Te välilevyrappeumalliset; kuinka te kykenette oleman työssä?
Itse olen toimistotyössä, jossa kyllä pääsen myös liikkumaan, mutta nyt, kun loman jälkeen aloitin kolmatta työviikkoa, alkaa tämä kyllä olla yhtä helvettiä. Ja kokoajan tuntuu, kuinka se kipualue vain laajenee, liekö sitten sitä säteilykipua? Kipulääkkeet ei auta, Triptyl 10 mg syön, mutta eipä ole veilä ainkaan sekään auttanut, vaikka olen jo kolmatta viikkoa niitä syönyt. Illat ja viikonloput menee kärvistellessä.
Fysiatri ole sitä mieltä, ettei tämä saikulla parane. Kuntoutuksessa käyn, mutta eipä siitäkään juuri apua ole, kun ei sille muuta voi tehdä, kuin jumpata itse. Ja sitähän olen tehnyt jo aiemminkin.
Kertokaa vinkkejä.
Itse olen toimistotyössä, jossa kyllä pääsen myös liikkumaan, mutta nyt, kun loman jälkeen aloitin kolmatta työviikkoa, alkaa tämä kyllä olla yhtä helvettiä. Ja kokoajan tuntuu, kuinka se kipualue vain laajenee, liekö sitten sitä säteilykipua? Kipulääkkeet ei auta, Triptyl 10 mg syön, mutta eipä ole veilä ainkaan sekään auttanut, vaikka olen jo kolmatta viikkoa niitä syönyt. Illat ja viikonloput menee kärvistellessä.
Fysiatri ole sitä mieltä, ettei tämä saikulla parane. Kuntoutuksessa käyn, mutta eipä siitäkään juuri apua ole, kun ei sille muuta voi tehdä, kuin jumpata itse. Ja sitähän olen tehnyt jo aiemminkin.
Kertokaa vinkkejä.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Minulla oli myös ko. vaiva, mutta selkääni leikattiin välilevyproteesi 09/06. Rappeuma oli L5/S1:ssä. Söin ennen leikkausta kaikenlaiset mömmöt ja sain juriblokadeja, muttei auttanut. Leikkausjonossa, sekä tutkimusrumbassa meni niin kauan, että ennätti syntyä hermovaurio.
Tuskin mitkään jumpat tuohon auttaa, anteeksi vain !
Kiitos vastauksesta. Ei varmaan jumppa sen ihmeemmin auta, mutta kun pysyy tuo "korsetti" kunnossa, se voisi (ehkä) helpottaa selän oloa.
Fysioterapeutti on ollut hieman sitä mieltä, että tuossa selässäni voisi olla joku hermoahtauma (tai miksi se nyt sitä sanoikaan), mutta koska selkä oli silloin fysiatrilla käydessäni kohtuullisen hyvässä kunnossa, fysiatri diagnosoi vain sen rappeuman kuvien perusteella ja määräsi hoidoksi jumppaa. Kysyessäni, mitä teen, kun oikein taas kipeydyn, lääkäri vain sanoi, ettei se saikulla parane. No, saatan tietty täällä töissäkin makoilla lattialla, mutta en kovin montaa kertaa ennen saikun haukua, luulen....
Sen kyllä tiedän, ettei vaiva makaamalla parane, mutta ei kyllä istumallakaan.
Minulla tuo rappeuma on nelos- ja vitosnikaman välissä. Alkuun epäiltiin " vain" si-niveltä, mutta onneksi ottivat kuvat. Leikkausta ei minulla onneksi ole ainkaan vielä odotettavissa. Ja totta puhuen, en sellaiseen kyllä edes haluaisi. Riskit on kuitenkin niin suuret.
Pysytykö/pystyitkö miten olemaan töissä?
sorry, kun en huomannut työkymysystäsi. Olin töissä vuosikausia särkylääkkeiden turvin. Viimein, kun jalka puutui ja tuli mahdottomia sähköiskuja-neuropaattisia kipuja, hakeuduin työterveyslääkärille ja sitä kautta ensin sairaslomalle. Tosiaan tutkimusrumba ja leikkauksen odotus vei liian kauan ja tuli parantumattomat seuraukset. Minulla on selässä lisäksi pikkunivelten kulumaa, joka aiheuttaa epästabiliutta.
