Kaverillani paljon oireita!!

älkää pilatko tätäkin palstaa. Pysykää vaan siellä psyka palstalla Ritalin ja kumppanit.

oikeesti........ kirjoitti:

älkää pilatko tätäkin palstaa. Pysykää vaan siellä psyka palstalla Ritalin ja kumppanit.

Miten pilaisin tämän palstan, jos tulen kertomaan tänne omasta neuroosista? Eikö minulla mielestäsi lupaa tulla asiasta keskustelemaan ja jos ei, niin pystyt varmaan sen hyvin perustelemaan.

Sinä ja sielunkumppanisi onnistuitte tuhoamaan keskustelun psykologiapalstalla ja saitte vielä toimitaanne sopivan sherriffinkin, joka kieltää kaikki avaukset palstalla, jos ne ovat jonkun tietyn henkilön kirjoittamia... tyyliin torikammo(paniikkihäiriö) kuuluu muka palstalle "tori", jos se on vakionikin kirjoittama...

Juttuja poistellaan mielivaltaisen tiukasti ja siirrellään mm. tälle palstalle, mutta selvästi yllpito ei käsitä esim. mitä tämän palstan otsikko pitäisi pitää sisällään.

Täällä kirjoitellaan jostain pakkomielteistä, mikä on suunnilleen sama, jos sukellusvenepalstalle kirjotettaisiin lentokoneista.

ritalin kirjoitti:

Miten pilaisin tämän palstan, jos tulen kertomaan tänne omasta neuroosista? Eikö minulla mielestäsi lupaa tulla asiasta keskustelemaan ja jos ei, niin pystyt varmaan sen hyvin perustelemaan.

Sinä ja sielunkumppanisi onnistuitte tuhoamaan keskustelun psykologiapalstalla ja saitte vielä toimitaanne sopivan sherriffinkin, joka kieltää kaikki avaukset palstalla, jos ne ovat jonkun tietyn henkilön kirjoittamia... tyyliin torikammo(paniikkihäiriö) kuuluu muka palstalle "tori", jos se on vakionikin kirjoittama...

Juttuja poistellaan mielivaltaisen tiukasti ja siirrellään mm. tälle palstalle, mutta selvästi yllpito ei käsitä esim. mitä tämän palstan otsikko pitäisi pitää sisällään.

Täällä kirjoitellaan jostain pakkomielteistä, mikä on suunnilleen sama, jos sukellusvenepalstalle kirjotettaisiin lentokoneista.

Tämä tosiaankin on ensimmäinen aloitus mikä kuuluu tälle palstalle. Mutta jäi vaivaamaan mitä "ritalin" tarkoitan tuolla vanhempiin pitäisi katkaista välit?? Ei pakko-oireinen oireyhtymä johdu läheskään aina vanhemmista, todella takapajuinen ajattelutapa!
Ellei sitten siinä merkityksessä että vanhemmat ovat pyrkineet täysin hallitsemaan lapsen elämää, torumalla ja alistamalla, tai vanhemmillä jommallakummalla itse pakko-oireisia piirteitä.

Ihmiset jotka kärsivät pakko-oireista ovat luonteeltaan yleensä muutenkin todella tarkkoja ja liiankikin tunnollisia. Oireet tulevat pikku hiljaa hiipimällä. Pojallani on todettu pakko-oireinen oireyhtymä, hänellä on taustalla voimakkaat asperger piirteet johon muutenkin kuuluu kaavamainen ajattelutapa ja rutiineihin turvautuminen. Nyt koulussa on ilmennyt ongelmia ja hän on todella yksinäinen, vailla kavereita. Näiden myötä on tullut kuvioihin määrätynlaisia pakko-ajatuksia, toimintoja. Psykiatrin mukaan pakko-oire on suojautumiskeino, tapa pitää oma psyykkeensä kunnossa. Poikani mukaan tekemällä näitä toimintoja hän saa itselleen hyvän mielen. Toisaalta kotona kehumalla ja kannustamalla tuemme poikaa kykyjemme mukaan. Ystävää vain on vaikea taikoa ja se olisi hänen suurin haaveensa. Monet yöt hän on itkenyt sylissäni itsensä uneen kun on niin yksinäinen..

...kirjoitettu. Pyytää katkaisemaan välit vanhempiin ja sitten alkaa kehumaan ni kyllä se siitä?? IDIOOTTI!!

Alkuperäiselle kirjoittajalle kommentti. Ota asia ystäväsi kanssa varovasti puheeksi jos pystyt ja pyydä häntä hakemaan ammattiapua. Masennuslääkkeet vähentää pakko-oireita, ja jos hänen persoonallisuudessaan on jotain mikä osaltaan on vaikuttanut pakko-oireiden kehitykseen niin siihen auttaa sitten terapia.

