoraan sanottuna menetin järkeni sitä miettiessä ja samassa suossa olen edelleen, kevät kun on. aikoinaan ujous esti selvittämästä sotkua, mutta nyt ainakin tuuletan ylikuumentunutta kaipuuta täällä, jossa muutoinkin taitaa riehua aikamoinen tunnemyrsky.... ehkä se helpottaa. kaiken kanssa oppii kuitenkin elämään, on eletty tähänkin asti. ja onhan aina olemassa toivo huomisesta...
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.