kertokaapa, työkaveri on niistä innoissaan ja pakottaa lukemaan. Sen verran olen kirjastossa vilaissut, että oudoksi olen havainnut, miten niihin pitäis suhtautua?
Mitä hienoa Vonnegutissa on
ugri
4370
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
...jota älykkäämpikin lukee ihan ilokseen, kuten äskettäin kehuin eräälle lievästi kehitysvammaiselle, joka kyseli ei-liian-vaikeita mutta muuten hyviä kirjoja lukeakseen.
Vonnegutiin pätee sama, mitä Kari Suomalainen aikoinaan sanoi sekä taiteesta että huumorista:
"Toisille ei tarvitse selittää, toisille ei kannata."
No nyt ymmärrän miksi työkaveri on nuista riemastunut, on se senverran yksinkertainen kaveri;)
Toisaalta tuohan oli vain yhden ihmisen mielipide, netistä löytyi tämmöinen kirjoitus jostain Vonnegutin kirjasta ja on kaikkea muuta kuin selkokieltä:
http://www.helsinki.fi/~nurmiain/pauli.html
Tämän kirjoitusen jälkeen meni kaikki halut lukea ko. kirjailijaa, mutta J.Bönde antoi sen verran uskoa, että ehkä vielä jokin talvi-ilta semmoinen ihme tapahtuu, että Kurtin kirjaan tartun.
Titanin seireenit on kyllä Vonnegutia huonommasta päästä. Tuskin olisi edes kannattanut suomentaa, jos olisin kustannusjohtajana päässyt päättämään.
Ehkä parasta Vonnegutia on Kissan kehto. Siinä on nerokkaasti punottu yhteen kaksi juonta, (vähän niinkuin Bulgakovin neronleimauksessa Saatana saapuu Moskovaan): Huuhaa-mielessä luotu uusi uskonto joka alkaa elää omaa elämäänsä, ja maailmanlopun ase joka joutuu lapsellisiin ja vastuuttomiin käsiin.
Äiti Yö. Jos ei juoni olisi niin perin vonnegutmainen, olisin melkein kysellyt, oliko tämmöinen Howard Campbell todella olemassa. Siitä on tehty elokuvakin, joka muutama vuosi sitten esitettiin TV:ssä (en nähnyt). "Ihminen on sitä miksi hän tekeytyy. Siksi on paras harkita miksi tekeytyy."
Ja sitten tämä Mestarien aamiainen. Heko heko, joskus tämmöinen vanha pieru lukee sitä kuin Aku Ankkaa. Ne maestron piirrokset ovat siinä kuin sinappi ja ketsuppi ja majoneesi nakkisämpylässä... Noinkohan joku ulkoavaruuden olio näkisi ja kokisi tämän planeetan?
Jenkkien yleinen sivistystaso ja tyylitaju, no sehän tiedetään, mutta Vonnegut osaa tiivistää sen junttiuden kivihiilen timantiksi. - Ja itse asiassa, pystyisiköhän siihen kukaan muu paremmin kuin toisen polven amerikansaksalainen?
Enpä paremmin olisi itse osannut sanoa. Yhdyn mielipiteeseesi täysin.
Vonnegutin kirjat ovat samalla sekä tarpeeksi monitasoisia upotakseen intellektuelleihin että riittävän helppolukuisia viihdyttääkseen myös kevyempään kirjallisuuteen tottuneita lukijoita. Henk.koht. minua viehättää Vonnegutissa erityisesti rivien välistä vahvasti paistava kirjoittajan oma arvomaailma, ja se tyyli, miten ulkoisesti kevyesti ja osin tragikoomisinkin esimerkein kyseenalaistetaan niin sodankäynti, kapitalismi, diktatuuri kuin uskonnon nimissä oikeuttaan jakavat ihmisetkin.
Vonnegut kirjoittaa asioista sarkastisesti, mutta lämpimästi ja ymmärtävästi, ja onnistuu vielä päälle naurattamaankin (olematta kuitenkaan ns. huumorikirjailija).