Ajattelin kysellä sellaista asiaa, että saako abortin sen perusteella, että on syömishäiriöinen? Menkat on olleet sekaisin, enkä tiedä, kuinka pitkällä olen. Jos olen yli 12 rv, niin voinko saada abortin syömishäiriön perusteella vai miten käy? Ahminta ja kitukuuri seuraavat toisiaan. Elän olemattomalla ravinnolla viikolla ja viikonloppuisin ahmin ja oksentelen silloin tällöin. Tämän lisäksi on vielä mielialalääkkeet ja bentsot, joita tarvitsen ihan muutenkin. Onko kenelläkään kokemusta tällaisesta?
Abortti syömishäiriöiselle?
sh riivaa
6559
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
terveysperusteet aborttihakemukseesi.
voit. Ja saatkin, mikäli sitä haluat. Aika huono tilanne sulla muutenkin...pidä ensin itsestäsi huoli, ennenkuin alat ajattelemaan muita. Sun pitäis saada itsesi terveeksi.
Tsemppiä :)
Kyllä lapsi ravinteistaan huolen pitää.
Alat vain vähän syömään,etkä hupsi joutavia!
Mene puuhastelemaan jotakin,vaikka äitisi kotitöitä,jos ei muuta.
Ja luuletko,että abortti kohentaisi mielialaasi?
Älä mene halpaan,vaan anna lääkärien auttaa sinua!
Voi hyv' ihminen, kun se mene noin suoraviivaisesti.
Jos kaikki vaivat; psyykkiset ja fyysisiet hoituisivat sillä että mentäsiisn tekemään " äitisi kotitöitä", ei maailamssa olisi sairaita.
Tai sillä että "lopetaan joutavien hupsimeinen", ihan tuosta yhdellä päätksellä. ...
Kun et selvästikkään ole terveysalan ammattilaisia, älä viitsi kotikutoisia reseptejä täällä kovin mainostaa, varsinkin kun niissä on kyse puoskaroinnista.
Noilla oheilla oikea ammattilainen saisi hoitovirhesyytteet asiattomasta potilaan hoidosta.
ja toiseen.
mä söin ite aikanaan välil huonosti ja painoin 50 kg ja pitkä oon 165 cm, työ ja opinnot vei aikaa ja ruokailu unohtu. olin tosi hoikka vaik bmi oli vielnormaali.
sitten kun tulin raskaaks niin se vauvan tulo motivoi mua niin paljon että autto yli syömisten unohtelun.
mä käyttäisin raskausajan itseni motivoimiseen ja siihen että syön oikein. raskaana ollessa naisella saattaa olla voimakkaitakin voimavaroja joita voi hyödyntää paremman elämän aikaansaamiseks.
en usko että abortti olis vieny mua itteeni muuta ku huonoon suuntaan. sit ei olis vauvaa ja olis ollu olo että tuhoon elämäni ja vauvan elämän. eri ihmiset ajattelee eri tavalla tietty. luulen et abortin tekeminen olis ollu mulle kauhistus ja kun olisin sitten tajunnu mitä se tarkottaa niin olis ollu entistä vaikeempi kasata itteensä uudestaan.
raskaaks tullessaan ei tartte olla perfecto kunnossa, harva äiti on. mieti nälkämaan lapsia. kyl vauva ottaa omansa jokatapauksessa ja raskaushan lisää kaloritarvetta vaan 300 kcal pvässä, alkuraskaus ei sitäkään!!!
tsemppiä mitä ikinä teetkään. muista, että abortin jälkeen on uusi tilanne jonka seurauksia voi olla vaikea ennakoida, varsinki jos muutenki on vaakalaudalla elämässä. vauva taas opettaa ottaan vastuuta ja useimmiten lopputulos on plussan merkkinen. mä kallistuisin kyllä vauvan kannalle luettuani sun jutun.
Syömishäiriö ei sinänsä estä raskauden loppuun saattamista. Tuttavapiirissäni on ihminen joka sairasti vaikeaa bulimiaa ja synnytti terveen tytön. Raskaus motivoi häntä saamaan elämänsä paremmalle tolalle.
Mielialalääkkeet ovat vaikeampi asia, niiden vaikutukset sikiöön sinun tulee kysyä lääkäriltä.
Ja tärkein kysymys kuitenkin ON se pystytkö ottamaan vastuun lapsesta nykyisessä elämäntilanteessa JA se miten abortti vaikuttaisi mielenterveyteesi.
Näihin kysymyksiin vastauksen tiedät vain sinä.
Suosittelen että haet keskusteluapua, esim terapeutilta.
Voimia, mihin ratkaisuun sitten päädytkin