Elikkäs minulla siis ihan okei parisuhde kohta toista vuotta, mutta yhä kaipaan valtavasti edellistä suhdettani teinirakkauteni kanssa. Vaikka olimme "yhdessä vain kolme kuukautta" ja suhde oli kaikinpuolin "Väärä". Hän käytti minun sinisilmäisyyttäni hyväkseen enkä saanut häneen henkistä yhteyttä, mutta seksi kelpasi. Annoin siis käyttää itseäni hyväksi ja nyt halveksin häntä monien muiden monimutkaisten tunteiden lomassa.
Mutta kuitenkin minulla on tämä vahva ikävä ja jokin "tarve" muistella häntä ja pitää muistoista kiinni ja tuijottaa menneeseen. En pysty oikein keskittymään nykyiseeni (joka on aivan ihana ihminen, lempeä ja rakastava)ja tämä sisäinen ristiriita kaipaa kuoppaa parisuhteeseemme, kun emme pyty tästäkään puhumaan (kuten emme muistakaan negatiivisista asioista)
Aivan kiertäisin loputonta kehää. Miksi en osaa laskea irti entisestäni ja nähdä nykyiseni tärkeyden? Miksi olen aina tyytymätön? Rakastan nykyistäni, mutta on ihan kuin hän ei olisi tarpeeksi, ja tämä todella vaivaa minua.
Asiallisia vastauksia, kiitos. Ja en todellakaan aio erota nykyisestäni ;)
Mutta kuitenkin minulla on tämä vahva ikävä ja jokin "tarve" muistella häntä ja pitää muistoista kiinni ja tuijottaa menneeseen. En pysty oikein keskittymään nykyiseeni (joka on aivan ihana ihminen, lempeä ja rakastava)ja tämä sisäinen ristiriita kaipaa kuoppaa parisuhteeseemme, kun emme pyty tästäkään puhumaan (kuten emme muistakaan negatiivisista asioista)
Aivan kiertäisin loputonta kehää. Miksi en osaa laskea irti entisestäni ja nähdä nykyiseni tärkeyden? Miksi olen aina tyytymätön? Rakastan nykyistäni, mutta on ihan kuin hän ei olisi tarpeeksi, ja tämä todella vaivaa minua.
Asiallisia vastauksia, kiitos. Ja en todellakaan aio erota nykyisestäni ;)
Vastaukset 1
Vanhimmat
töihi
Halleluja!