Lääkkeistä sen verran, että olen kokeillut Topimax, Lyrica, Cymbalta, Neurontin ja sullakin käytössä oleva Triptyl. Se aiheutti rytmihäiriöitä ja piti lopettaa , nukuin aika hyvin sen käytön aikana.
Koko tän sairastelun myötä olen nyt joutunut/päässyt eläkkeellä, osaksi vaikuttaa myös polviartroosi, johon odotan proteesileikkausta. Omt-terapia on tuki-ja liikuntaelinten fysioterapiaa. Itse sain lääkinnällisestä kuntoutuksesta maksusitoumuksen, jolloin omavastuu oli vain 6 euroa. Vesi elementtinä on suositeltava, ei kuitenkaan mikään vesijumppa, jossa hypitään, kuin mielenköyhät. Ihan kuulema sama, vaikka käy siellä altaalla vain rentoutumassa, sanoi oma fysiatrini.
Tsemppiä kovasti !Tiedän, mitä käyt läpi !
rs
Kiitos jälleen vastauksestasi.
Minkä ikäinen olit joutuessasi pois työelämästä? Oletko nainen vai mies?
Minullahan on nyt tässä ollut sellainen noin reilun kuukauden mittainen rauhallisempi kausi, ensin pitkän sailkun loppuosa, sitten reilu viikko töitä ja sitten vuosilomalla reilu 2 viikkoa, mutta nyt alkaa tuntua pahemmalta ja ajattelin, että tuo istuminen ei kyllä tee hyvää. En kyllä myöskään voi seistä kovin kauaa eli ei minusta seisomatyöhönkään taida olla.
Triptyl tuo minulle kauheita painajaisia ja siksi olen sitä koettanut välttää, mutta nyt oli pakko aloittaa ihan sen vuoksi, että josko siitä vaikka jotain apua olisi. Pää vain tahtoo olla vähän tokkurainen, vaikka otan lääkkeen ajoissa illalla.
Täytyy nyt katsoa, kauanko jaksan töissä tällä erää. En näet viitsi marttyyrinä kovin usein työhuoneen lattialla maata keksen työpäivän, niinkuin tänään jouduin tekemään. Vaan kun ei kyennyt enää pysytyssä olemaan, niin pakko oli mennä maate.
Kiitos myötätunnosta ja jaksamista itsellesi.
Moro,
Mulla on välilevyrappeuma kahdessa tai kolmessa alimmassa välilevyssä. Nuorempana vaivasi ja silloin juoksin paikasta toiseen että edes selvisi mikä vaivaa.
Aloin käymään salilla ja nyt ei ole ollut 9 vuoteen mitään ongelmia selän kanssa. Välillä menee jumiin mutta hieronta auttaa siihen. Lääkäri sanoi että niin kovaa voi treenata mitä vaan pystyy. Jos menee selkä jumiin niin sitten hierontaan ja taas liikuntaa sen mukaan mitä pystyy.
Jos vaan rötköttää kotona niin voi olla aika varma että ei se paremmaksi muutu. Muistaakseni 40% todennäköisemmin tulee välilevyn pullistuma jos on noita rappaumia.
mm. tukiliivit ja monet lääkkeet, hermovaurio tuli minullekin. Eläkkeelle pääsin kuitenkin vaikean masennuksen takia, pelkällä tukielindg:llä kai vaikea saada eläkettä. Olin kyllä vuoden kipuputken jälkeen niin toivoton, että yritin itsemurhaa. Vasta sitten pääsin kipupolille ja sain puudutus- ym. hoitoa.
Onko tuo kovinkin yleistä, että tulee hermovaurio välilevyn rappeumasta?
Onko ne jotain hermovaurion/kivun oireita, kun vetää tuonne reiden takaosaan ja aika-ajoin tuntuu ihan nilkassa saakka sellainen jännä "veto"?