Vielä ritalin nimimerkille kysymys. Mistä sä löysit ton typerän tekstin? Pystytkö antamaan jonkun lähteen mihin toi perustuu? Tai linkin jollekin sivuille mistä löysit ton?

typerästi kirjoitti:

...kirjoitettu. Pyytää katkaisemaan välit vanhempiin ja sitten alkaa kehumaan ni kyllä se siitä?? IDIOOTTI!!

Alkuperäiselle kirjoittajalle kommentti. Ota asia ystäväsi kanssa varovasti puheeksi jos pystyt ja pyydä häntä hakemaan ammattiapua. Masennuslääkkeet vähentää pakko-oireita, ja jos hänen persoonallisuudessaan on jotain mikä osaltaan on vaikuttanut pakko-oireiden kehitykseen niin siihen auttaa sitten terapia.

Vielä ritalin nimimerkille kysymys. Mistä sä löysit ton typerän tekstin? Pystytkö antamaan jonkun lähteen mihin toi perustuu? Tai linkin jollekin sivuille mistä löysit ton?

Miksihän tyrkytät aloittajalle masennuslääkkeitä? Oireet pahenevat lääkityksestä ja usein mitään selvää hyötyä niistä ei ole. Nämä lääkejutut on kapitalismille huoraamista, eikä mielestäni ketään kannata niiden käyttöön kehoittaa. Myös seksiorjaksi neuvominen ei ole parannuskeino pakkoneuroosiin, minkä kanssa lääkkeiden käyttö on samalla viivalla.
Lääkkeet ovat kapitalistisen fundamentalismin vallankäytön ja hyväksiköytön tapa ja juuri tällainen toiminta henkilöä kohtaan on aiheuttanut neuroosin.

Mikäli neuvot toisia käyttämään lääkkeitä, niin oletan, että suostut naurun päähän kuokkimaan peltoa.

Oireita ei pidä tukahduttaa lääkkeillä, vaan pyrkiä terapeuttisella toiminnalla saamaan henkilö ymmärtämään itseään paremmin, jolloin oireita voidaan vähentää ja ehkä saada henkilö itse voittamaan neuroosin.

Luonnollista on, että neuroosin alkuperä on jäljitettävissä vanhempiin. Nykyään, kuten muuallakin, näissäkin asioissa psykopaattisdemokraattinen vallankäyttö nostaa päätään ja vanhemmat tietävät asiantuntijoita paremmin, että he eivät ole syyllisiä lastensa ongelmiin. Tehdään tutkimuksia, jotka antava väärää tietoa vanhempien tueksi ja jotkut "asiantuntijat" jopa käyttävät rahanhaalintatarkoituksessa vanhempien voimakasta valtaa hyväkseen ja tarjoavat väärää hoitoa, mistä vanhemmat ovat valmiita maksamaan.

Häiriön taustalla on lapseen siirretty syyllisyys, eli vanhemman projektiivinen identifikaatio, tai vastaavasti pakkoneuroottinen vanhempi, joka on ottanut omakseen projektiivisen identifikaation täyttämän sadomasokistisen maailman. Näin projektiivisen identifikaation perintöä saatetaan kantaa monen sukupolven verran eteenpäin, ilman varsinaista projektiivisen identifikaation käyttäjää.

Vanhempien tyypillinen reagointi on, että heitä syyllistetään kiusallaan. Se ehkäpä kertoo vanhemmista enemmän, kuin tuhat sanaa. Kyseinen vanhempien tekemä väite on omasta syyllistämisestä syyllistämistä, eli projektiivinen identifikaatio. Myöskään terve ihminen ei ota hoitoa syyllistävänä. Rajatilaisen reagtio on yleensä negatiivinen, mutta neurootikon positiivinen. Näin myös väärää hoitoa antavat menestyvät, koska neurootikko ottaa kiltisti vastaan mitä pimeimmät hoidot, kun taas häiriintynyt vanhempi ei hyväksy lapselleen hoitoa, mikä tuottaa hänelle(vanhemmalle) annihilaation tuskia.

ritalin kirjoitti:

Miksihän tyrkytät aloittajalle masennuslääkkeitä? Oireet pahenevat lääkityksestä ja usein mitään selvää hyötyä niistä ei ole. Nämä lääkejutut on kapitalismille huoraamista, eikä mielestäni ketään kannata niiden käyttöön kehoittaa. Myös seksiorjaksi neuvominen ei ole parannuskeino pakkoneuroosiin, minkä kanssa lääkkeiden käyttö on samalla viivalla.
Lääkkeet ovat kapitalistisen fundamentalismin vallankäytön ja hyväksiköytön tapa ja juuri tällainen toiminta henkilöä kohtaan on aiheuttanut neuroosin.

Mikäli neuvot toisia käyttämään lääkkeitä, niin oletan, että suostut naurun päähän kuokkimaan peltoa.

Oireita ei pidä tukahduttaa lääkkeillä, vaan pyrkiä terapeuttisella toiminnalla saamaan henkilö ymmärtämään itseään paremmin, jolloin oireita voidaan vähentää ja ehkä saada henkilö itse voittamaan neuroosin.

