Ottaa oikeesti päähän nämä "saanko sektion jos pyydän" ja "en haluisi synnyttää". Tiedän että on olemassa ns.synnytyspelko mutta sanasta on tullut muotia ja ne joilla oikeasti on niin heitä ei oteta vakavasti enää.
Sitten on se ryhmä johon itse kuulun, eli ei pysty synnyttää alakautta ja meitäkään ei oteta vakavasti enää.
Yhden olen synnyttänyt sektiolla ja kohta toinen ja kyllä piti selittää ja kaivaa papereita ja käydä kuvauksissa että kaikki lekurit ja neuvolatädit ja kätilöt olisivat vakuuttuneita siitä että ei mahdu mitenkään. JA SYY siihen on se että joka toinen odottava luulee että sektio on sama kun menisi kampaajalle.
Sitten on se ryhmä johon itse kuulun, eli ei pysty synnyttää alakautta ja meitäkään ei oteta vakavasti enää.
Yhden olen synnyttänyt sektiolla ja kohta toinen ja kyllä piti selittää ja kaivaa papereita ja käydä kuvauksissa että kaikki lekurit ja neuvolatädit ja kätilöt olisivat vakuuttuneita siitä että ei mahdu mitenkään. JA SYY siihen on se että joka toinen odottava luulee että sektio on sama kun menisi kampaajalle.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Mikä h....tti ihmisiä vaivaa kun on hirveä tarve kontrolloida toisten elämää ja päätöksiä. Eikö se riitä että hoitaa oman elämänsä kunnialla läpi.
Mitä elämän asiantuntijoita ja kaikkitietäviä luulevat olevansa kun määrittelevät sen miten muiden pitäisi mikäkin asia tehdä.
Eli mistä sinä luulet tietäväsi, että sektioon päätyvät olisivat kuin kampaajalle lähdössä.
Ennenvanhaan kärsittiin ja se myytti, että naisen tuleekin kärsiä on niin lujassa, että huh huh.
Sektiossa on omat vaikeudet, ei se mikään helppo ole eikä päätös siihen menemisestä varsinkaan.
Itse päädyin siihen ja olen onnellinen että kuuntelin vaistojani, sillä vaikka lääkärit pullikoivat vastaan loppujenlopuksi joka tapuksessa olisi jouduttu tekemään hätäsektio, ei olisi mahtunut.
Vauva oli arvioitua paljon suurempi..
Suurimmat riskit ovat juuri hätäsektioissa, ei niinkään suunnitelluissa.
lue kunnolla jeanne neiti hyvä, tarkoitin nämä ketkä puhuvat palstoilla "meneekö alapää rikki ja saisinko sen takia sektion". Ja meidän neuvolassa ollaan nimenomaan huolissaan siitä että ihmiset automaattisesti luulevat että sektio on AINA helpompi vaihtoehto.
sä käsitit asian tietysti päin mäntyä...hohojjaajaa siis itsellesi.
Harmi jos jollekin se on ongelma, että toiset haluavat sektion ihan vaan mukavuussyistä. Ikävää, jos siitä aiheutuu harmia joillekin muille. Mutta miksi synnytyksen tulisi olla huono kokemus, vaikkei mitään painavaa lääketieteellistä syytä sektiolle olisikaan?
Jos itselläni on itse valittuina vaihtoehtoina joko lapsettomuus tai sektio, onko sinun asiasi tulla kertomaan, että valintani on väärä? Se on täysin oma valinta tässä nykymaailmassa, jossa naisen ei tarvitse kärsiä ollakseen hyvä nainen.
synnytys ei ole aina hieno ja ihana kokemus mutta ei sitä todellakaan sectiotkaan AINA ole. et pysty sanomaan että jos nyt valitset section on synnytys taatusti helpompi ja ihanampi kuin synnytys
-Riski joutua tilanteeseen, jossa verenvuotoa ei saada tyrehdytettyä muuten kuin poistamalla kohtu, on keisarileikkauksen yhteydessä kuusinkertainen alatiesynnytykseen verrattuna.
-Keisarileikkauksen jälkeinen kohtutulehdus on 15 kertaa yleisempi alatiesynnytykseen verrattuna.
-Vaara kuolla keuhkoveritulppaan on keisarileikkauksen jälkeen 26-kertainen verrattuna alatiesynnytykseen.