Pieni liikkeesä olo tuntuu tätä helpottavan, mutta kun vain tässä paikoillaan istuu, kipu äityy helposti. Samoin tuolista ylösnousu tekee kipua.
Moi taas. Olen nainen, ja kun tämä selkäepisodi alkoi olin 47v. Välilevyn rappeuma aiheuttaa selkään epästabiiliutta, joka taas saattaa mekaanisesti ahtauttaa iskiashermon juuriaukkoa. Rappeuma saatta myös aiheuttaa vuodon ns. durapussiin, joka sitten valuttaa hapanta nestettä hermoon ärsyttäen sitä. Sen tutkiminen tehdään varjoainetutkimuksella, discografialla, jossa siis paljastuu vuoto.
Mulla on selässä myös spinaalistenoosi, selkäytimen ahtauma. Koko selkä paskana, suomeksi sanottuna.
Kipupotilaan elämä on raskasta. Sosiaalinen verkosto kapenee, ei pysty, eikä jaksa, kuten ennen. Minullakin mukaan tuli unettomuus, joka on kettumaista, koska se yhdistettynä kipuihin todella syö naista. Masentunut minäkin olin. Nyt mieliala on parempi, vaikka lisää vaivoja on tullut. Melkein 3 vuotta olin aluksi saikulla ja sitten lopuksi määräaikaisella eläkkeellä- kuntoutustuella. Nyt eläke alkaa juosta 06/08.
Hyvän lääkärin löytäminen olis tärkeää. Onko sinulla ymmärtäväinen ja ammattitaitoinen lääkäri? Kuullostaa, että ei. Mene vaikka yksityiselle lääkäriasemalle selkäortopedille. Niin minäkin tein ja tutkimukset alkoivat rullaamaan ja sain ne juuriblokadit, hermopuudutukset.
Tästä asiasta riittäisi juttua, vaikka kuinka paljon.
Tärkein asia mielestäni on, että selkä tutkitaan heti aluksi kunnolla, ettei pääse syntymään hermovaurioita, niitten kanssa oletkin sitten kusessa loppuelämäsi.
Vastaan mielelläni lisää, jos haluat.
Eli, tsemiä vaan elämääsi !
rs
Ps. on olemassa foorumi terveyskeskus.net, jossa on paljon tietoa ja vertaistukea. Oma tarinani löytyy sieltä. Suosittelen lämpimästi !
Hei taasen!
Ihan alkuun on pakko sanoa, että oma llääkärini on todella ymmärtäväinen ja empaattinen nainen. Ammattitaitoa en osaa sen paremmin arvioida.
Talvella, kun tämä kauhea selkäkipu alkoi pinestä nitkahduksestta työpaikan pihalla, menin ensin työterveyslääkärille, joka tutki, ja totesi, että ei selässä mitään vikaa ole, kun kerran saan kämmenet lattiaan eli taivun eteenpäin. No jo vain taivuin, kun etukumara asento oli ainoa, jossa sattui vähemmän. Viikon silloinkin onnuin,ja olin todella kipeä ennenkuin menin omalle lääkärille, joka määräsi oitis lomalle.
Jopa kauppareissut oli kauheita, kun oli pakko kumarrella hyllyjen välissä, kun niin sattui. Tosin lisänä oli sitten vielä lonkan limapussin tulehdus; liekö seurausta väärästä kävelystä.
Kuukauden päivät sairastin ja kävin fysitoterapiassakin, mutta vasta sitten, kun ei yhtään helpottanut, pääsin kuvaan, josta näkyi se rappeuma. Kerran kävin myös omt-terapeutilla, mutta sitten oli kyllä jo kuvatkin otettu.
Muutama hoitokerta meni ihan harakoille, kun en voinut olla hoitopöydällä oikein mitenkään päin, kun sattui vaan kokoajan niin kauheasti. Ja todella se kippurassa olo helpotti edes vähän ja siitä ft arvelikin, että selässä saattaa olla joku hermopinne. Mutta sitä taas fysiatri ei mitenkään huomioinut, vaikka kerroin oireista.