Luonnollista on, että neuroosin alkuperä on jäljitettävissä vanhempiin. Nykyään, kuten muuallakin, näissäkin asioissa psykopaattisdemokraattinen vallankäyttö nostaa päätään ja vanhemmat tietävät asiantuntijoita paremmin, että he eivät ole syyllisiä lastensa ongelmiin. Tehdään tutkimuksia, jotka antava väärää tietoa vanhempien tueksi ja jotkut "asiantuntijat" jopa käyttävät rahanhaalintatarkoituksessa vanhempien voimakasta valtaa hyväkseen ja tarjoavat väärää hoitoa, mistä vanhemmat ovat valmiita maksamaan.

Häiriön taustalla on lapseen siirretty syyllisyys, eli vanhemman projektiivinen identifikaatio, tai vastaavasti pakkoneuroottinen vanhempi, joka on ottanut omakseen projektiivisen identifikaation täyttämän sadomasokistisen maailman. Näin projektiivisen identifikaation perintöä saatetaan kantaa monen sukupolven verran eteenpäin, ilman varsinaista projektiivisen identifikaation käyttäjää.

Vanhempien tyypillinen reagointi on, että heitä syyllistetään kiusallaan. Se ehkäpä kertoo vanhemmista enemmän, kuin tuhat sanaa. Kyseinen vanhempien tekemä väite on omasta syyllistämisestä syyllistämistä, eli projektiivinen identifikaatio. Myöskään terve ihminen ei ota hoitoa syyllistävänä. Rajatilaisen reagtio on yleensä negatiivinen, mutta neurootikon positiivinen. Näin myös väärää hoitoa antavat menestyvät, koska neurootikko ottaa kiltisti vastaan mitä pimeimmät hoidot, kun taas häiriintynyt vanhempi ei hyväksy lapselleen hoitoa, mikä tuottaa hänelle(vanhemmalle) annihilaation tuskia.

ok Ritalin. Rauhotu nytte. Joskaan en ymmärrä mistä nämä asiat olet löytänyt niin kiitti kuitenkin kommenteista.
Kaikkea hyvää sulle ja muillekin.

jepulis kirjoitti:

Tämä tosiaankin on ensimmäinen aloitus mikä kuuluu tälle palstalle. Mutta jäi vaivaamaan mitä "ritalin" tarkoitan tuolla vanhempiin pitäisi katkaista välit?? Ei pakko-oireinen oireyhtymä johdu läheskään aina vanhemmista, todella takapajuinen ajattelutapa!
Ellei sitten siinä merkityksessä että vanhemmat ovat pyrkineet täysin hallitsemaan lapsen elämää, torumalla ja alistamalla, tai vanhemmillä jommallakummalla itse pakko-oireisia piirteitä.

Ihmiset jotka kärsivät pakko-oireista ovat luonteeltaan yleensä muutenkin todella tarkkoja ja liiankikin tunnollisia. Oireet tulevat pikku hiljaa hiipimällä. Pojallani on todettu pakko-oireinen oireyhtymä, hänellä on taustalla voimakkaat asperger piirteet johon muutenkin kuuluu kaavamainen ajattelutapa ja rutiineihin turvautuminen. Nyt koulussa on ilmennyt ongelmia ja hän on todella yksinäinen, vailla kavereita. Näiden myötä on tullut kuvioihin määrätynlaisia pakko-ajatuksia, toimintoja. Psykiatrin mukaan pakko-oire on suojautumiskeino, tapa pitää oma psyykkeensä kunnossa. Poikani mukaan tekemällä näitä toimintoja hän saa itselleen hyvän mielen. Toisaalta kotona kehumalla ja kannustamalla tuemme poikaa kykyjemme mukaan. Ystävää vain on vaikea taikoa ja se olisi hänen suurin haaveensa. Monet yöt hän on itkenyt sylissäni itsensä uneen kun on niin yksinäinen..

Tarkoitin välien katkaisemisella vanhempiin sitä, että vanhemmilla on heilläkin jollain tavalla häiriintynyt ajattelutapa, minkä seurauksena myös lapselle on kehittynyt neuroosia.
Vanhempiin välien katkaiseminen voisi siksi olla hyväksi, että vanhempi useimmiten pitää kiinni lapsen häiriöstä. Lapsen persoonallisuus on kehittynyt suhteessa vanhempaan ja vanhempi täten usein kokee lapsen parantumisen itselleen uhaksi, sillä tällöin myös vanhempi joutuisi osaltaan kohtaamaan ongelmansa.

Kyse ei kuitenkaan ole missään tapauksessa syyllisyydestä, vaan siitä, että vanhempi on siirtänyt omilta vanhemmiltaan oppimansa häiriintyneen vuorovaikutuksen lapsilleen. Homma kulkee perintönä. Jokainen on vastuussa vain omista teoistaan. Lapsen neuroosiin on vanhempi yhtälailla syyllinen, kuin lapsikin. Molemmat inhimillisiä heikkouksineen.