-Keisarileikkausta seuraavissa raskauksissa poikkeavaan paikkaan kiinnittyneen istukan riski kasvaa sitä suuremmaksi, mitä useampia sektioita naiselle on aiemmin tehty.
-Keisarileikkauksella syntyneillä lapsilla esiintyy hengitysvaikeuksia sitä useammin, mitä varhaisemmin sektio tehdään. Raskausviikolla 39, jolloin suurin osa sektioista suoritetaan, riski on vielä kuusinkertainen
-Keisarileikkauksen jälkeen seuraavissa synnytyksissä perinataalikuolleisuus on kohdun repeämisriskin vuoksi jopa kahdeksankertainen verrattuna niihin synnyttäjiin, joille ei ole aiemmin tehty sektiota.
tuossahan oli ihan mukavasti RISKEJÄ eli asioita, jotka SAATTAVAT PAHIMMASSA tapauksessa mennä pieleen ja lähes yksinomaan äidille. Lapselle kuitenkin riskit eivät ole niinkään suuret, nykyään sitäpaitsi sektioidaan niin lähellä laskettua aikaa kuin mahdollista, juuri sen takia, että vauva olisi tarpeeksi kypsä syntymään terveenä...en toki kiellä sektion mahdollisia riskejä, niin kuin muissakin leikkauksissa...
MUTTAMUTTA... KERROTKOS SAMALLA KAIKKI MAHDOLLISET RISKIT JA MUUT JUTUT, JOTKA SAATTAVAT MENNÄ PIELEEN ALATIESYNNYTYKSESSÄ, JOSSA SUURIMMAT VAURIOT TAPAHTUVAT USEASTI VAUVALLE...????? Kyllä se on niin, että turhaan nykyään pidetään "normaalina seurauksena" alatiesynnytyksessä kaiken maailman repeämiä peräsuoleen asti, kohdunlaskeumia,vammautuneita ja happivajeesta kärsiviä vauvoja, jotka eivät osaansa saaneet valita... Miksi näitä ei kutsuta riskeiksi, vaikka on todennäköisempää, että joku tai kaikki näistä toteutuvat, kuin että suunnitellussa sektiossa joku menisi pieleen?
että sektion jälkeen voi olla TODELLA kipeä. Itselläni meni puoli vuotta että olin taas kunnossa. Kyllä silloin toivoin että olisin voinut synnyttää alakautta..
on, se on siinä mielessä kyseenalainen juttu sillä sektio on aika kallis leikkaus ja et sinä sitä maksa. voin mä kas ruveta keksimään kaikenmaailman juttuja mitä haluan koska en halua "kärsiä" ja sinä verorahoillasi maksat ne.
ja on se niin kummallista että nyt 2000 luvulla kaikki haluavat synnytttää sektiolla. ja syy siihen on se että te automaattisesti luulette että pääsette helpomalla. taitaa olla erittäin nuoria likkoja täällä kun eivät ymmärrä mitä lukevat.
Tämä sun seuraava lause on nimenomaan loistava esimerkki siitä että luulette että sektio on maailman helpoin asia.
"Se on täysin oma valinta tässä nykymaailmassa, jossa naisen ei tarvitse kärsiä ollakseen hyvä nainen."
totta, mutta poikkeuksiakin on ja hyvä peruskunto ja motivaatio(samoin kuin puhdas tuuri) edesauttavat toipumista. Itse olin viikko sektiosta kuin mitään ei olisi koskaan leikeltykään...
Itsellenikin on tehty kaksi sektiota. Toisessa meni tosiaan kaikki päin p...tä ja meni se puoli vuotta toipumiseen. Mutta toisesta olin jo seuraavalla viikolla mattopyykillä! :)
Näitä ilmoitettuja riskieroja mietittäessä on hyvä pitää mielessä, että hyvin suuri osa riskeistä tulee siksi, että keisarileikkaukseen valikoituu se porukka, jolla homma menee jotenkin pieleen tai on ollut sitä jo pitempään. Siksi tilastoihin tulee noita verenvuotoja, tulehduksia, keuhkoveritulppia yms. enemmän keisarileikkausten lokeroon ja vieläpä nukutuksessa tehtäviin.
No kyllä tuossa minusta on ihan mukavasti jo syitä, miksi mieluummin synnytän alakautta. Olisihan se oma henkikultakin kuitenkin mukava säilyttää.
