siis todella

Olen ollut poikaystäväni kanssa hieman yli vuoden mutta luottamus meni jo aika aikasessa vaiheessa.Mies oli käyttänyt huumeita selkäni takana ja tehnyt muitakin moraalisesti arvelluttavia juttuja.En hyväksy huumeita mutta olen aina sanonut että asioista pitää pystyä puhumaan ja avoimuutta pitää olla.

En osaa enää luottaa:(Tuntuu että tarraudun ja tukahdutan hänen tunteensa...Luottamuspula kun pistää ihmisen pitämään entistä enemmän toisesti kiinni.

Emme asu saman katon alla ja hän on viettänyt paljon aikaa minun luonani(osittain tämän luottamuspulan vuoksi)
Hän on alkanut kaivata takaisin kotiinsa ja päästinkin hänet tänään.."Päästinkin"..niinpä.

Jotenkin pitäisi vaan saada itsensä kasaan ja olla sitten vaikka henkisesti valmis siihen jos ja kun luottamus taas menee.Olla jopa valmis lopettamaan koko suhde.Pitämään omista arvoistaan kiinni senkin uhalla ettei toinen omaa samoja arvoja.Rehellisyys ja avoimuus ovat minulle niin tärkeitä että niistä en suostu tämän elämän aikana tinkimään.

Onko muilla vastaavia tuntemuksia?Kuinka olette saaneet luottamuksen takaisin?Ja jos ette saaneet, miten toimitte?

Onko suhde joka perustui alunperinkin epäluottamukselle sen arvoinen että sille pitäisi antaa toinen mahdollisuus?
1666
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 1

Vanhimmat

ei ole.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


kuluttavaa:( kirjoitti:

Olen ollut poikaystäväni kanssa hieman yli vuoden mutta luottamus meni jo aika aikasessa vaiheessa.Mies oli käyttänyt huumeita selkäni takana ja tehnyt muitakin moraalisesti arvelluttavia juttuja.En hyväksy huumeita mutta olen aina sanonut että asioista pitää pystyä puhumaan ja avoimuutta pitää olla.

En osaa enää luottaa:(Tuntuu että tarraudun ja tukahdutan hänen tunteensa...Luottamuspula kun pistää ihmisen pitämään entistä enemmän toisesti kiinni.

Emme asu saman katon alla ja hän on viettänyt paljon aikaa minun luonani(osittain tämän luottamuspulan vuoksi)
Hän on alkanut kaivata takaisin kotiinsa ja päästinkin hänet tänään.."Päästinkin"..niinpä.

Jotenkin pitäisi vaan saada itsensä kasaan ja olla sitten vaikka henkisesti valmis siihen jos ja kun luottamus taas menee.Olla jopa valmis lopettamaan koko suhde.Pitämään omista arvoistaan kiinni senkin uhalla ettei toinen omaa samoja arvoja.Rehellisyys ja avoimuus ovat minulle niin tärkeitä että niistä en suostu tämän elämän aikana tinkimään.

Onko muilla vastaavia tuntemuksia?Kuinka olette saaneet luottamuksen takaisin?Ja jos ette saaneet, miten toimitte?

Onko suhde joka perustui alunperinkin epäluottamukselle sen arvoinen että sille pitäisi antaa toinen mahdollisuus?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu