Olisi kiva tietää kokemuksia kodeista, joissa asustelee uuden kodin saanut koditon tai löytökisu . Miten kissa päätyi teille ja kuinka elämä on sujunut?
Itselläni on ollut reilun vuoden päivät narttukissa, noin kuusivuotias iloinen kurnuttelija. Kissi on kotoisin aika surkeista oloista, joten nauttii suuresti turvallisesta kodista. Yöt nukkuu ihan kiinni minussa (mahan päällä tai tyynyn vieressä). Kulkee perässä joka paikkaan ja juttelee.
Joskus kun miehen kanssa puhutaan ihan tavalliseen äänensävyyn kisusta, niin reagoi kyllä kesken lepäilynkin omiin lempinimiinsä, joita kyllä riittää :) Eli aika veikeä kaveri. Naukaisee myös iloisesti kun siihen päin pelkästään katsoo :)
Täytyy sanoa kyllä että saatiin maailman paras ystävä ja perheenjäsen :) Yllättävän hyvin ja nopeasti sopeutui myös tullessaan meille.
Itselläni on ollut reilun vuoden päivät narttukissa, noin kuusivuotias iloinen kurnuttelija. Kissi on kotoisin aika surkeista oloista, joten nauttii suuresti turvallisesta kodista. Yöt nukkuu ihan kiinni minussa (mahan päällä tai tyynyn vieressä). Kulkee perässä joka paikkaan ja juttelee.
Joskus kun miehen kanssa puhutaan ihan tavalliseen äänensävyyn kisusta, niin reagoi kyllä kesken lepäilynkin omiin lempinimiinsä, joita kyllä riittää :) Eli aika veikeä kaveri. Naukaisee myös iloisesti kun siihen päin pelkästään katsoo :)
Täytyy sanoa kyllä että saatiin maailman paras ystävä ja perheenjäsen :) Yllättävän hyvin ja nopeasti sopeutui myös tullessaan meille.
Vastaukset 8
Vanhimmat
pelkästään hyvä kokemus:)
Me lähdettiin kanssa löytöeläinkodista katsomaan meille pentua:) kuulimme että siellä on 5 pentua ilman kotia. Hankimme jo kaikki penturuuatkin valmiiksi ja leluja... saavuimme talolle, ja meidän käskettiin hetki odottaa että joku ihminen vie meidän huoneeseen jossa pennut ja emä on. Sattuneista syistä emme koskaan pentuja nähneet;) menimme odottelemaan tätä ihmistä huoneeseen jossa oli jo "ehtoopuolen" kissoja, niitä vanhoja, "joita kukaan ei huoli". Istuimme sängylle ja kuin varkain syliini hyppäsi pieni tyttökissa, hurmaavan suloinen latz-kasvoinen vanha rouva. Hän käpertyi syliini ja kehräsi minulle suurella sydämmellä, kun katsoimme toisiamme silmiin, se oli sillä selvä. Meitä tultiin hakemaan pentuja katsomaan, ilmoitin että löysin jo omani:) meille kerrottiin että kyseinen kisu on n. 10- vuotias, monet pennut tehnyt ja aivan todella kultainen luonne... meitä varoitettiin, että toki saatte ottaa hänet, mutta elinvuosia ei ole varmaan montaa:( ja kaveriksi pitäisi ottaa 5- vuotias kollipoika, koska nän ovat aviopari:D Otimme siis molemmat. Lulu eli meillä vielä toiset 10- vuotta!!! Eläinlääkärin lopetettua Lulu, oli ikää rouvalla siis ainakin 20- vuotta!! Kolli saatettiin hautaan pari vuotta sitten...
Kokemukset siis pelkästään hyvät, kotiutuivat heti ja kaikki meni aivan hienosti!
