niin, eräs mielenkiintoinen asia on nimittäin se, että ...
... kun abortin vastustajat puhuvat abortoitavasta sikiöstä. Niin, se on jo ihmisen näköinen, sydän lyö ja jne. Joskus joo ne jopa räpyttelevät silmiään, imevät peukaloa (kas kun ei vielä jokella?) ja sitä rataa.
Jos kerran abortti on NIIIIIIIIIN väärin, niin miksi vasta omantunnon pitäisi kolkuttaa siinä vaiheessa kun sikiö alkaa muistuttaa ulkoisesti ihmistä? Eikö aikaisemmin? Eikö se MuRhA ole MuRhA ennen sitä?
Ja jos olen yhtään oikein käsittänyt, että ihmisen minuus alkaa kehittyä vasta paljon myöhemmin syntymän jälkeen. Sitä ennen sikiö ei ymmärrä, että "nyyh, äiti ei rakasta minua". En kyllä tällä halua oikeuttaa OIKEIDEN vauvojen huonoa kohtelua, mutta tuntuu hassulta puhua abortoitavan sikiöiden tunteista....
Minä olen ateisti, joten en usko elämän jälkeiseen pilven päällä keikkumiseen. Joten siis minusta ihmisen kuolema on lopullinen ja kuoleman jälkeen ei ole mitään. Tiedä sitä sitten miten kukin käsittää kuolemanjälkeisen elämän, kuka elää pilven päällä tehden seuraa joulupukille, kuka syntyy seuraavassa elämässä kukkakärpäseksi ja niin ees päin. Mutta kun kerran kun on kuolema korjannut, niin tuskia ei enää ole, eikä siis kuollut sikiö muista kuinka julmasti hänen äitinsä MuRhAuTtI hänet. Ajatellaan vaikka näin: jos vaikka viikko takaperin olisit jäänyt tahattomasti auton alle ja kuollut, niin olisitko nyt tässä koneesi äärellä istumassa tuskissasi ja kiroamassa ylitsesi ajanutta ihmistä?
Ja mielenkiintoinen seikka vielä ... milloin sikiö voi alkaa tuntemaan kipua? Sikiö ei voi kertoa siitä, eikä minusta voi mitään päätellä jos sikiö nyt "väistelee" kohdussa JuLmAn mUrHAaJnSa VeIsTä. Otetaahan nyt esimerkki: ota vesilasi, tiputa sinne vaikka leivänmurunen ja koita silppoa se leipäveitsellä. Onnistuiko? Minä kokeilin, ei onnistunut. ;)
Mutta. Puhukaa asioista kuin ne ovat, jättäkää nyt tuo tunteilla pelailu väliin. Miettikää nyt myös vaikka asiaa ei-toivottujen lasten kantilta. Siinä vasta olisi tunteilua kerrakseen ;)
... kun abortin vastustajat puhuvat abortoitavasta sikiöstä. Niin, se on jo ihmisen näköinen, sydän lyö ja jne. Joskus joo ne jopa räpyttelevät silmiään, imevät peukaloa (kas kun ei vielä jokella?) ja sitä rataa.
Jos kerran abortti on NIIIIIIIIIN väärin, niin miksi vasta omantunnon pitäisi kolkuttaa siinä vaiheessa kun sikiö alkaa muistuttaa ulkoisesti ihmistä? Eikö aikaisemmin? Eikö se MuRhA ole MuRhA ennen sitä?
Ja jos olen yhtään oikein käsittänyt, että ihmisen minuus alkaa kehittyä vasta paljon myöhemmin syntymän jälkeen. Sitä ennen sikiö ei ymmärrä, että "nyyh, äiti ei rakasta minua". En kyllä tällä halua oikeuttaa OIKEIDEN vauvojen huonoa kohtelua, mutta tuntuu hassulta puhua abortoitavan sikiöiden tunteista....
Minä olen ateisti, joten en usko elämän jälkeiseen pilven päällä keikkumiseen. Joten siis minusta ihmisen kuolema on lopullinen ja kuoleman jälkeen ei ole mitään. Tiedä sitä sitten miten kukin käsittää kuolemanjälkeisen elämän, kuka elää pilven päällä tehden seuraa joulupukille, kuka syntyy seuraavassa elämässä kukkakärpäseksi ja niin ees päin. Mutta kun kerran kun on kuolema korjannut, niin tuskia ei enää ole, eikä siis kuollut sikiö muista kuinka julmasti hänen äitinsä MuRhAuTtI hänet. Ajatellaan vaikka näin: jos vaikka viikko takaperin olisit jäänyt tahattomasti auton alle ja kuollut, niin olisitko nyt tässä koneesi äärellä istumassa tuskissasi ja kiroamassa ylitsesi ajanutta ihmistä?