Totta puhut noista alatiesynnytyksen riskeistä. Ja nuo on nimenomaan niitä turhia riskejä, mitkä pystyttäisiin todella hyvin välttämään mm. oikeanlaisella ja luonnollisemmalla ponnistusasennolla ja käyttämällä miedompia kivunlievitysmenetelmiä. Valitettavan yleinen ponnistusasento on edelleen selällään tai puoli-istuen. Siinä kuitenkin tulee yleensä ne pahimmat repeämät, koska lapsen tullessa ulos sen pää painaa suoraan välilihaan kun taas pystyasennossa ponnistaen paine jakautuu tasaisemmin emättimen aukon ympärille. Lisäksi lantion aukko on jopa 30% pienempi selällään maaten, kuin pystyssä ja vielä häntäluu, jonka pitäisi ponnistaessa joustaa taaksepäin lapsen laskeutuessa sen ohi ei pääse joustaan, koska selällään/puoli-istuen ponnistaessa äiti makaa sen päällä! Nämä kaikki yhdessä aiheuttavat ison osan repeämiä ja välilihan leikkauksen tarvetta. On paljon harvinaisempaa saada pahoja repeämiä, jos ponnistaa kyykyssä, kontillaan, seisten tai vaikka kyljelteen maaten, jos ei sängystä pysty nousemaan.
Jos sitä alkaa miettiin, mistä happivaje vauvalle aiheutuu, niin tuo samainen ponnistusasento on yksi tekijä. Kun äiti makaa selällään, kohtu painaa vatsan alueen suuria verisuonia. Samaisia suonia, joita kohtu alkaa painaa raskauden lopulla ja aiheuttaa näin huonoa oloa jos esim. koittaa nukkua selällään. Eihän raskaana ollesakaan saisi loppuajasta enää olla selällään sen vuoksi. Niin sitten pitäisi kuitenkin synnyttää selällään. Täysin epäloogista! Kun verenkierto häiriintyy suurissa vatsan alueen suonissa, ei lapsikaan saa tarpeeksi happea istukan kauttaa. Sitten huomataan lapsen sydänäänten lasku ja sitten tuleekin jo kiire. Tehdään eppari ja imukupilla lapsi äkkiä ulos, jolloin kaupanpäällisiksi vielä repeämät. Mennään siis ojasta allikkoon. Jos taas olet koko synnytyksen ajan jalkeilla, pyörittelet lantiota välillä ja ponnistatkin sitten pystyasennossa miehesi tukiessa sinua, lapsi saa koko ajan hyvin happea, kun et makaa suoniasi lyttyyn ja saatat saada vain pari nirhaumaa, jos edes niitäkään.
On siis totta, että molemmissa on omat riskinsä, mutta keisarinleikkauksen riskeille ei voi itse tehdä juuri mitään. Siinä on täysin lääkärin armoilla, kun taas alakautta synnytyksessä voit auttaa kehoasi synnyttämään sen sijaan, että makaat passiivisena petissä kipulääkkeistä turtana ja toivot, että kätilöt ja lääkärit hoitaisivat synnytyksen puolestasi.
Mutta leikkaus se on keisarinleikkauskin. Eikä mikään pieni operaatio olekaan. Mihin tahansa leikkaukseen kuuluu aina leikkaukselle ominaiset riskit. Jos ihan järjellä asiaa ajattelee, niin onhan se nyt normaalimpaa synnyttää sellaisen reiän kautta, joka on sitä varten jo olemassa, kuin sellaisen kautta, mikä tehdään veitsellä sellaiseen paikkaan, missä ei normaalisti reikää ole. Ja niinkuin tuossa edellisessä (totta toinen puoli) kirjoituksessani sanoin, keisarinleikkauksen riskeille ei voi tehdä itse mitään, kun taas alatiesynnytyksessä voi. Alatiesynnytyksestä on vain jostain syystä tullut hirveä peikko, jota pelätään ihan kauheasti (Tämä varmasti osittain siitä syystä, että synnytykset on nykyään keskitetty suuriin sairaaloihin, mikä lisää kiirettä, joka lisää hoitohenkilökunnan tylyyttä, joka lisää synnyttäjien stressiä, joka vaikeuttaa synnytystä. Mikä noidankehä!). Enemmän minä pelkään sektiota.