"Ei pakko-oireinen oireyhtymä johdu läheskään aina vanhemmista, todella takapajuinen ajattelutapa!"

Ei mielestäni takapajuinen. Näissä asioissa usein kohtaa poliittisia mielipiteitä: esim. voidaan väittää, että jokin johtuu neurologisista ja jokin vuorovaikutustekijöistä. Mielestäni mitään tällaista eroa ei ole olemassa, vaan neurologinen ja vuorovaikutustekijä ovat paremminkin sama asia. Niiden erottaminen on mielestäni myöskin häiriintynyttä vastakkainasettelun luomista.
Neurologinen selitysmalli äärimmilleen vietynä olisi myös matemaattisesti ja moraalisesti täysin mieletön selitysmalli, sillä sen mukaan... esim. jos lähden ajelemaan autolla kadulle ihmisten yli, kaikki muut ovat syyllisiä, paitsi minä.


"Psykiatrin mukaan pakko-oire on suojautumiskeino, tapa pitää oma psyykkeensä kunnossa. Poikani mukaan tekemällä näitä toimintoja hän saa itselleen hyvän mielen."

Kyllä, pakko-oireet ovat tietynlainen tapa torjua ahdistusta. Ahdistus taas on torjuttua innostusta, eli taustalla on mm. voimakas häpeä omaa innostumista kohtaan, koska lapsi pelkää, että hän menettää itsensä hallinnan innostuessaan ja aiheuttaa pahaa toisille.
Tätä voisi konkretisoida siten, että jos ihminen tuntee vaikkapa seksistä häpeää, hän ahdistuu seksuaalisesta halustaan ja pyrkii torjumaan ahdistuksen pakko-oireilla.


Yksinäisyys oli minullakin ongelma, kun menin ala-asteelle. Ennen sitä minulla oli aina paljon kavereita, mutta koulussa minulla ei ollut ketään kaveria. Koulun ulkopuolella pari. Kesti pari vuotta ennen, kuin aloin saamaan kavereita. Moni alkoi pitää minusta ja minulla oli paljonkin kavereita. PAri ensimmäistä kouluvuotta oli kuitenkin kamalia ja minua kiusattiin paljon. Myöhemmin, murrosiästä eteenpäin olen alkanut viihtymään paljon yksin.
Voimia teille ja jaksamista. TOivottavasti unohdat syyllisyysjutut, sillä näissä asioissa ei ole kukaan syyllinen, on vain syyllistämistä, koska pelätään syyllitetyksi tulemista.

Tärkeää pojalle olisi, että hän saisi iloita ja nauttia elämästä ja keskittyä muuhunkin, kuin ongelmiinsa.

Ps. sheriffi tähdenlentoromu laittoi minut banniin, joten jouduin vaihtamaan konetta.

kertaalleen kirjoitti:

ok Ritalin. Rauhotu nytte. Joskaan en ymmärrä mistä nämä asiat olet löytänyt niin kiitti kuitenkin kommenteista.
Kaikkea hyvää sulle ja muillekin.

Olen jonkin verran lukenut asiasta, mutta varmaan eniten asiassa painaa se, että minulla on itsellä pakkoneuroosi, joten itsetutkiskelua ja kokemusta. No, kaikkea hyvää vaan sullekin! Olen vähän töksähtelevä/provosoiva. Ollut pitkään tällainen tyyli.

Olen bannissa, joten kirjoitteluni vaikeutuu hieman.

ritalin kirjoitti:

Tarkoitin välien katkaisemisella vanhempiin sitä, että vanhemmilla on heilläkin jollain tavalla häiriintynyt ajattelutapa, minkä seurauksena myös lapselle on kehittynyt neuroosia.
Vanhempiin välien katkaiseminen voisi siksi olla hyväksi, että vanhempi useimmiten pitää kiinni lapsen häiriöstä. Lapsen persoonallisuus on kehittynyt suhteessa vanhempaan ja vanhempi täten usein kokee lapsen parantumisen itselleen uhaksi, sillä tällöin myös vanhempi joutuisi osaltaan kohtaamaan ongelmansa.

Kyse ei kuitenkaan ole missään tapauksessa syyllisyydestä, vaan siitä, että vanhempi on siirtänyt omilta vanhemmiltaan oppimansa häiriintyneen vuorovaikutuksen lapsilleen. Homma kulkee perintönä. Jokainen on vastuussa vain omista teoistaan. Lapsen neuroosiin on vanhempi yhtälailla syyllinen, kuin lapsikin. Molemmat inhimillisiä heikkouksineen.


"Ei pakko-oireinen oireyhtymä johdu läheskään aina vanhemmista, todella takapajuinen ajattelutapa!"