Ja mielenkiintoinen seikka vielä ... milloin sikiö voi alkaa tuntemaan kipua? Sikiö ei voi kertoa siitä, eikä minusta voi mitään päätellä jos sikiö nyt "väistelee" kohdussa JuLmAn mUrHAaJnSa VeIsTä. Otetaahan nyt esimerkki: ota vesilasi, tiputa sinne vaikka leivänmurunen ja koita silppoa se leipäveitsellä. Onnistuiko? Minä kokeilin, ei onnistunut. ;)
Mutta. Puhukaa asioista kuin ne ovat, jättäkää nyt tuo tunteilla pelailu väliin. Miettikää nyt myös vaikka asiaa ei-toivottujen lasten kantilta. Siinä vasta olisi tunteilua kerrakseen ;)
Vastaukset 15
Vanhimmat
tunteellistaa sellaisiakin asioita, joissa ei tunteilla ole sijaa.
He löytävät varmasti kohdan, jonka on tarkoitus vedota tunteisiin. Läheskään aina se ei tee muuta kuin naurattaa.
Itse en tuota aborttiasiaa ole varsinaisesti joutunut miettimään. Asialla kuin asialla on vastustajansa. Ulkomaalaisten vastustaminen on rasismia. Monen muunkin asian vastustaminen on yleiseltä tasolta katsottuna negatiivista.
Minusta suomi24 saisi hommata tuolle palstalle vahdin, joka pitää huolen siitä, ettei ketään syytetä rikoksesta, jota hän ei ole tehnyt! Siis abortti ei ole murha. Se on abortti.
Murhan tunnusmerkit eivät abortissa täyty.
Pitää olla syntynyt, että voi elää, pitää olla elävä, jotta voidaan murhata. Murhatulla pitää siis olla henkilöllisyys. Muuten ei ole murhaakaan, ilman ruumista...
niin oikeassa.
Ei muuta.
Kerrankin järjen ääni.
Olen liikuttavan samaa mieltä.
Pyydän kuitenkin muistamaan, että nämä "hörhöimmät" puheenvuorot ovat tyttöjen, ei naisten, kirjoittamia. Nainen on tunteellinen, se on totta, mutta eikö se ole myös naisen vahvuus? Nuoressa tytössä tunteet ovat jo hormonaalisistakin syistä kuohumistilassa. Nuoren tytön mieleen on helppo vaikuttaa "ebelingeillä", nuoret tytöt on helppo agitoida turkistarhaiskuihin, "kun ne ketut on niin söpöjä". Enkä nyt tarkoita tätä nuoruuden haukkumiseksi, se on normaali kehitysvaihe, joka tulisi kuitenkin (mm. iskut) pitää järjen ja lain rajoissa.
Uskonto on toinen, mikä aiheuttaa omituisia ilmiöitä niin miehissä kuin naisissa - ulkopuolisen on vaikea arvioida, koska on kyseessä voimakas eettinen kannanotto ja milloin mielisairaus. Tämän palstan otannan pohjalta viimeksimainittu...
pelaa tunteilla ymmärretään niin helvetisti, jokaista ihmeellistäkin kommenttia ja ihmistä. Sekin on naisen ominaisuuksia.
Nainen haluaa ymmärtää renttua miestä ja ihmettelee sitten, miksi kaikki meni päin seiniä, vaikka hän niin yritti sitä ymmärtää. Tunteilla ei ymmärretä. Vain järjellä.
lääketieteellisesti katsoen abortoitava olento ei suurimmassa osassa tapauksissa (siis niissä,jotka tehdään alle 12 viikolla) edes ole sikiö, vaan ALKIO, sikiöllä ja alkiolla on selvä ikä ja kehitys ero... :)
No niin yksinkertaista kyllä alkiosta kehittyy kyllä sikiö, jos ei kukaan ota kesken pois.
Jos on itse joutunut raskautensa keskeyttämään, ei sitä unohda koskaan.Ihanana kokemuksena sitä tuskin kukaan pystyy käsittämään. Parhain asia mielestäni on nykyään, että kondomeja mainostetaan todella vetävästi, sehän vähentää selvästi aborttien määrää...katumuspillerit ovat myös ok, jos vahinko on sattunut.
