Voi voi. Hommattiin muutama päivä sitten pieni kisu. Meitin bichon on oikea lutuläjä ja on kovin kiinnostunut kissasta ja tahtoisi niin kovasti sen kaveriksi. Nyt sitten tämä pippurinen pipsa antoi köniin koiralle :`( Koirapallero pelkää, raukka. Onko teillä kellään kokemuksia tällaisesta tilanteesta? Mitkä on mahikset, että heistä vielä kaverit tulee? Ja kuinka kauan se aikaa veisi? Eri huoneisiinhan nuo on jätettävä sillon kun ei olla kotosalla :(
Kissanpentu 11vkoa vanha
ja 3,5v bichon frise- koira
1227
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Sama tilanne oli meillä melkein vuosi sitten, paitsi kyseessä oli naapurin nuori kääpiösnautseri (kissa- ja ihmisrakas otus). Koira on joskus vähän liiankin innokas tutustumaan muihin otuksiin ja kisunpentuhan oli aluksi ihan sähinä päällä koko ajan. Taisi ottaa ihan kontaktiakin, koirulin kuonokarvoissa oli erityisen mukava roikkua. No koira taisi pelätä hieman, iloinen hilpeys hiljeni aina kun kisu tuli näköpiiriin.
Mutta nyt vuoden päästä ovat ihan parhaita ystäviä, tuolla pihalla mennä viipottavat yhdessä ja välillä ottaa kisu sellaisia leijonahyökkäyksiä toisen päälle mutta siitähän se koira vasta innostuu ja sitten jo mennään hippaleikkejä. Yhdessä tutkivat paikkoja ja kisu käy välillä naapurissa vastavierailulla ja houkuttelemassa kaveria mukaan pihalle. En muista missä vaiheessa niistä kaverit tuli, varmaan aika nopeasti kuitenkin kun koira ei ole mitenkään agressiivinen haukkuja jne. Se on muuten vaan höseltäjä ja innokas mutta kissa osaa sitä komentaa sitten tarpeen tullen. Odotan sitä aikaa kun nukkuvat ihan vierekkäin nokosia. Nykyinen ennätys taitaa olla sama sänky mutta eri päissä :) Edesmennyt koira-kisu parimme elivät pennuista asti päälle 10- ja 20-vuotiaiksi ja ne olivat myös ylimmät ystävykset.
Eli kyllä se siitä!! Aika paljon mun mielestä riippuu koirasta, se on parempi että pelkääminen on noin päin. Kyl se teidän koira vielä rohkaistuu :) ei pidä vaan väkisin tutustuttaa, vaan ajan kanssa siinä arkihommissa ne toisiinsa tottuuvat.