elämämme

Maailmani avaruus miljoonina tähtimerinä
avautuu luonnon kirjana eteeni.
Tuikkivat yön hopeiset tähdistöt
kultaisen kuun loisteen taivaalla.

Sinä-Taivaankauneus-maailman kansi
niin monena luot ohjaten ihmiskunnan
elämää pienillä poluillamme.

- Maailmankaikkeus- me puroina soljumme
elämän vesillämme,
vain hetken vierelläsi
- sitten sammuen.

Päivämme ovat kuin tähdenlentoja
maillamme,joiden poluilla arkiset
askeleemme kuljettavat meitä.

Meidän elämän liekki palomme
ajatuksiemme valtavirroilla
kurkoittaa ylös- ulottumattomiin.

Ääretön ylväs pyhä avaruus
saavuttaa sanoitta minut
-tunteellaan-hetkeksi
mieleen asumaan.

-Maailmankaikkeus-
voitko kertoa ihmis ja
maaailman kohtalot,
minne meitä kuljetat-Pyörität.

Mihin sydämet,
sielujen mielet viet,
mistä voimasi ammennat
mikä on salaisuutesi.

Tämä elämämme taival
olemmeko tähtien liike,
osa palasta kokonaisuutta
planeettojen äärettömyyttä.

Ihmisen kohtalon tie
määrätty kirjoissa,minne
ei tietoisuutemme kulje,
vain- kysymyksiä.

Elomme yhteistä kaartamme
kulkevat lentäen
taivaan kaarellamme.

-Maaimankaikkeuden-
taivaan ratas,
meidän sydänsielumme
liidämme kohti synnyin sijoille.

Sieltä mistä alkumme saimme
hetken elämme ajassa
syntyäksemme uudelleen.

Rakkauteen.