..ensimmäisessä synnytyksessäni (alatie) ei minua häirinnyt henkilökunta mitenkään, vaikka töykeitä olivatkin, vasta pitkittyneen jaa vaikean synnytyksen jälkeen kauhu nousi pintaan kun lapsi vammautui synnytyksessä. Vauva jäi hartioistaan ja päästä kiinni nyttemmin ahtaaksi todettuun lantioon ja molemmat solisluut jouduttiin murtamaan. Samoin kaulaan ja niskaan syntyi hermovaurioita päätä ulosautettaessa (lue:revittäessä). Toinen lapsi syntyi sektiolla ja kaikki meni todella hienosti. Esikoinen nyt 3 v ja toipunut melkein kokonaan, niska ei käänny kokonaan niinkuin pitäisi ja kärsii välillä hermosäryistä. Helpotusta minulle tuo tieto, että mahdolliset seuraavat lapset syntyvät sektiolla. Pahin pelkoni onkin, että viaton lapsi saa syntyessään pysyviä vaurioita. En alun alkaenkaan pelännyt synnytystä, mutta kokemani jälkeen, vaikka lantioni olisikin yhtäkkiä tarpeeksi tilava, en uskaltaisi lähteä riskeeraamaan vauvan terveyttä ja hyvinvointia, vaan joka tapauksessa vaatisin sektion. Kuitenkaan Suomessa ei ole vuosikausiin kukaan kuollut leikkauspöydälle sektion aikana, mutta alatiesynnytyksessä lapsikuolleisuutta löytyy yhä...
...no sinun tapauksessa sen kyllä ymmärtää ja sektio on todella tarpeellinen. Sinun kohdallasi voisi jo puhua hoitovirheestä. Tapauskohtaisestihan ne täytyy katsoa, että kuka oikeasti tarvitsee sektion ja kuka pystyy alateitse synnyttämään. Olisi mielenkiintoista nähdä jotain tilastoja komplikaatioista keisarinleikkauksen ja alatiesynnytyksen suhteen.
juu, olishan se mielenkiintoista tutustua tilastoihin ko. aiheista. Tosin epäilen, että alatiesynnytyksien seuraamuksia (huonoja sellaisia) ei pahemmin kirjata ylös ja sitten pitäisi vielä erotella mitkä "epämukavuudet" kuuluvat synnytyksen "normaaliin" kulkuun ja sitten ne, mitkä voidaan jo laskea komplikoituneen synnytyksen aiheuttamiin vaurioihin vauvalla tai äidillä.
On se harmi,ettei etukäteen voi aina tietää jos jokin menee pieleen, mullekin sanottiin synnytystapa-arviossa, että "hyvin pitäisi mahtua", vaan eipä mahtunutkaan, vaikka kaveri oli vain juuri ja juuri kolmikiloinen. Kyllä sitä pitkään mietittiin, ketä pitäisi, jos ketään, ruveta syyttelemään pieleen menneestä ensisynnytyksestäni, sairaalassa pahoittelivat toki vauvani kohtaloa, mutta antoivat kuitenkin ymmärtää sen olevan tuiki tavallista ja, että mahdolliset jatkotoimenpiteet meidän puoleltamme tuskin johtaisivat mihinkään. Asiantuntijan kanssa keskusteltuamme(infosi, että useimmiten sairaalat voittavat heitä vastaan nostetut kanteet, jopa mahdollisissa kuolemantapauksissa!!!), tulimme siihen tulokseen, ettemme vie asiaa pidemmälle, vaikka jätimmekin sairaalaan kirjallisen reklamaation. Onneksi vauva oli etukäteen vakuutettu ja olemme sentään sitä kautta saaneet tarpeellisen hoidon lapselle, vaikka henkistä puolta mikään vakuutus ei pysty korvaamaan. Tarvinneeko edes sanoa, että toinen lapseni syntyi sektiolla toisessa sairaalassa...
Nämä on just näitä ikuisuusvääntökysymyksiä, osalla perusteltuna omiin huonoihin kokemuksiin ja osa perustaa pelkonsa siihen mahdollisuuteen, että jokin menee pieleen, oli sitten kyse sektiosta tai alatiesynnytyksestä...