Ei mielestäni takapajuinen. Näissä asioissa usein kohtaa poliittisia mielipiteitä: esim. voidaan väittää, että jokin johtuu neurologisista ja jokin vuorovaikutustekijöistä. Mielestäni mitään tällaista eroa ei ole olemassa, vaan neurologinen ja vuorovaikutustekijä ovat paremminkin sama asia. Niiden erottaminen on mielestäni myöskin häiriintynyttä vastakkainasettelun luomista.
Neurologinen selitysmalli äärimmilleen vietynä olisi myös matemaattisesti ja moraalisesti täysin mieletön selitysmalli, sillä sen mukaan... esim. jos lähden ajelemaan autolla kadulle ihmisten yli, kaikki muut ovat syyllisiä, paitsi minä.


"Psykiatrin mukaan pakko-oire on suojautumiskeino, tapa pitää oma psyykkeensä kunnossa. Poikani mukaan tekemällä näitä toimintoja hän saa itselleen hyvän mielen."

Kyllä, pakko-oireet ovat tietynlainen tapa torjua ahdistusta. Ahdistus taas on torjuttua innostusta, eli taustalla on mm. voimakas häpeä omaa innostumista kohtaan, koska lapsi pelkää, että hän menettää itsensä hallinnan innostuessaan ja aiheuttaa pahaa toisille.
Tätä voisi konkretisoida siten, että jos ihminen tuntee vaikkapa seksistä häpeää, hän ahdistuu seksuaalisesta halustaan ja pyrkii torjumaan ahdistuksen pakko-oireilla.


Yksinäisyys oli minullakin ongelma, kun menin ala-asteelle. Ennen sitä minulla oli aina paljon kavereita, mutta koulussa minulla ei ollut ketään kaveria. Koulun ulkopuolella pari. Kesti pari vuotta ennen, kuin aloin saamaan kavereita. Moni alkoi pitää minusta ja minulla oli paljonkin kavereita. PAri ensimmäistä kouluvuotta oli kuitenkin kamalia ja minua kiusattiin paljon. Myöhemmin, murrosiästä eteenpäin olen alkanut viihtymään paljon yksin.
Voimia teille ja jaksamista. TOivottavasti unohdat syyllisyysjutut, sillä näissä asioissa ei ole kukaan syyllinen, on vain syyllistämistä, koska pelätään syyllitetyksi tulemista.

Tärkeää pojalle olisi, että hän saisi iloita ja nauttia elämästä ja keskittyä muuhunkin, kuin ongelmiinsa.

Ps. sheriffi tähdenlentoromu laittoi minut banniin, joten jouduin vaihtamaan konetta.

tavallaan neuroottinen.
Minä en osaa sanoa mistä pakko-oireeni ja ahdistukseni alunperin on lähtöisin, mutta sen tiedän, että minulle on kehittynyt jostain niiiin huono itsetunto ja arvottomuudentunto. Joku on mennyt pieleen, mutta äitini on ollut ihan tavallinen äiti, aika ankara mutta välittävä. Monilla on paljon ankaremmat vanhemmat...
Itsetuntoni on kuitenkin niin nollissa, että olisin valmis myrkyttämään itseni.

>Taustalla on syyllistävä vanhempi...

Tämä nyt on täyttä potaskaa! Älkää uskoko kaikkea mitä täällä kirjoitetaan. Poh ei liity tuollaisiin traumoihin, se puhkeaa jos puhkeaa. Kyse on ihmisemielen rakenteista!

Ja poh on hallittavissa, tai sekin on väärä sana - se on kukistettavissa usein ihan tavallisilla konsteilla.

ritalin kirjoitti:

Tarkoitin välien katkaisemisella vanhempiin sitä, että vanhemmilla on heilläkin jollain tavalla häiriintynyt ajattelutapa, minkä seurauksena myös lapselle on kehittynyt neuroosia.
Vanhempiin välien katkaiseminen voisi siksi olla hyväksi, että vanhempi useimmiten pitää kiinni lapsen häiriöstä. Lapsen persoonallisuus on kehittynyt suhteessa vanhempaan ja vanhempi täten usein kokee lapsen parantumisen itselleen uhaksi, sillä tällöin myös vanhempi joutuisi osaltaan kohtaamaan ongelmansa.

Kyse ei kuitenkaan ole missään tapauksessa syyllisyydestä, vaan siitä, että vanhempi on siirtänyt omilta vanhemmiltaan oppimansa häiriintyneen vuorovaikutuksen lapsilleen. Homma kulkee perintönä. Jokainen on vastuussa vain omista teoistaan. Lapsen neuroosiin on vanhempi yhtälailla syyllinen, kuin lapsikin. Molemmat inhimillisiä heikkouksineen.


"Ei pakko-oireinen oireyhtymä johdu läheskään aina vanhemmista, todella takapajuinen ajattelutapa!"

Ei mielestäni takapajuinen. Näissä asioissa usein kohtaa poliittisia mielipiteitä: esim. voidaan väittää, että jokin johtuu neurologisista ja jokin vuorovaikutustekijöistä. Mielestäni mitään tällaista eroa ei ole olemassa, vaan neurologinen ja vuorovaikutustekijä ovat paremminkin sama asia. Niiden erottaminen on mielestäni myöskin häiriintynyttä vastakkainasettelun luomista.
Neurologinen selitysmalli äärimmilleen vietynä olisi myös matemaattisesti ja moraalisesti täysin mieletön selitysmalli, sillä sen mukaan... esim. jos lähden ajelemaan autolla kadulle ihmisten yli, kaikki muut ovat syyllisiä, paitsi minä.


