Meillä kohta 2v. poika ja yöt järjestään katkonaisia. Tavallisimmin poika pomppaa omasta sängystään (omassa huoneessa) kolmen aikaan yöllä itkien meidän huoneeseen. Viemme takaisin omaan huoneeseen, mutta huoneesta ei saa poistua. Tarkistaa moneen otteeseen, ettei ole yksin. Nukahtaminen uudelleen voi kestää vanhemmankin läsnäollessa jopa 1-1½ tuntia. Jos huoneesta poistuu ja kantaa kymmeniä ja taas kymmeniä kertoja vain takaisin, niin huuto on kova ja ei nukahda laisinkaan...
Eli kysymys kuuluu: nukkuuko nää koskaan kokonaista yötä? Tällä kaverilla on harvassa ne vaiheet, että ei ole heräillyt 1-3 kertaa yössä ennen klo 6.30 (=alkaa olla aamu mun mittapuun mukaan). Kommentteja/rohkaisuja muiden huonosti nukkuvien vanhemmilta?
Eli kysymys kuuluu: nukkuuko nää koskaan kokonaista yötä? Tällä kaverilla on harvassa ne vaiheet, että ei ole heräillyt 1-3 kertaa yössä ennen klo 6.30 (=alkaa olla aamu mun mittapuun mukaan). Kommentteja/rohkaisuja muiden huonosti nukkuvien vanhemmilta?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Onko nukkunut koko ikänsä omassa huoneessa? Jos ei niin onkohan ollut valmis siirtoon omaan huoneeseen? Voisko nukkua teidän kanssa samassa huoneessa omassa sängyssään?
se että isä jäi pojan huoneeseen nukkumaan loppuyöksi. Huoneessa on vuodesohva minkä nopeasti nykäisee auki jos on tarvis. Poika pysyy omassa sängyssä ja huoneessa. sekä kaikki saa unta. Nyt ei heräämisiä ole enää tullut...paitsi jos näkee unta möröistä.
Jaa-a, milloinkahan niitä kokonaisia öitä olisi... Meidän neiti 1v8kk on tähän mennessä nukkunut yhden kokonaisen yön iltayhdeksästä aamukuuteen. Muuten heräämisiä on joka yö 1-200 eikä niihin oikein tunnu vaikuttavan mikään sellainen mitä olisi pystytty selvittämään.
Parivuotiaalla heräileminen on osittain opittu unirutiini, osittain kyse voi olla alkavan uhmakauden tuomasta eroahdistuksesta, osittain heräilevästä mielikuvituksesta. Unimaailma muuttuu monipuolisemmaksi, mutta myös pelottavammaksi.
Jos poikanne tuntuisi heräävän säikähtäneenä ja peloissaan, hänen voi olla vaikea nukahtaa uudelleen ja tarvitsee siinä aikuisen apua. Jos hänet vain kantaa takaisin, hän ei ehdi rauhoittua ja nukahtaminen vaikeutuu. Hän tavallaan joutuu aina vain takaisin sänkyyn selviämään itsekseen, ja hätääntyy kun ei pystykään rauhoittumaan.
Yksi hyvä vaihtoehto voi olla toisen vanhemman nukkuminen patjalla lapsen huoneen lattialla ainakin se aamuyö. Jos olette vasta harjoittelemassa omassa huoneessa nukkumista, voipi olla ettei hän vielä olisi siihen aivan valmis tai että totuttelu on kesken.
Tsemppiä vaan ja voimia, toivottaa toisen huonosti nukkuvan äiti!
patja lapsen huoneen lattialla on jokaöinen vakiovaruste. Vuorottelemme lattiavuoroa miehen kanssa. Mulla vaan on ongelmana se, että nukahtaminen (joko lapsen ja/tai vaan oma) voi olla tosi hankalaa äkkiherätyksen jälkeen...