Aika jännää, että fysiatrikaan ei kertonut mitään tuollaista, mistä Sinä puhut. Tosin eihän minulla varmaan ole yhtä pahoja oireita kuin Sinulla, mutta.... Mutta johan tauti pahenee, ellei sitä hoideta mitenkään muuten kuin vatsalihasjumpalla!
Pistää kyllä nuo neuvosi miettimään todella, mistä löydän täällä oikeanlaisen erikoislääkärin, jotta saisin selkäni pysymään kunnossa. Omalla paikkakunnallani ei näet ole minkään sortin erikoislääkäreitä.
Kiitos tuosta foorumivinkistä. Siellä jo kävin vähän kuikuilemassa, mutta töissä on vähän hankala keskittyä kunnolla.
eli mikään asento ei sopinut. Lopulta keksin nukkuma-asennon, jossa saattoi olla hetken ilman kipua: mahallaan ja jalkaterät sängyn ulkopuolella roikkuen. Myös toisen kengän korotustuet auttoivat jonkin verran. - Minulla nytkin lonkan limapussin tulehdus, johtuu selästä joka ahtauttaa ja rasittaa lonkkia ja hiertäminen aiheuttaa ärsytys- ja tulehdusreaktion. Viime perjantaina sain viimeksi kortisonia oikeaan lonkkaan, nyt on molempiin pistetty kaksi kertaa parin kk:n sisällä.
Näistä selkävaivoista olisi tosiaan paljon kirjoitettavaa (olen sama hlö kuin tuossa aiemmin, kolmas ringissä siis). Lääkärit eivät ota aina todesta kipua, koska sitäkin on niin monenasteista. Pitäisi osata olla tiukka silloin kun kipu menee noin pahaksi (ja niin pahaksi kuin kaikilla tämän ringin ihmisillä on mennyt) eikä vain suostua lähtemään pois lääkäristä ennen kuin saa konkreettista apua (olen kerran tehnyt näin, silloin tosin kyse muusta, mutta apua sain).
Luin noita tiedän juttujanne ja laitan vähän
omaakin tarinaani.Itsellä selkä vaivasi yli
10 vuotta,en päässyt kuviin ja lääkärit antoi
vain kipulääkkeitä.Väliin oli kovat kivut selässä,
itkin ja kävelin,väliin "seiniä pitkin".Lääkkeistä
ei apua ollut.Viimein pääsin kuntoutus-tutkimukseen
ja siltä kautta magneettikuvaan,jossa karu totuus
paljastui kokonaisuudessaan.
Selän 4 alinta nikamaa nivelrikon kuluttamia
oikealta puolen selkää.Lisänä nestekysta,joka johtuu
nivelnesteiden valumisesta ulos ja lihas repeämä.
Sanottiin suoraan,että nivelten painuttua kasaan
on edessä katastrofi,elikkä elämäni jalkojen varassa on "ohi".
Myös polvet,varpaat ja sormissa
alkavaa rikkoa.Olin työkokeilussa 4 viikoa ja
siellä todettiin,etten ole työkykyinen,mutta
työkkäri haluaa jatkaa edelleen työkokeilua
kuntouttavana toimintana.Kipuja on,eivätkä lääkkeet juurikaan auta,
mutta eteenpäin meen.
Itse voimistelen jokainen päivä selkää vahvistavaa
jumppaa ja pääsin viimein kuntoutukseen kuntosalille.Siitä on paljon apua,
mutta kerta viikossa on liian vähän.Taistelen jokaisesta päivästä,
mutta periksi en anna.Olen 52 v, nainen.
Liikun niin kauan,kuin pystyn omin avuin.
Tulevaisuus ei naurata,mutta omalla
hoidolla on paljon merkitystä.Pyytäkää päästä
magneettikuviin,sillä tavallinen röntgen ei kerro
kaikkea.Voimia eteenpäin jokaiselle.
saanut kärsiä kovasti. Kipu on Suomessa alidiagnosoitu. Ja olisiko, että naisia hoidetaan huonommin näissä niin kuin sydänasioissakin. Miehen puhe on yleensä jämäkämpää ja vakuuttavampaa. Meidän täytyy olla aika härkäpäisiä oikeaa apua saadaksemme. Minulle kipupolin lääkäri sanoi että apu tulee aivan liian myöhään ja että olen kärsinyt kaikesta kolmesta erilaisesta kivusta, mitä ne nyt olivatkaan mutta hermokipu pahinta.