"Psykiatrin mukaan pakko-oire on suojautumiskeino, tapa pitää oma psyykkeensä kunnossa. Poikani mukaan tekemällä näitä toimintoja hän saa itselleen hyvän mielen."

Kyllä, pakko-oireet ovat tietynlainen tapa torjua ahdistusta. Ahdistus taas on torjuttua innostusta, eli taustalla on mm. voimakas häpeä omaa innostumista kohtaan, koska lapsi pelkää, että hän menettää itsensä hallinnan innostuessaan ja aiheuttaa pahaa toisille.
Tätä voisi konkretisoida siten, että jos ihminen tuntee vaikkapa seksistä häpeää, hän ahdistuu seksuaalisesta halustaan ja pyrkii torjumaan ahdistuksen pakko-oireilla.


Yksinäisyys oli minullakin ongelma, kun menin ala-asteelle. Ennen sitä minulla oli aina paljon kavereita, mutta koulussa minulla ei ollut ketään kaveria. Koulun ulkopuolella pari. Kesti pari vuotta ennen, kuin aloin saamaan kavereita. Moni alkoi pitää minusta ja minulla oli paljonkin kavereita. PAri ensimmäistä kouluvuotta oli kuitenkin kamalia ja minua kiusattiin paljon. Myöhemmin, murrosiästä eteenpäin olen alkanut viihtymään paljon yksin.
Voimia teille ja jaksamista. TOivottavasti unohdat syyllisyysjutut, sillä näissä asioissa ei ole kukaan syyllinen, on vain syyllistämistä, koska pelätään syyllitetyksi tulemista.

Tärkeää pojalle olisi, että hän saisi iloita ja nauttia elämästä ja keskittyä muuhunkin, kuin ongelmiinsa.

Ps. sheriffi tähdenlentoromu laittoi minut banniin, joten jouduin vaihtamaan konetta.

HULLU ??????????

hiukkasen kirjoitti:

HULLU ??????????

KYLLÄSTYNYT !!!!!!!!!!

hiukkasen kirjoitti:

HULLU ??????????

Kovin tervejärkiseltä tuo viesti vaikutti, mihin vastasit. Tarkoittaa sitä, että sinä alat nähdä ihmiset hulluina, jos he eivät omaa samoja mielipiteitä, kuin sinä?

jepulis kirjoitti:

Tämä tosiaankin on ensimmäinen aloitus mikä kuuluu tälle palstalle. Mutta jäi vaivaamaan mitä "ritalin" tarkoitan tuolla vanhempiin pitäisi katkaista välit?? Ei pakko-oireinen oireyhtymä johdu läheskään aina vanhemmista, todella takapajuinen ajattelutapa!
Ellei sitten siinä merkityksessä että vanhemmat ovat pyrkineet täysin hallitsemaan lapsen elämää, torumalla ja alistamalla, tai vanhemmillä jommallakummalla itse pakko-oireisia piirteitä.

Ihmiset jotka kärsivät pakko-oireista ovat luonteeltaan yleensä muutenkin todella tarkkoja ja liiankikin tunnollisia. Oireet tulevat pikku hiljaa hiipimällä. Pojallani on todettu pakko-oireinen oireyhtymä, hänellä on taustalla voimakkaat asperger piirteet johon muutenkin kuuluu kaavamainen ajattelutapa ja rutiineihin turvautuminen. Nyt koulussa on ilmennyt ongelmia ja hän on todella yksinäinen, vailla kavereita. Näiden myötä on tullut kuvioihin määrätynlaisia pakko-ajatuksia, toimintoja. Psykiatrin mukaan pakko-oire on suojautumiskeino, tapa pitää oma psyykkeensä kunnossa. Poikani mukaan tekemällä näitä toimintoja hän saa itselleen hyvän mielen. Toisaalta kotona kehumalla ja kannustamalla tuemme poikaa kykyjemme mukaan. Ystävää vain on vaikea taikoa ja se olisi hänen suurin haaveensa. Monet yöt hän on itkenyt sylissäni itsensä uneen kun on niin yksinäinen..

minä olen "syyllinen" poikani neuroottisuuten.hän on perinyt tämän piirteen minulta :(

ritalin kirjoitti:

Miksihän tyrkytät aloittajalle masennuslääkkeitä? Oireet pahenevat lääkityksestä ja usein mitään selvää hyötyä niistä ei ole. Nämä lääkejutut on kapitalismille huoraamista, eikä mielestäni ketään kannata niiden käyttöön kehoittaa. Myös seksiorjaksi neuvominen ei ole parannuskeino pakkoneuroosiin, minkä kanssa lääkkeiden käyttö on samalla viivalla.
Lääkkeet ovat kapitalistisen fundamentalismin vallankäytön ja hyväksiköytön tapa ja juuri tällainen toiminta henkilöä kohtaan on aiheuttanut neuroosin.

Mikäli neuvot toisia käyttämään lääkkeitä, niin oletan, että suostut naurun päähän kuokkimaan peltoa.

Oireita ei pidä tukahduttaa lääkkeillä, vaan pyrkiä terapeuttisella toiminnalla saamaan henkilö ymmärtämään itseään paremmin, jolloin oireita voidaan vähentää ja ehkä saada henkilö itse voittamaan neuroosin.

Luonnollista on, että neuroosin alkuperä on jäljitettävissä vanhempiin. Nykyään, kuten muuallakin, näissäkin asioissa psykopaattisdemokraattinen vallankäyttö nostaa päätään ja vanhemmat tietävät asiantuntijoita paremmin, että he eivät ole syyllisiä lastensa ongelmiin. Tehdään tutkimuksia, jotka antava väärää tietoa vanhempien tueksi ja jotkut "asiantuntijat" jopa käyttävät rahanhaalintatarkoituksessa vanhempien voimakasta valtaa hyväkseen ja tarjoavat väärää hoitoa, mistä vanhemmat ovat valmiita maksamaan.

Häiriön taustalla on lapseen siirretty syyllisyys, eli vanhemman projektiivinen identifikaatio, tai vastaavasti pakkoneuroottinen vanhempi, joka on ottanut omakseen projektiivisen identifikaation täyttämän sadomasokistisen maailman. Näin projektiivisen identifikaation perintöä saatetaan kantaa monen sukupolven verran eteenpäin, ilman varsinaista projektiivisen identifikaation käyttäjää.

Vanhempien tyypillinen reagointi on, että heitä syyllistetään kiusallaan. Se ehkäpä kertoo vanhemmista enemmän, kuin tuhat sanaa. Kyseinen vanhempien tekemä väite on omasta syyllistämisestä syyllistämistä, eli projektiivinen identifikaatio. Myöskään terve ihminen ei ota hoitoa syyllistävänä. Rajatilaisen reagtio on yleensä negatiivinen, mutta neurootikon positiivinen. Näin myös väärää hoitoa antavat menestyvät, koska neurootikko ottaa kiltisti vastaan mitä pimeimmät hoidot, kun taas häiriintynyt vanhempi ei hyväksy lapselleen hoitoa, mikä tuottaa hänelle(vanhemmalle) annihilaation tuskia.

minulla on lääkkeet kyllä helpottaneet oireita.
tietääkseni suhteellisen moni pakkoilija hyötyy lääkityksestä.
valitettavan moni käyttää myös alkoholia ja rauhoittavia lääkkeitä helpottaakseen oloaan edes hetkeksi.
luin joskus jostain ocd-brosyyrista,että tyypillinen pakkoneurootikko saattaa olla kolme kuukautta ahkera ja tunnollinen työntekijä,joka sen jälkeen "tarvitsee" parin viikon ryyppyputken.
minulla ei putkia ole,joskus otan hömpsyt katkaistakseni jonkun inhottavan pakkoajatusrakennelman.ei kovin viisasta,mutta hetken helpotus.

ritalin kirjoitti:

Tarkoitin välien katkaisemisella vanhempiin sitä, että vanhemmilla on heilläkin jollain tavalla häiriintynyt ajattelutapa, minkä seurauksena myös lapselle on kehittynyt neuroosia.
Vanhempiin välien katkaiseminen voisi siksi olla hyväksi, että vanhempi useimmiten pitää kiinni lapsen häiriöstä. Lapsen persoonallisuus on kehittynyt suhteessa vanhempaan ja vanhempi täten usein kokee lapsen parantumisen itselleen uhaksi, sillä tällöin myös vanhempi joutuisi osaltaan kohtaamaan ongelmansa.

Kyse ei kuitenkaan ole missään tapauksessa syyllisyydestä, vaan siitä, että vanhempi on siirtänyt omilta vanhemmiltaan oppimansa häiriintyneen vuorovaikutuksen lapsilleen. Homma kulkee perintönä. Jokainen on vastuussa vain omista teoistaan. Lapsen neuroosiin on vanhempi yhtälailla syyllinen, kuin lapsikin. Molemmat inhimillisiä heikkouksineen.


"Ei pakko-oireinen oireyhtymä johdu läheskään aina vanhemmista, todella takapajuinen ajattelutapa!"

Ei mielestäni takapajuinen. Näissä asioissa usein kohtaa poliittisia mielipiteitä: esim. voidaan väittää, että jokin johtuu neurologisista ja jokin vuorovaikutustekijöistä. Mielestäni mitään tällaista eroa ei ole olemassa, vaan neurologinen ja vuorovaikutustekijä ovat paremminkin sama asia. Niiden erottaminen on mielestäni myöskin häiriintynyttä vastakkainasettelun luomista.
Neurologinen selitysmalli äärimmilleen vietynä olisi myös matemaattisesti ja moraalisesti täysin mieletön selitysmalli, sillä sen mukaan... esim. jos lähden ajelemaan autolla kadulle ihmisten yli, kaikki muut ovat syyllisiä, paitsi minä.