Kai sitä vaan toivoo, että pojan uni jo kahden vuoden iässä olisi pääsääntöisesti yhtenäistä. Ja osaksi pelkää, että heräily on ikäänkuin opittu yörutiini. Ja jos se on opittu toimintatapa, niin miten siitä pääsee eroon. Jotta myös poika sais tarvitsemansa levon - ja siinä samassa tietty myös itse ;)
tyttö ja samanlaista yöllistä vaellusta alkanut harrastamaan. Jos ei päästä minua pois huoneestaan, menen viereen nukkumaan. Ei kestä kauan kun tyttö nukahtaa ja hiippailen takaisin omaan huoneeseen. Onneksi ei heräile joka yö. Myös nukkumaan meno on hankaloitunut. Ilmeisesti kuuluu tähän ikäkauteen ja taas eri vaiheeseen. Näitä vaiheitahan nämä vuodet ovat olleet täynnä =). Jaksamisia!
Meillä poika alkoi nukkua kokonaisia öitä vasta 3v, kun jätti päiväunet pois ja oli yökuiva. Sitä ennen heräili öisin monta kertaa huutamaan. Joskus oli ihan pirteä keskellä yötä ja joskus vaan huusi ja raivosi eikä mikään auttanut!
Pikkusisko 1v 2kk on nukkunut elämänsä aikana vasta 2 kokonaista yötä, enkä suuria odotakaan ennen sitä 3 ikävuotta! Mahtaako olla olemassa joku huonon nukkumisen geeni? Jos on, niin meillä on kyllä molemmat lapset saaneet sen!
Jaksamista kaikille yökukkujien vanhemmille! Kyllä se heräily aivan varmasti joskus loppuu!
miksi lapsi ei voisi nukkua omassa sängyssään vanhempien makuuhuoneessa? Mikä estää tämän? Kyllä käy säälittää teidän lapsenne, mulleki meinas tulla itku silmään.
Tuolla menolla kukaan teistä ei taatusti nuku pitkään aikaan kunnolla. Ja lapsenne vain yhdistää yöt yksinjäämiseen ja pelkäämiseen ja mitä enemmän ymmärrystä ja omaa tahtoa tulee, sitä hankalampaa teidän yöravaamiset on. Veikkaisin, että yöt teidän lähellä rauhoittaisi pienen lapsenne ja saisitte nukkua.
Jos aikuinen haluaa nukkua rakkaansa vieressä, miten voisi olettaa, että pieni lapsi haluaisi/pystyisi nukkua yönsä yksin?
Vauvojen nukuttaminen yksin omassa huoneessa on tapana vain länsimaisissa teollistuneissa yhteiskunnissa pohjois-Amerikassa ja osassa Eurooppaa.Kaikissa muissa kulttuureissa kautta maailman, myös ei-kehitysmaissa kuten Japanissa, lapset nukkuvat joko vanhempiensa tai sisarustensa kanssa.
Maahanmuuttajilla, jotka tulevat kulttuureista, joissa lapset nukutetaan viereen, tapa säilyy uudessakin kotimaassa. Se on viimeisimpiä säilyneitä tapoja ennen mukautumista valtakulttuuriin. Amerikan afrikkalais-amerikkalaisesta väestönosasta noin 70 % nukuttaa lapsiaan vieressä, valkoisilla luku on 55 %. Englannin aasialaiset vanhemmat nukkuvat lasten kanssa, vaikka virallinen terveydenhuoltojärjestelmä ei käytäntöä tue eikä hyväksy.
Siinä missä amerikkalainen tai suomalainen äiti pelkää, että lapsen nukuttaminen vieressä on jotenkin lapsen psyykettä vahingoittavaa ja tekee hänestä epäitsenäisen, guatemalalainen maya-äiti tai itä-Kentuckylainen isoäiti (Appalakeilla ja Kentuckyn itäosissa on säilynyt tapa nukuttaa lapset vieressä) paheksuvat miten kukaan voi antaa vauvansa nukkua yksin ja ihmettelevät kuinka on mahdollista ylläpitää kiinteitä perhesuhteita samalla kun loitontaa lapsia itsestään.