Meidän tuli löytölän kautta pieni tyttökissan pentu. Kissa oli löytynyt ulkoa yksinään hortoilemasta ja se oli laiha ja vähän ressukka. Äkäinen kyllä kuin mikä ja energiaa täynnä, korvat täynnä punkkeja mutta muuten terve. Kissasta on tullut tosi ihana lemmikki mutta hieman se kaipailee ulkokissan elämää saatuaan sitä kerran maistaa, ja vähän säikky ja hermostunut se on kaikkia outoja ääniä ja äkillisiä liikkeitä kohtaan mutta muuten siitä on tullut ihana kehrääjä ja kainalossa kiehnaaja, ja kissakaverinsa kanssa se leikkii innoissaan.
että meilläkin kisu on vähän säikky, kovia ääniä ja äkkiliikkeitä säpsähtää. Ja jos isännän kanssa käydään joskus vähän tiukempaa keskustelua (=pientä riitelyä) kissa pelkää, mutta niin varmaan melkein kaikki kissat pelkäävät riitelyä.
Niin, meidän kissa tosiaan usein pelkää kaikkia äkillisiä ääniä ja liikkeitä mutta sitten toisaalta siltä löytyy kauheasti rohkeutta uhmata esim. pölynimuria, hiomakonetta ja muita metelöiviä koneita mitä meillä on käytetty. Ekaa kertaa pölynimurin nähdessään se istui keskellä huonetta sohvalla ja huusi kiukkuisesti imurille niin että sen ääni kuului imurin yli. Nykyään se ei noteeraa kodinkoneita tms enää mitenkään, jatkaa leikkiään tyytyväisenä, kun taas toinen kissamme joka ei ole löytökissa, pelkää noita laitteita kuollakseen.
Kissan omistaja kuoli, kissa oli kuolleen omistajan kanssa samassa asunnossa muutaman viikon ennenkuin pois nukkunut löydettiin. Kissa oli nälkiintynyt, se oli nuollut taka ruumiistaan kaikki karvat pois,se oli stressaantunut ja kauhuissaan. Jos uutta kotia ei löytyisi niin kissa lopetettaisiin. Minä sen sitten otin, poloisen, kissa oli todella arka,peloissaan ja voin sanoa että aivan IHANA kissa kuoriutui sitten kuukausia myöhemmin sen rujon kuoren alta, karvat ovat kasvaneet takaisin, kissa syö hyvin, kehrää todella paljon, on seurankipeä ym ym. Ainoa että pelkää kovia ääniä, mutta ei haittaa, En voisi koskaan luopua siitä
Mun kissa löydettiin kun se oli n.16 viikoinen. Se oli jätetty valjaissa puuhun kiinni ja joku nainen oli sen vienyt eläinhoitolaan. Kun näin kissani ensimmäisen kerran se oli pieni, pörröinen likainen pallo, siellä se nukkui pahvilaatikko mökissä, rakastuin heti :) niin suloinen ja kun hänet nostin syyliini, alkoi kehräys
Muutama vuosi sitten talvella heräsin aamulla ja ihmettelin että miksi kissani rapistelevat olohuoneen ikkunan luona. Takaterassillemme oli yön aikana ilmestynyt kissa, pakkasta oli -15.
Menin tietysti pikkuista heti katsomaan oli kylmissään, nälissään sekä aivan takkuinen. Toin sisälle ja vein makuuhuoneeseen, ettei joutuisi heti kohtaamaan neljää muuta kissaani. Ruokahalu oli aivan mahdoton, syömisen jälkeen nukahti sängylle, oli raukka aivan poikki.
Soitin tietysti eläinlääkäriin sekä kunnan löytöeläintaloon.
Kukaan ei pienokaista kaivannut ja se jäikin meille. Aivan ihana luonne, on tullut hyvin toimeen muiden kisojeni kanssa vaikka sitä tietysti alussa jännitin kovasti.
Kylläkin pelkää vieraita ihmisiä, muutama ihminen itseni lisäksi on joiden antaa rapsuttaa. Jonkun tullessa kylään vetäytyy aina makuuhuoneeseen piiloon nukkumaan.
Vaikka on kissoistani pienin, antaa kyllä kyytiä suuremmalle poika kissalleni.
Ensimmäinen on tullut pelastetaan koirat kautta ja tämä virolainen kaunottaremme on Rekkurescue tuonti! "Esikoinen " tuli meille pienenä pentuna ja ehti olla melkein 10 vuotta ainokaisena. Se on pomo, mutta antaa tulokkaiden kuitenkin olla rauhassa, kunhan eivät mene nenille hyppimään. Löytölapset ovat hyvin sosiaalisia, kehräävät paljon ja puskevat.