Mikä helvetti siinä on että ihmisten kans juttu luistaa ja tulen hyvin toimeen kaikkien ihmisten kanssa paikassa ja tilanteessa kuin tilanteessa. Mutta, kun ihastun mieheen menen kutakuinkin lukkoon. Saatana, juuri kun pitäisi olla parhaimmillaan ja näyttää itsestään parhaat puolet niin sana ei tule suusta tai sitten se on hyvin väkinäistä tm,tm. Hyvä etten kompuroi jalkoihin. Punastelen ja olen hämilläni. Mitä helvettiä minä teen vai onko tällästä muillakin vai onko tää kenties yleistä. Olen kuitenkin jo aikuinen nainen ja taivata keskustelija jo työnikin puolesta. Itseluottamusta kyllä muuten piisaa, mutta tilanne jossa törmään mieheen josta olen ajatellut ihania olen täysin avuton.
Olisiko jollain niksiä tai samoja kokemuksia. vai kuuluko tämä jonkun mielestä ihan normaaliin kuvioon ihastumisessa.
HELP
Olisiko jollain niksiä tai samoja kokemuksia. vai kuuluko tämä jonkun mielestä ihan normaaliin kuvioon ihastumisessa.
HELP
Vastaukset 10
Vanhimmat
minun kohallani toi ei ainakaan pisteitä puottas. On inhimillinen piirre ja kertoo että et oo mikään jääkalikka
olipa nätisti kirjotettu. Mutta tilanteeni ei siitä muutu. Miehet jää saamatta siis ne joihin ihastun.nyyh
Sama juttu! Ihminen on todella omituinen eläin! Mikä ihme siinä on, että ihminen tekee itselleen asiat niin hemmetin vaikeaksi? Ihmeellisintä on, että ihminen pyrkii välttelemään ihastuksen kohdettaan tai jopa käyttäytymään niin kuin melkein vihaisi tätä. Ts. ihminen käyttäytyy ihastuessaan juuri niin kuin ei pitäisi tehdä.
Outoa ja kamalaa!
Evoluutio on tehnyt lisääntymisen helpoksi monella tavoin fyysisesti. Esim nykyihmsesti kiusalliset asiat, kuten ennenaikainen siemensyöksy parantaa lisääntymisen mahdollisuutta. Mutta tuo ihastuksen kohteen välttely, minkä takia niin? Sehän tekee suuren esteen lisääntymisen tielle? Olisiko niin, että vain ne rohkeimmat (parhaat geenit) siten seuloutuvat siemenen jakajiksi, koska nössöt eivät uskalla lähestyä.
Näin voi tosiaankin olla. Ihmislajissa psyykkisesti vahvat pääsevät haluamilleen panoille ja näin jatkavat sukuaan. ehkä myös psyykkisesti terveet.
Pohtija, eikö sinulle käy niin?
kuin minä?
Huh olen jo ollut paniikissa koska olen luullut olevani ainoa jolle käy noin!
Olen hauska ja pidetty seuraihminen, puhe ja kirjoittaminen luistaa, mutta
kun HÄN tulee näköpiiriini ajatus katkeilee, sanat sekoavat, jalat eivät tottele, muutun punaiseksi ääliöksi.
Yritä siinä sitten saada ihmissuhdetta alkuun.
No olen kiertänyt ongelmaa siten että olen kirjoittanut rakastamalleni miehelle kirjeitä ja antanut ne sitten hänelle, tuntuu toimivan ja olevan hyvä juttu, tosin ei auta tilannetta eteenpäin koska hänkään ei tunnu olevan aktiivinen aloitteellisuudessa tai kovin puhelias seurassani.
Kai tämä sitten kuuluu asiaan ja tekee kaikesta vielä jännittävämpää kunhan vaan edes lakkaisin tärisemästä!
Sama ongelma on kyllä minulla, ja ajattele kun minulta vielä miehenä odotetaan aloitteen tekoa.
Kyllähän sitä vielä jotenkin menee kun aistii että kaikista jutuista ei välttämättä ole syntymässä sitä "suurta ihastusta", mutta kun tapaa henkilön jonka kanssa olessa, tuntuvat vatsassa nämä kuuluisat "perhoset lentelevän" niin sitten sitä ollaan totaalisessa kipsissä, eikä osata kuin töksäytellä sanoja.
Valitettavan vaikeaa !!!
En tiedä mikä siinä oikein on.
Meen kans iha sekaisin kun HÄN saapuu näkö piiriini...meen hämilleni, punastelemaan alan, ajatukset harhailee...
jos tämä mies alkaa jotain juttelee esimerkiks.
on näköjään monta. Itse olen subliikkinainen, töissäni tapaan jatkuvasti paljon miehiä ja pystyn juttelemaan miehen kuin miehen kanssa mistä vain punastelematta, mutta kun hän tulee näköpiiriini, käteni tärisevät - naama on punainen - hyvä kun näen mihin kävelen - puhun aivan tyystin typeriä ja sekavia. Ja jälkeenpäin häpeän itseäni ja moitin, tällä tyylillä ei taatusti saa ihastustaan itselleen, pitää täytenä idioottina varmaan ja miettii saako sen kanssa edes mitään järkevää keskustelua aikaiseksi.
Nykyään menen jo melkein karkuun tätä määrättyä tyyppiä ja olen vihainen itselleni, sillä huomasin etten ole myöskään hänelle mikään yhdentekevä ja nyt hän varmaan ajattelee että en ole edes kiinnostunut hänestä, kun karkailen.! Paskat!