"Psykiatrin mukaan pakko-oire on suojautumiskeino, tapa pitää oma psyykkeensä kunnossa. Poikani mukaan tekemällä näitä toimintoja hän saa itselleen hyvän mielen."

Kyllä, pakko-oireet ovat tietynlainen tapa torjua ahdistusta. Ahdistus taas on torjuttua innostusta, eli taustalla on mm. voimakas häpeä omaa innostumista kohtaan, koska lapsi pelkää, että hän menettää itsensä hallinnan innostuessaan ja aiheuttaa pahaa toisille.
Tätä voisi konkretisoida siten, että jos ihminen tuntee vaikkapa seksistä häpeää, hän ahdistuu seksuaalisesta halustaan ja pyrkii torjumaan ahdistuksen pakko-oireilla.


Yksinäisyys oli minullakin ongelma, kun menin ala-asteelle. Ennen sitä minulla oli aina paljon kavereita, mutta koulussa minulla ei ollut ketään kaveria. Koulun ulkopuolella pari. Kesti pari vuotta ennen, kuin aloin saamaan kavereita. Moni alkoi pitää minusta ja minulla oli paljonkin kavereita. PAri ensimmäistä kouluvuotta oli kuitenkin kamalia ja minua kiusattiin paljon. Myöhemmin, murrosiästä eteenpäin olen alkanut viihtymään paljon yksin.
Voimia teille ja jaksamista. TOivottavasti unohdat syyllisyysjutut, sillä näissä asioissa ei ole kukaan syyllinen, on vain syyllistämistä, koska pelätään syyllitetyksi tulemista.

Tärkeää pojalle olisi, että hän saisi iloita ja nauttia elämästä ja keskittyä muuhunkin, kuin ongelmiinsa.

Ps. sheriffi tähdenlentoromu laittoi minut banniin, joten jouduin vaihtamaan konetta.

Sinähän kirjoitat ihan ASIAA.

Joo... usein nuo oireet kai pahentuvat iän myötä. Minun on vaikea sanoa, onko itsellä oireet paljonkin pahentuneet. Mun mielestä sellaisen ihan konkreettisen pakkotoiminnot on vähentyneet, mutta tekeminen on tullut enemmän pakonomaiseksi.

Bannin sain psykologia-palstalta, kun palstalle tuli uusi sheriffi, joka poisti kaikki vakionikkien tekemät avaukset viimeisen kuukauden ajalta. Palstalla pyöri häiriköitä, jotka iskivät kiinni siihen, että jotkut vakionikit tekivät myös kyseenalaisia avauksia.
Kolme asia-avaustani poistettiin. Kun kysyin perusteluja poistoille, sain bannin. Kyseinen sefu on poikkeus näissä asioissa. Hän ei anna kirjoittaa psykologisista aiheista, jos sisältö koskettaa hänen omaa mielipidettään asioista, tai eroaa hänen mielipiteestään.

ritalin kirjoitti:

Joo... usein nuo oireet kai pahentuvat iän myötä. Minun on vaikea sanoa, onko itsellä oireet paljonkin pahentuneet. Mun mielestä sellaisen ihan konkreettisen pakkotoiminnot on vähentyneet, mutta tekeminen on tullut enemmän pakonomaiseksi.

Bannin sain psykologia-palstalta, kun palstalle tuli uusi sheriffi, joka poisti kaikki vakionikkien tekemät avaukset viimeisen kuukauden ajalta. Palstalla pyöri häiriköitä, jotka iskivät kiinni siihen, että jotkut vakionikit tekivät myös kyseenalaisia avauksia.
Kolme asia-avaustani poistettiin. Kun kysyin perusteluja poistoille, sain bannin. Kyseinen sefu on poikkeus näissä asioissa. Hän ei anna kirjoittaa psykologisista aiheista, jos sisältö koskettaa hänen omaa mielipidettään asioista, tai eroaa hänen mielipiteestään.

Tämä palsta ja aiheet saattaa olla monelle mielenterveydestä kärsivälle ainut yhteys ulkomaailmaan ja siksi todella arvokas tietopankki jatkoapuja ja omaa tilaa valvovaa ihmistä ajatellen.Älkää ihmeessä kieltäkö puhumasta asioista.Avoimuus ja lempeys auttaa meitä kaikkia jaksamaan omien asioiden kanssa elämistä kun kuulee että en ole ainoa ja että siitäkin voi selvitä.kaikkea hyvää teille jotka jaksatte nousta sängystä koneelle asti ja niille jotka ehkä huomenna löytää avun täältä.elämä on annettu elettäväksi myös sairauden kanssa.