Foorumin mielipiteiden valossa omakotilon rakentamisessa ei voi muuta kun epäonnistua puhumattakaan siitä, että joku haaveilee ns. pitkäntavaran rakentamista se on jo pelkkää itsemurhaa.
Eniten minua ihmetyttää vanhana rakentajan nämä suunnittelu- ja valvontakulut. 100-neliön taloon menee erilaiseen suunnitteluun lähes 5000€ ja sen lisäksi on palkattava 5000€ vastaavamestari tai valvoja. Kun vielä lisätään erilaisia byrokratian tarvitsemia liittymämaksuja ja leimoja niin 120 000 (20 000€) mummoa menee taivaan tuuliin ennen kun edes päästään itse asiaan, eli rakentamiseen.
En oikein ymmärrä miksi rakentamisesta on tehty urbaaneissa taajamissa näin vaikeaa? Halutaanko ihmiset ajaa näihin betonipönttöihin yhteiskunnan ohjauksella?
Pieni tositarina ”avaimet käteen” rakentamisesta Vantaa-Espoo akselilla:
Niin talonhan voi rakennuttaa ”pätevällä” kirvesmiesryhmällä avaimet ”joka käteen periaatteella”. Ei muuta kun puhelinsoitto niin krynderi pamahtaa Mersulla tontille ja arvuuttaa projektin laajuuden. Kun sitten on sovittu kaupoista ryhmä ”eesti poikii” saapuu rakentamaan taloa. Miehet tulevat vanhalla Hiacella, joka on täynnä eri työmailta varastettuja työkaluja. No nämä huipputimpurit saavat aikanaan talon melkein valmiiksi ja mersumies ehättää penäämään loppuja saataviaan. Kun sitten olette monen konkelon jälkeen saaneet roinanne torppaan, seuraa tulevanna suvena yllätys. Kun vaimokulta penää, että eikö olisi aika pitää vaikka aivan pieni loma ,ehtiihän ne loput pihatyöt sun muut tehdä kesän pitkin. Kun tulette lomalta seuraa se lopullinen pommi. Kun tulette kotiin, siellä on aivan siistiä, ei huonekaluja, ei edes vessanpyttyjä niitä vedellään jo kiinni entisessä Neuvostoliitossa.
Eniten minua ihmetyttää vanhana rakentajan nämä suunnittelu- ja valvontakulut. 100-neliön taloon menee erilaiseen suunnitteluun lähes 5000€ ja sen lisäksi on palkattava 5000€ vastaavamestari tai valvoja. Kun vielä lisätään erilaisia byrokratian tarvitsemia liittymämaksuja ja leimoja niin 120 000 (20 000€) mummoa menee taivaan tuuliin ennen kun edes päästään itse asiaan, eli rakentamiseen.
En oikein ymmärrä miksi rakentamisesta on tehty urbaaneissa taajamissa näin vaikeaa? Halutaanko ihmiset ajaa näihin betonipönttöihin yhteiskunnan ohjauksella?
Pieni tositarina ”avaimet käteen” rakentamisesta Vantaa-Espoo akselilla:
Niin talonhan voi rakennuttaa ”pätevällä” kirvesmiesryhmällä avaimet ”joka käteen periaatteella”. Ei muuta kun puhelinsoitto niin krynderi pamahtaa Mersulla tontille ja arvuuttaa projektin laajuuden. Kun sitten on sovittu kaupoista ryhmä ”eesti poikii” saapuu rakentamaan taloa. Miehet tulevat vanhalla Hiacella, joka on täynnä eri työmailta varastettuja työkaluja. No nämä huipputimpurit saavat aikanaan talon melkein valmiiksi ja mersumies ehättää penäämään loppuja saataviaan. Kun sitten olette monen konkelon jälkeen saaneet roinanne torppaan, seuraa tulevanna suvena yllätys. Kun vaimokulta penää, että eikö olisi aika pitää vaikka aivan pieni loma ,ehtiihän ne loput pihatyöt sun muut tehdä kesän pitkin. Kun tulette lomalta seuraa se lopullinen pommi. Kun tulette kotiin, siellä on aivan siistiä, ei huonekaluja, ei edes vessanpyttyjä niitä vedellään jo kiinni entisessä Neuvostoliitossa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Lyhyesti vaan noihin ihmettelemiisi kuluihin. Ihmettelet kun: "120 000 (20 000€) mummoa menee taivaan tuuliin ennen kun edes päästään itse asiaan, eli rakentamiseen."
Niputat suunnittelukulut ja liittymämaksut yhdeksi kokonaisuudeksi. Ihan yhtä loogista olisi ihmetellä, että autotalli, vessanpönttö, matot, naapurien kuuleminen ja savupiippu maksavat niin ja niin paljon.
Talon valmistuminen on kokonaisuus. Itse 'vanhana rakentajana' sinulla on ilmeisesti joku mielipide siitä, mikä pieni osa tässä prosessissa on 'itse asiaa'. Jollakin muulla se voi olla jotakin muuta. Omat kiinnostuksen kohteet eivät saisi vaikuttaa niin, että ne karsisivat budjettia toisaalla. Päinvastoin. Jos intohimosi on vasarointi ja sahaaminen, voit tehdä sen itse ja käyttää enemmän rahaa muihin osa-alueisiin.
Tuohon ei ole paljon lisättävää.
Mutta voin kyllä väittää yhden homman olevan ylitse kaikkien muiden. Ja se on siivous. Asiallisesti tehtynä. Ei niin että heitellään avaamattomia naulalaatikoita roskalavalle kuten tekevät eräät ammattimiehet vaan niin kuin perheen naisihminen sen käy tekemässä.
tekemättä, mutta tekivät sen seuraavana vuonna.