Käsitykset unesta ja vastasyntyneistä poikkeavat radikaalisti eri kulttuureissa. Länsimaissa ajatellaan, että jo ihan pientä vauvaa on syytä koulia jotta hänestä kasvaisi itsenäinen ja reipas. Esimerkiksi maya-kulttuurissa vauvaa ei kasvateta itsenäisyyteen, koska ajatellaan, että vauvasta on vain huolehdittava, eikä häntä sen kummemmin tarvitse opettaa ennen kuin hän oppii kommunikoimaan. Länsimaissa uni koetaan yksityisenä rauhoittumisen tilana, mayoille ja japanilaisille yksinnukkuminen on koettelemus. Länsimaissa perheiden yhteisnukkumista pidetään outona ja jopa syntisenä, kun taas muissa kulttuureissa länsimaista tapaa nukuttaa lapset yksin pidetään vanhempien vastuuttomuutena ja jopa eräänlaisena laiminlyönnin muotona.
Antroplogi ja unitutkija James Mckenna kiinnostui vauvojen unesta jo vuonna 1978. Siitä lähtien hän on tutkinut millaista vauvojen uni on ja miten vauvat parhaiten nukkuvat. Hänellä on yksi ainoa ohje kaikille vanhemmille: "Nukkukaa lastenne kanssa!", ja paljon tätä ohjetta tukevaa tausta-aineistoa. McKenna on tarkkaillut vähintäänkin satoja äiti-lapsipareja unilaboratoriossaan ja on havainnut saman kaavan yhä uudelleen ja uudelleen.
McKennan mukaan vauvojen unta säätelee samassa huoneessa ja sängyssä nukkuvien hengitys, vauva tahdistuu äidin (yleensä vauvan vieressä nukkuja on äiti) hengityksestä ja liikkeistä. Tämä ilmiö saattaa olla yhteydessä kätkytkuolemiin, joskin niihin vaikuttavat todennäköisesti lukuisat muutkin tekijät. On kuitenkin viitteitä siitä, että joissain tapauksissa yksin nukkuva vauva saattaa vaipua liian syvään uneen, koska hänellä ei ole vierellään "tahdistajaa".
Mckenna on havainnut myös sen, että monien pelkäämä vauvan päälle kierähtäminen ja vauvan tukahduttaminen on melko mahdotonta: pienikin vauva potkii ja kiljuu tuntiessaan olonsa epämukavaksi. Todellinen vaara vauvoille ovat liian pehmeät tai upottavat peitot ja tyynyt ja se, että vauvan varoitusjärjestelmä on estetty, vauva on esimerkiksi kapaloitu niin tiukkaan, että hän ei voi liikkua. Turvallisuuden vuoksi aikuinen ei saa nukkua samassa vuoteessa vauvan kanssa jos on nauttinut alkoholia, lääkkeitä tai huumeita, kärsii univajeesta tai vaikeista mielenterveysongelmista.
Syy, miksi joissain yhteiskunnissa lailla kiellettiin perheiden yhdessä nukkuminen, johtuu siitä, että köyhissä ja monilapsisissa perheissä vauvoja kuoli "päälle kierähtämisen" seurauksena liian usein. Todelliseksi kuolinsyyksi epäillään kuitenkin sitä, että perheet hankkiutuivat yöllisellä tukehduttamisella eroon jälleen yhdestä uudesta lisäruokittavasta.
Perheiden nukkumisjärjestlyihin on vaikuttanut myös romanttisen rakkauden ajatus, joka "keksittiin" vasta keskiajalla. Sitä ennen avioon oli menty pääasiassa taloudellisten ja poliittisten syiden vuoksi. Romanttisen rakkauden idean mukaisesti aviovuode on pyhä ja varattu vain miehelle ja vaimolle. Käsitys elää edelleen, ajatellaan, että lapset häiritsevät vanhempien välistä (seksi)suhdetta, ikään kuin vuode olisi lailla määrätty ja ainoa paikka, jossa vanhemmat voivat olla lähekkäin tai harjoittaa seksiä.
Ylläolevan perusteella tuntuu suorastaan ylimieliseltä neuvoa nukuttamaan lasta yksin, omassa huoneessa, tarjoamatta mitään muuta vaihtoehtoa tai variaatiota.