F60.30

...epävakaa persoonallisuus - rajatila"tapaus".

Miten se nyt vaikuttaa?

Olen erittäin impulsiivinen ja kun voin huonosti saatan tunnekouhussa reagoida erittäin tempperamenttisesti. Minua saattaa ärsyttää tai ahdistaa jonkun luonteenpiirre naurettavan paljon. (Yleensä sanon kaiken suoraan vähääkään miettimättä ,miltä toisestä tuntuu)
Olen äärimmäisen itsepäinen ja ajoittain lapsellisen joustamaton.
Olen ymmärtänyt, että tällaisesta persoonallisuushäiriöstä kärsivä saattaa olla epäluuloinen toisia kohtaan ja hänen on vaikea luottaa ihmisiin.
Puhun nyt tietenkin vaan omasta kokemuksesta, en ole mikään asiantuntija. Tuosta löytyy varmasti paljon tietoa internetistä - sen kun googlaamaan.

Vaikka tässä listaankin kaikkia pimeimpiä puoliani on elämäni tällä hetkellä ihan kunnossa, enkä koe kärsiväni näistä asioista. Koen, että Tärkeintä on ymmärtää itseään.

On tietenkin tärkeää, että persoonallisuushäiriöistä (oli se sitten mikä tahansa niistä) kärsivä löytää tasapainon elämässään, jotta hän voisi ylläpitää ihmissuhteitaan ja, että ne olisi ns. terveellisiä. Voin kuvitella, että esim. seurustelusta ei tulisi mitään, ellei näin olisi.

Kun ajattelen elämääni pari vuotta takaperin tämä häiriö ilmeni minulla lähinnä "kiukutteluna". Koin monesti, että minua vihataan tai, että minusta ei pidetä. Lähimmäisteni kanssa (etenkin isäni) käyttäydyin monesti ihan naurettavalla tavalla. Minä ikään kuin liu'uin sellaiseen tilaan, mistä minun oli erittäin vaikea nousta. Loukkasin toista sanoin, sanoin ääneen, ettei minulla ole niin väliä mitä tapahtuu vaikka sisimmissään pidin käytöstäni ällöttävänä. Säälin itseäni monesti. Se tunne on aivan kamala kun tietää ja ymmärtää käyttäytyvänsä hirveällä tavalla, mutta ei mahda sille mitään. Se aiheutti ainakin minulle hirveän kierteen jossa vain syyttelin itseäni.

En tiedä nyt enää kuinka paljon puhun tästä häiriöstä...kunhan kerron omia kokemuksiani. Minulla on aikoinaan todettu myös skitso-affektiivinen häiriö ja olen sairastanut pitkään vaikeaa bulimiaa. Jotku terapeutti epäili aikoinaan, että minulla on ADHD, joku viisas valkotakki taas epäili skitsofreniaa (sen voin toki varmuudella sanoa, etten siitä kärsi)...
Nämä kaikki on niin lääkärin silmissä.
En tiedä enää mikä diagnoosi pitää paikkansa ja mikä ei. Sillä ei tosin ole mitään väliä. Pitää vaan elää elämää ja katsoa eteenpäin. Loppujen lopuksi, olenhan yksilö en mikään diagnoosi.

Toivottavasti tästä oli jotain apua.

Ja niin. En minäkän tietänyt pelkän numeron perusteella mistä sairaudesta oli kyse! Aika harvat varmaan hoksaa sen, ellei sitä tarkenneta!

/A