Muistaakseni jossain oli mm. sairaseläkkeelle pääsystä, että naisten on vaikeampi päästä sairaseläkkeell, koska he eivät välttämättä pysty sanomaan täsmällistä kipupaikkaa. Ellei siis osa täsmälleen paikallsita kipuaan, ei sitä ilmeisesti sitten noteerata tosissaan vaan ajatellaan, kuten vuosia sitten eräs mieslääkäri minullekin sanoi, että naisilla nyt noita kolotuksia aina on. Kuitenkin silloin löytyi jännetulehdus käsivarresta.
Onnksi nyt kuitenkin omalääkäri on asiallinen.
Tokihan minulla on lääkityksiä ja omalääkäri
joka määräsi parhaat lääkkeet,tähän hoitoon,
mutta ne vaan helpottavat hetkeksi ja työkokeilussa
ollessa oli pakko jättää lääkitystä pois,koska
se vei olon huonoksi ja tarkkaavaisuus kärsi työn
ohessa.Tilanteeseeni ei vaan löydy enää parantavaa hoitoa,
eikä leikkauskaan auta tähän asiaan.
Olen jo hyväksynyt tämän "kohtalon"
kohdalleni,mutta taistelen viimeiseen
askelmaan asti,muuta en voi.
Tähän asti Kela on hylännyt sairaslomat
ja kuntoutukset,koska katsoi etten työttömänä
tarvitse kuntoutuksia.Olin silloin kuntoutus-
tutkimuksissa.
mulle auttoi triptyl mutta isommalla annoksella se nostettiin aluks jonnekkin 30 mg ja siien tiputettiin 20 mg ja sitä käytin n puolivuotta siitä sitten 10 mg ja nollille. ja auttoi hyvin esim jalassa ja pakarassa olevaan särkyyn
Mistä tuo pakara- ja jalkakipu johtui?
johtuu siitä, että iskiashermo on puristuksissa jossain kohtaa. Voi olla väliöevyistä tai lihaskrampeista johtuvaa. Säteilevää eli hermokipua joka tapauksessa.
Minullekkin kokeiltiin alussa Triptyliä
Meni rytmit täysin sekaisin,yöunet katosi
kokonaan ja päivät kuljin kuin usvassa.
Suuta kuivasi ja päässä humisi.6 viikon
käytön jälkeen lopetin lääkkeen ja 3 viikkoa
oli helvetilliset vieroitus oireet.
Lääkäri sanoin,ettei lääke sovi minulle.
Tällä hetkellä menee 3 eri lääkettä ja
Sirdalyd,joka auttaa rentouttamaan lihakset.
Tätä otan vain silloin,kun on oikein selkä
jumissa.Menen päivän kerrallaan eteenpäin.
En tiedä,mitä huominen tuo tullessaan,mutta
vielä on voimia taistella liikkumisen puolesta.
SOLEN SAIRASTANUT SELKÄÄNI 34V. ENSIMMÄINEN PUOLI VUOTTA OLI KAUHEA KOKEMUS, MIELESTÄNI OLIN KIPEÄ, MINULLE SANOTTIIN, ETTÄ SE ON VAIN KAAMOSTA.
SITTEN MENIN KOTIIN JOULULOMALLE , SELKÄ MENI NIIN JUMIIN, ETTÄ MINUT VIETIIN AMBULANSSILLA TERVEYSKESKUKSEEN, SIELTÄ LAITETTIIN KOTTIN ,VOIMAKKAAT LÄÄKKEET MUKAAN.
äITI HOITI KOTONA KAKSI KUUKAUTTA MENI ETTEN PÄÄSSYT,KUIN KONTTAAMALLA LIIKKEELLE, EIVÄT LAITTANEET SAIRAALAAN (OLIN VIERASPAIKKAKUNTALAINEN), OLIN TÖISSÄ 130KM. KOTOANI,OLEN HOITOALALLA OLIN JO SILLOIN SAIRAALASSA TÖISSÄ.
SIITÄ LÄHTIEN VASENTA JALKAANI, SEKÄ RISTISELKÄÄNI ON SÄRKENYT JOKA PÄIVÄ, AIKANAAN TODETTIIN VÄLILEVYN PULLISTUMA 4-5 VÄLISSÄ JA SE OLIMATALA JA LAAKEA PAINOI KUMMALLEKIN PUOLELLE, EIVÄT USKALTANET LEIKATA, KUN OLI NIIN HANKALASSA PAIKASSA.
VUOSIEN VARRELLA OLEN SYÖNYT MELKOISEN MÄÄRÄN LÄÄKKEITÄ,TULEHDUSKIPULÄÄKKEET EI KÄY VATSA NOSTAA KAPINAN.
KIPUNI ON MUUTTUNUT NEUROPATIAKSI, OLEN KÄYNYT YKSITYISELLÄ KIPUPOLILLA, SELKÄÄNI PISTETTIIN PUUDUTUS AINETTA JA SAIN AKUPUNKTIOTA SÄHKÖÄRSYTYKSELLÄ VAHVISTETTUNA. MINULLA TOSI VOIMAKAS LÄÄKITYS JATKUVANA,NORMAALIT TULEHDUSKIPULÄÄKKEET EIVÄT TEHOA NEUROPATIAAN, NINULLA ON LIEVÄ OPIAATTI, SEKÄ LISÄKSI LYRICA JA RIVATRIL LISÄNÄ VIELÄ PARATABS JA DOLAN.NÄMÄ KYLLÄ TOIMIVAT HYVIN, VAIKKA KIPU TUNTUU SITTENKIN,MUTTA LIEVÄNÄ, NYT MINULLA ON HELPOMPI ELÄÄ JA KUN ON VILÄ TUTTU TURVALLINEN LÄÄKÄRI ,HÄN OTTAA KIVUT TOSISSAAN JA LISÄKSI HÄNELLÄ ON YLI 20V. KOKEMUS KIVUNHOIDOSTA. KIPUKROONIKKO.PS. SILLOIN ALUSSA EPÄILTIIN MINUN SAIRASTANEEN SELKÄYDINKALVON TULEHDUKSEN, JOKA JÄTTI IKUISET KYSTAT SACRAALITILAAN, NYT MINULLA ON PAHAT KULUMAT JA PROTRUUSIOTA. kIPULÄÄKÄRIN SANOI,ETTÄ ISKIAS HERMOSSANI OVAT PIUHAT SEKAISIN JA VAURIOITUNEET.
itselläni on todettu välilevyrappeuma ja sen vuoksi olen ollut sairaslomalla 6kk.pitäisi löytää kevyempi työ kuin siivous mutta en tiedä mikä ammatti sopisi.vakuutuslaitos muutti taudin nimeä välilevytyräksi enkä tiedä miksi.mielestäni nämä sairaudet ovat kaksi eri asiaa.voisiko joku kertoa olenko tässä asiassa väärässä ja mikä koulutus sopisi.ei työkkärissä ainakaan osata neuvoa alan suhteen.
sain vakuutusyhtiöltä vastauksen että välilevyrappeuma on sama kuin kulumamuutokset.he eivät maininneet antamassaan päätöksessään mitään sairastamastani välilevyrappeumasta vain kulumamuutoksista ja välilevytyrästä.kun tiedustelin miksi välilevyrappeumaa ei mainittu,vastasivat että se sisältyy päätöksessä mainittuun kulumamuutoksiin,joten myönsivät työkokeilun samaan työhön mistä jäin sairaslomalle eli siivoustyö jota en pysty enään tällä selällä tekemään.neuvokaa viisaat ihmiset mitä teen asian eteen.vakuutusyhtiön mielestä kykenen siivoomaan vaikka hoitavat lääkärit ovat eri mieltä.tällä hetkellä en pääse kunnolla kävelemään ja ensi viikolla pitää mennä kuntoutukseen.