olen kuullut, että istualtaan voi tulla pahoja repeämiä siksi koska kätilö ei tällöin pysty tukemaan välilihaa ja vauva voi tulla ulos liian kovalla vauhdilla. Hmm... mikä sitten lie totuus
Olen myöskin kuullut nämä argumentit. On kuitenkin sairaaloita, jotka suosivat luonnonmukaista tapaa synnyttää ja niissä on todettu että pahimmat repeämät tulevat nimenomaan selällään ponnistelusta ja imukupin käytöstä. Oman osansa synnytyksen vauhdikkuuteen tuovat myös supistuksia voimistavat lääkkeet ja kalvojen puhkaisu. Näitä toimenpiteitä ei normaalisti etenevässä synnytyksessä tarvitsisi tehdä, mutta valitettavan paljon silti tehdään. Jos taas synnytyksen annetaan sujua omalla painollaan ilman lääketieteen väliintuloa ei tällaisia "syöksysynnytyksiä" tapahtuisi välttämättä niin paljon. Ei tämmöisiäkään asioita varmaan ole paljon tutkittu. Niitä pidetään normaaleina toimenpiteinä normaalissa synnytyksessä vaikkeivät ne sellaisia ole.
Luulisin, että nuo mainitsemasi seikat ovat juuri niitä millä perusteella suurten sairaaloiden kätilöt yrittävät saada äidit selinmakuulle. On tietenkin totta, että kätilön on helpompi työskennellä, jos äiti on selällään, mutta kenen etua synnytyksessä loppujenlopuksi pitäisi katsoa. On myös totta, että joissain tapauksissa vauva saattaa tulla ulos todella vauhdikkaasti ihan luonnostaankin. Siinä ei sitten olekaan juuri merkitystä missä asennossa ponnistaa, kun repeämiä tulee jokatapauksessa. Jos synnytys kuitenkin sujuu normaalisti, vauva laskeutuu synnytyskanavassa pikkuhiljaa alaspäin ja silloin väliliha kerkiää joustamaan ja siirtymään taaksepäin. Parhaiten se joustaa äidin ollessa pystyssä juuri sen vuoksi, että lapsen pää ei paina suoraan välilihaan vaan tasaisemmin ympäröiviin kudoksiin. Myöskin verenkierto on parempaa, mikä lisää kudosten joustavuutta ja lantio on avonaisempi, jolloin lapsi mahtuu muutenkin paremmin tulemaan. Välilihaa pystyy kyllä ponnistelun aikana itsekin hautomaan kuumilla pyyhkeillä ja hieromaan öljyllä ja kyllä aktiivinen kätilökin kyykkyyn tai polvilleen pääsee ja pääsee näin tukemaan välilihaa. Yksi asento missä kätilön ei edes tarvitse kyykistyä on se jos äiti menee sängyn päälle konttausasentoon. Jos siis haluaa kätilön työasentoa ajatella eikä itse halua ruveta hautomaan välilihaansa. Mutta kyllä synnytyksissä pitää ennenkaikkea ajatella äidin ja lapsen hyvinvointia vaikka se sitten tarkoittaisi sitä, että kätilö on polvillaan lattialla.
Nyt seuraa kiinnostava historiapläjäys. On löydetty vanhoja piirroksia ja kirjoituksia ympäri maailmaa missä synnyttäjä kuvataan pystyasentoiseksi. Makuuasentoisen synnytyksen toi esille ranskan aurinkokuningas Ludvig en muista mones 1600-luvulla, koska hän halusi nähdä rakastajattariensa synnytykset piilopaikastaan. Ja paremman näkyvyyden sai kun nainen laitettiin selinmakuulle synnyttämään. Vähitellen tapa levisi hovista aatelistoon ja muihin yhteiskuntaluokkiin ja se oli tietysti hienompi ja parempi tapa synnyttää, kun hovissakin näin tehtiin. Sitkeästi on tapa säilynyt meidän päiviin asti. Siihen kyllä vaikutti myös toinenkin henkilö suunnilleen samoihin aikoihin Ludvigin kanssa, kun eräs lääkäri Francois Mauriceau vaihtoi synnytystuolin vuoteeseen, jotta synnyttäjän tutkiminen helpottuisi ja ensimmäiset synnytyspihdit voitaisiin ottaa käyttöön. Hän siis ajatteli enemmän omaa mukavuuttaan asennon suhteen ja pihtejä ei edes niin paljon olisi tarvittu, jos nainen olisi saanut jatkaa pystyssä ponnistelua.
Tämä historiapläjäys siis vaan sen vuoksi, että synnyttäjä on luonnostaan valinnut mieluummin pystyasentoisen synnytyksen ennen kuin miehet ja lääketiede puuttuivat synnyttämiseen. Tässä yhteydessä sen kummemmin puuttumatta entisajan korkeaan synnytyskuolleisuuteen joka on taas asia erikseen.