Abortti on iso asia, jota ei toivoisi KENELLEKÄÄN, se jää alitajuntaan ikävänä asiana, joka putkahtaa tilanteen tullen muistista ulos, jolloin ihminen joutuu sitä alitajuisesti muistelemaan. Vai toivooko joku salaisesti mielessään, että voisi joskus kokea, miltä abortti tuntuu? Tuskin.
Olin autuaasti unohtanut koko abortin - suoraan sanoen en edes muista minä vuonna se oli - vasta näihin palstoihin tutustuttuani ja käymällä täällä nauramassa jos työ tökkii olen miettinyt, miten jotkut tekevät elämästään ongelmallista väkisin, ikäänkuin ei oikeassa tosielämässä olisi kyllin vaikkeuksia pienelle ihmiselle.
On hienoa, että olet pystynyt unohtamaan tuon ikävän kokemuksen pitkäksi aikaa. Älä suotta itseäsi enää kiusaa lukemalla näitä asioita. Menneiden murehtiminen ei ketään auta, omasta elämästä on osattava iloita. Itse yrittäjänä pystyn säätelemään työaikaani. Onneksi työtä riittää, sillä ilman työtä tuommoiset ikävänpuoleiset asiat voisivat, syystä tai toisesta, jäädä vaikka päälle.
Viisaudenhampaan poisto oli ikävä kokemus - se tulehtui kammottavasti. En silti murehdi sitäkään.
Murehdin joitakin menneitä asioita, abortti ei todellakaan kuulu niihin. Se tuntuu olevan kuitenkin tämän palstan besserwissreille ylivoimaista ymmärtää - sillä syntiä tehneen naisen kuuluu katua. Huokaus.
Kuten kirjoitin, en kiusaa itseäni (paitsi raivostun tämmöisestä pitämättömästä oletuksesta) vaan tulen tänne nauramaan keskenkasvuisille moralisteille.
Hohhoijaa...niin se on, että me ihmiset olemme kuin kivenvyöryssä toisiaan hioavat kivet, toisten ihmisten tajuamatta koko juttua.
Kiitos että vastasit kannanottooni.
Kirjoitat, jos ihminen joutuu muistelemaan alitajuisesti aborttia...ensinnäkin miehet ei aborttejaan muistele. Ne on naiset.
Toisekseen on sairas, jos omaa ratkaisuaan alkaa myöhemmin parjata.
Ratkaisuista, niin. Me teemme päivittäin ehkäpä moniakin ratkaisuja. Toiset ovat hyviä, toiset huonoja. Jos nämä kaikki huonot ratkaisut, joita väistämättä elämän aikana tulee, kerääntyisivät mieleemme ikuisiksi ajoiksi painamaan, mitä tulisi enää normaalista elämästä? Mutta ne eivät keräänny.
Jos kaupasta otan makkaraa päivälliseksi, vaikka unelmoin etukäteen paistista, en sitä ikääni ala katumaan. Sillä siihen on selitys...minulla ei ollut sillä hetkellä varaa paistiin. Tein ratkaisun, joka tilanteeseen nähden oli oikea. Pakohakuinen. Sitä ei kadu alitajuisestikaan.
Enkä ymmärrä, miksi abortti ei voisi olla vapauttava kokemus?
Niin, kyllä terveeseen itsetuntoon kuuluu omien ratkaisujen kunnioittaminen. Itsetutkiskelu on silti joskus paikallaan, näinhän voi välttyä tekemästä samaa virhettä toistamiseen. Abortti voi tosiaankin joillekin olla vapauttava kokemus, mikä on taas hyvä asia/muisto heille. On myöskin hyvä asia, että miehet käyvät näillä palstoilla.
kuuluu myös TOISTEN ihmisten ratkaisujen kunnioitus!
Itsetutkiskelun paikka on myös niillä, jotka eivät sulata muiden abortteja.
Kiitos!
on aika ratkaisevaa, mitä näille palstoille kirjoittaa, koska nuoret tämmöisiä juttuja paljon lukevat. On myös tärkeää, nuorten kannalta, ettei nuorille välittyisi kuva abortista hampaanpoistoon verrattavana asiana, koska jotkut nuoret voivat kokea abortin vääränä ratkaisuna vasta jälkeenpäin, jolloin asiasta aiheutuu heille ongelmia. Etenkin niille nuorille, joille abortti on tehty useasti, se voi olla kipeä asia pitkän aikaa. Me kaikki ihmiset teemme virheitä all the time, hyviä asioita ovat kunnioitus, anteeksiantaminen, kiitollisuus, auttaminen jne...
Kiitos itsellesi!