Itse pärjään rappeumani kanssa hyvin, jos pidän visusti huolen siitä, että en nostele/ kanniskele mitään (ei edes yhden hengen ruokaostoksia..), en istu kovalla/ joustamattomalla alustalla (työtuolissa pitää ehdottomasti olla "kiikkutoiminto"), en istu hyvälläkään työtuolilla tauotta; kävelyskeleita väliin pitkin päivää ja aina sellaiset kengät, missä on hyvät joustot/ vaimennukset..
Kaikenlainen liike/ liikkuminen venyttely, konttaaminen kumartelu jne tekee vaan hyvää, mutta kovalla alustalla juokseminen/ jatkuvasti seisominen/kävely provosoi oireita.
Parasta on, jos työmatka on kohtuupitkä pyöräiltäväksi.. tulee liikettä, joka ei "hakkaa".. Tosin polkupyörän tulee mun tapauksessa olla pystyasentoinen ja mielellään matalapainerenkaat. Ja aina lämpimästi päälle -veto on pahasta.
Ongelma on siinä, että kipu tulee aina viiveellä.. se kauppakassin kantaminen juuri siinä ei tunnu missään, mutta myöhemmin kylläkin --olen kokeillut kaikki nämä kohdat lukemattomia kertoja ja ollut täysi kivuton ja erittäin työkykyinen oikeissa olosuhteissa.. pienikin lipsuminen saa helvetin irti..
Tämä on elämäntapa --ja koska olen hoikka ja notkea, niin lääkäreiden vakuuttaminen siitä, että olen OIKEASTI kipeä on joskus tosi vaikeaa.. kipu uuvuttaa ja särkylääkkeet lisää rikkovat yöunen, enkä palaudu sitää vähää.. siitä ei sitten mene kauan, kun on läpeensä uuvuksissa..
..onneksi edellisessä työpaikassa osui kohdalle asiansa osaava työterveyslääkäri ja fysiatri. Nykyisessä työpaikassa on ollut huono tuuri, kun työpisteeni siirrettiin pitkän autolla ajomatkan päähän olosuhteet siellä on muutenkin epäedulliset --sama rumba taas alusta ja kohdalle osui taas idioottilääkäri, jonka mielestä mua ei vaivaa, kun lorvikatarri..
Minulla on hyvin samanlainen tilanne kuin edellisellä. Tosin kestän nostamistakin, pidän hevostilaa jossa pitää kantaa vesiämpäreitä, raspata kavioita, ratsastaa isoliikkeisiä hevosia ja olin äsken tuntikausia heinätöissä nakkelemassa toistakymmentä kiloa painavia paaleja hangolla kahden metrin korkeuteen ja ylikin. Kaikesta tästä selviän, jos voin jättää työt toisten kontolle heti kun selkä alkaa valittaa. Onneksi näin on.
Mutta yksi typerä nosto perse pystyssä, ilman että perslihakset ovat tiukkana ja lantio taitettuna tiukasti alle - ja minä en tee moneen viikkoon mitään. Ensimmäinen selkäloma tuli parikymppisenä, magneettikuviin laittoivat pari vuotta myöhemmin kun olin 6 viikkoa sairaslomalla rapsutettuani aamulla ensimmäiseksi koiranpentua kyykkyasennossa, ja kaksi alinta välilevyä olivat kuivat. Kuin kahdeksankymppisellä, sanottiin. Ja sen tiedon mukaan olen sitten elellyt.
Koska olen voinut elää selkäni ehdoilla ja olen onnistunut opettelemaan uuden suoraselkäisen ryhdin aiemman notkon tilalle, kaikki tämä työkykyisyys on mahdollista eikä selkä vaivaa minua välttämättä ollenkaan. Mutta minulla on tanssijan ruumiintietoisuus kun olen kaksi vuosikymmentä tämän vaivan kanssa jo opetellut elämään. Lepuutan selkää moneen otteeseen sohvalla maaten joka päivä ennen kuin se ehtii väsyä, ja koko elämäni on tosiaan rakennettu selän ehdoilla alun perin.
