Suurin pelkoni, koko tässä maailmassa, on mieheni menettäminen. Hän on kaikkea sitä mitä olen aina toivonut. Pelkään, että hän kuolee. Lenkille mennessä, kaupungilla kävellessä, kaikkialla. Tämä pelko ei tule hysteerisenä pelkona esiin, eikä muutenkaan, mielessäni vain pelkään jääväni yksin. Ennemmin haluaisin itse kuolla, kuin koskaan minkään vievän miestäni. Sanon melkein päivittäin miehelleni että "ole varovainen" yms. Hän ei onneksi ole pettävää eikä jättävää tyyppiä, päinvastoin, olen hänen elämänsä valo. Kuitenkin, pelkään että kaikki hyvä loppuu aikanaan. No, yritän nyt kuitenkin rauhoittua, ja jatkaa elämääni yhtä onnellisena, kuin se on tähänkin asti ollut.
Pelkään... :(
Bettiina
2219
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
onko sinut joskus jätetty tai jotenkin hylätty. ei se taivas putoa vaikka miehesi jättäisikin sinut joskus.helvettiä se tulisisi olemaan ja kukin selviytyy omalla tavallaan...jotkut eivät toivu koskaan. minulla on kokemusta siitä että olin elämän valo entiselle miehelleni mutta ero tuli tuli kuitenkin,koska hän löysi uuden "valon" elämäänsä ei siis kannata tässä elämässä luottaa kuin itseensä. minä hajosin täysin tuon tapauksen takia,mutta nyt vähitellen olen pääsyt yli enkä tunne tuota ihmistä kohtaan mitään..mitä en olisi kuukausia sitten uskonut tapahtuvan,annoinhan hänelle kaikkeni.ei ketään voi omistaa eikä yhtä oikeaa ole olemassa.toivon tietysti että sinun onnesi kestää,mutta muista elää omaa eläämääsi älä hänen tai heräät joku päivä ja huomaat ettet elänytkään koskaan.
...hölmö olostasi. Ainut todellinen uhka liitollenne näyttäisi olevan sinun liiallinen epävarmuus. Ei onnellisuus ketään satuta!