Kirjoitan nyt tänne, kun tämä asia vaikuttaa mielenterveyteeni. Terveyspalstalta ei löytynyt sopivaa kohtaa. Ongelmani on olemattomat rinnat. En tarvitse rintaliivejä, koska jopa AA-kuppiin jää tyhjää tilaa. Olen pitkälti yli 20 ja aina kärsinyt tästä asiasta. Tuntuu etten ole kokonainen nainen, ja enhän olekaan. Miehiä on riittänyt, joten se ei ole ongelma, mutta itseä häiritsee. On se vaikeaa kesällä kulkea pelkässä t-paidassa kun on ihan lauta.
Mistähän voisi johtua ettei rinnat ole kehittyneet normaalisti täyteen kokoonsa? Silikoneja en haluaisi, enkä halua myöskään käyttää mitään toppauksia, se olisi vain itsensä ja muiden huijausta. Ja säälittävää.
Sattuisiko joku tietämään jonkin hormonivalmisteen joka saisi rinnat kasvamaan?
Mistähän voisi johtua ettei rinnat ole kehittyneet normaalisti täyteen kokoonsa? Silikoneja en haluaisi, enkä halua myöskään käyttää mitään toppauksia, se olisi vain itsensä ja muiden huijausta. Ja säälittävää.
Sattuisiko joku tietämään jonkin hormonivalmisteen joka saisi rinnat kasvamaan?
Vastaukset 3
Vanhimmat
nimenomaan tarvitsevani rintaliivejä, koska ilman toppauksia paidat eivät istu niin hyvin ja nännini törröttävät helposti ja se näyttää törkeältä. Joten tarkoitan, etten koe huijaavani ketään, vaikka käytänkin toppauksia. Jos joskus tulee joku luonnollinen keino kasvattaa rintoja, voisin niitä kasvattaa, mutta en pidä asiaa ylettömän tärkeänä.
Oletko kovin laiha?
Minä taas inhoan omia rintojani yli kaiken, kun tuota kokoa on ihan liikaa. (kuten inhoan myös koko muutakin vartaloani)!!! Isot rinnat ovat äärettömän hankalat, sopivia rintaliivejä et löydä mistään,niskakipuja, rinnat roikkuu: ovat RUMAT!... miehet töllää "kiinnostuu" vain ja ainoastaan rintojen takia. Vihaan tuijotusta ja kommentteja.
Tiedän siis tunteen, vaikkakin itselläni asia juuri päinvastoin. Tsemppiä sinulle, koitahan yrittää hyväksyä itsesi! (tiedän: helpommin sanottu kuin tehty)!....
Sympatiseeraan enemmän sinua kuin aloittajaa. 20 vuotta kadehdin pienirintaisia, itsellä rinnat tuppasivat vain kasvamaan varsinkin lapsen jälkeen.
Koko alkoi haitata jo sosiaalista elämää ja liikuntaharrastukset tulivat aika mahdottomiksi. Esim. juoksuhan on täysin mahdotonta ja uimapukua, joka olisi mennyt ylhäältä päälle, ei löytynyt mistään. Puvut jotka olivat jättimäisiä ylhäältä olivat sitä alhaaltakin. Niinpä lopetin liikkumisen ahdistuneena ja niskakipujen kanssa ja vain haaveilin uimisesta. Koin myös tavallasi huutelua ja pilkkaa ja vastenmielistä lähentelyä. Inhosin itseäni ja vaatekauppoja. Isokokoiset rinnat alkoivat myös riippua muuten pienikokoisella naisella melkein navassa kun ikää tuli lisää.
Sitten minulle riitti. Päätin tehdä loppuelämästäni paremman. Itkin lääkärissä kun annoin kaiken murheen tulla ja kerroin rintojen aiheuttamasta painajaisesta. Lääkäri laittoi minulle heti lähetteen leikkausjonoon julkiseen terveydenhuoltoon. Rintaleikkaus ei ole kuitenkaan aivan ensimmäinen kiireellisyydessä joten jouduin jonottamaan ensin 3 vuotta ja vielä sen jälkeen 2 kun leikkausjonot pitenivät lääkäripulan takia.
Vaan koitti sekin päivä, että tuli kutsu sairaalaan. Jo hyvissä ajoin olin aloittanut laihduttamisenkin, että olisin hyvässä kunnossa leikkaukseen. Se leikkaus muutti elämäni. Itku oli päästä ilosta (ja kivustakin, leikkauksen jälkeen kovia kipuja ja paraneminen kesti) kun leikkauksen jälkeisenä päivänä katsoin peilistä "lähes tyhjää" kohtaa. Kasvotkin tulivat paremmin esiin. Jostain g-kupin alusvaaterekistä oli mahtava siirtyä b-rekkiin.
Kotona ennen täysin liian pieni paita solahti päälle kuin tyhjää vaan. Näytin tosi hyvältä ja näytän edelleen, kun leikkaus mahdollisti kunnon ylläpitämisen ja kovatkin liikuntaharrastukset, juokseminen on aivan uusi kokemus ja uinti lempiharrastus. Näin olen saanut vain terveyttä ja hyvää oloa lisää. Ylisuuret rinnat ovat selkeästi terveyshaitta, joka vielä pahenee iän myötä. On ihana elää ilman selkä- eikä niskakipuja ja voin pukeutua nätisti ja kauniisiin alusvaatteisiin eikä kukaan tuijota. Kirurgi teki työnsä erittäin hyvin ja olen ikuisesti kiitollinen vaikka jouduin odottamaan niin pitkään.
Jos ongelmasi pahenee, kannattaa mennä vain rohkeasti lääkärille. Jos sinulla on liikaa rahaa, niin pääset maksamalla joitakin tuhansia myös yksityiseen sairaalaan ilman jonotuksia. Tsemppiä!
terveisin entinen kohtalotoverisi.