Kauhein selkäkramppini on tullut hirveässä psyykkisessä stressitilassa ilman mitään ulkoista niksahdusta, oli niin paha olla makuulla että yritin nousta ylös jos kävellessä saisin sen laukeamaan. Meinasin pyörtyä kivusta ja roikuin sängynpäädyssä pääsemättä mihinkään. Väsyminen liian pitkän päivän myötä johtaa kramppiin ja lautaselkään, jos ei lepuutusmahdollisuutta ole. Shoppailu olisi tuhoisin mahdollinen harrastus, kun siinä kääntyillään ja notkutaan eikä kävellä kunnolla. Ostoskärryjäkään ei tee hyvää työntää paitsi jos on sellainen mihin saa jalan kuin rullakelkan päälle ja sitten roikkuu mahallaan siinä käsinojan päällä ja potkii vapaalla jalalla vauhtia. Silloin alaselkä venyy ja lepää. Kaupan lattialle ei ole ollut pakko laittaa maate kertaakaan, koska kyykkyasennossa pystyy venyttämään selkää sen verran että ehtii autoon heittämään selkänojan alas.
Jalkaan heijastuvaa kipua on tainnut olla kerran kauan sitten. Raskausaika meni jostain syystä selän puolesta ilman mitään valittamista, ehkä siksi että kaikkien muiden vaivojen takia piti levätä niin paljon.
Jos joutuisin seisomatyöhön tai toimistoon istumaan tai siivoojaksi pakkotahtiin, olisin Kelan ilona kuukaudessa. Kannattaisi valtion ottaa vakavasti tämäkin vaiva, niin paljon säästettäisiin rahaa jos ihmisten annettaisiin itse kertoa mitä he voivat tehdä ja mitä eivät. Saisi vaikka käydä töissä tunnin päivässä jos siltä tuntuisi. Sukulaiseni kertovat selkävaivojen helpottaneen vanhemmiten, ja itsekin olen tällä hetkellä vain tyytyväinen. Enkä osaa pitää itseäni vammaisenakaan. Särkylääkettä en ole syönyt ainakaan kymmeneen vuoteen. Mutta tilanne olisi tosiaan aivan toinen jos olot olisivat toiset.
Välilevyrappeumaa on joka ihmisellä vanhemmiten, toisilla alkaa rappeutuminen nuorempana. Itsellä alkoi n. 20 vuotiaana.Mulla ei ole rappeutumaan liittynyt kipuja ainoastaan välilevypullistuma aiheutti monen vuoden kivut. Nyt todettiin selkärankareuma ja selkäranka on luutunut jo melko jäykäksi sekä myös isot nivelet kuten polvet, lonkat ja olkapäät nivelrikkoiset. Nyt selkärankareuma on lepovaiheessa eli ei tulehdusta päällä tällä hetkellä. Kuitenkin jokapäiväiset kivut vaivaavat ja aamuöisin herään selkäkipuun ja on puutunut olo. Parin tunnin jälkeen pääsee jo normaalisti liikkeelle aamukankeuden helpottaessa.
Moi. Mulla sama selkä sairaus. Todettu 2 vuotta sitten. Tuosta Triptyl lääkkeestä vain,että eihän se varmaan yksin auta mitään. Millainen annostus sulla? Mulle sanoi ortopedi,että 10mg 1-5 illalla. Kuitenkin niin,että nostetaan kolmen vuorokauden välein annosta ei siis 5 tabl kerralla. lisäksi Arcoxia 90mg kerran päivässä.
Välilevyrappeuma todettu 4-5 välissä ja oikealla puolella hermojuuriahtauma. Ortopedin kehoitus kuntosalilla 2x viikossa ja kyllä auttaa. Kivut ovat olleet melkoiset, olen kerran joutunut menemään ambulanssilla hoitoon kun en päässyt liikkeelle. Kun käyn kuntosalilla säännöllisesti en tarvitse kipulääkkeitä juuri ollenkaan, jos en käy ei särkylääkkeetkään oikein auta. Olen muutaman kerran ollut 3-5 viikkoa sairaslomalla muista syistä enkä ole saanut käydä salilla, kyllä kivut ovat tulleet takaisin. Kiitos Peter Pippingsköldille hyvistä ohjeista.
"Liikunta on lääkettä"