en tiedä mikä minua vaivaa mutta en vain halua parantua tästä koska haluan tavallaan sääliä siitä että olen sairas, välillä kaikki etuoikeudet alkavat ärsyttää kuten syömisen järjestäminen eri tiloissa, liikuntarajoitukset yms. mutta kuitenkin on ihan mukavaa saada huomiota, eikä kukaan uskalla enää kiusata. On kivaa olla erilainen niin että verenpaine on todella matala ja sydän lyö epämääräisesti. haluaisin kuitenkin olla normaali mutta olen jo kiintynyt tähän, anoreksia haluaa minut ja minä hänet, mikäs siinä sitten.
samaa joillain? vai olenko ainoa? ;o
samaa joillain? vai olenko ainoa? ;o
Vastaukset 6
Vanhimmat
enkä sano sitä pahalla. Jokainen haluaa joskus olla erilainen ja erottua massasta.
"Minussa on jotain erikoista, jotain ominaisuuksia joita kenelläkään muulla ei takuulla ole"
Valitettavasti on, juuri se sama idea olla erilainen ja poikkeuksellinen. Harva haluaa olla aivan samallainen kuin muut.
Sinä et ole löytänyt uniikkiuttasi ja erikoislaatuisuuttasi itsestäsi, vaan sairaudesta. Se on harmi, mutta ihan ymmärrettävää. Sinua varmaan ahdistaa jos joku toinen kertoo olevansa myös sairas tms? "Se on mun juttu!"
Tulisiko sinusta täysi nolla, mitäänsanomaton tallustelija, jos olisit terve?
Ajattele, kokeile, uskaltaudu, heittäydy jonkun muun reppuselkään hetkeksi.
ajattelen melkein samoin kuin sinä enkä häpeä myöntää sitä. Tiedän että se vasta onkin normaalia...
en vain halua päästää irti en vain pysty siihen ainakaan vielä, oon niin hauras :/
kun tunnet, ettet voi muuttaa elämääsi kaatamatta sitä kokonaan, tarvitset apua. Eikä se tarkoita että pitäisi mennä spiidaamaan jollekin vastaanotolle, vaan tarvitset minkä tahansa ulkoisen asian vain antamaan sinulle aihetta tehdä asialle jotain.
Voit ajatella nyt, että näin on parempi
"Kyllä mitä pärjään, olenhan pärjännyt tähänkin asti"
Kannattaako niin sanoa, jos olet meren pohjassa puolityhjän happisäiliön kanssa?
Sinä et ole aivoiltasi erilainen kuin muut (oletan). Olet ihminen niinkuin kaikki muutkin ja ihmisyytesi, kroppasi, muistosi ja tulevaisuuden toiveesi voivat nostaa sinut pintaan aivan itsestään, jos vain annat niille mahdollisuuden.
Minä tiedän joka sekunti miten elämäni olisi paljon parempaa kuin se tällähetkellä on. Minä tiedän kuinka paljon vitamiineja pitäisi saada ja paljonko ruokaa minun pitäisi syödä ollakseni terve ja eläväinen.
Sinäkin tiedät! Etkö vain?
Miten sen tiedon saisi tunteiden perustaksi ja näkymään arjessa?
Täytyy päästää irti, täytyy antaa luonnonlakien ja oman elämän painon tehdä välillä jotain minun eteen, ei jaksa enää yrittää ohjata kohtaloa omin näpein.
ihan sama juttu... en halua parantua... haluan huomiota ja haluan että muut säälivät... ehkä vähän sairasta, mutta eikös anoreksia ole sairaus? onhan se, ainakin minun mielestää...
Uskon, että halu saada huomiota on anorektikoilla hyvinkin yleistä - ja tämä siis ei ole vittuilua, koska oloen itsekin anorektikko. Kaiken huippu oli mielestäni tapaus, jossa anorektinen teini oksenteli toipumisvaiheessa muovipusseihin ja jätti niitä "vahingossa" ympäri taloa äitinsä löydettäväks, koska halusi ilmeisesti kertoa, että "mulla on hätä". Toi oli jossain keskusteluohjelmassa, jossa noi äiti ja tytär oli siinä vaiheessa, kun tyttö oli jo parantunut. Et silleen...