hoito-,kerhotätien ja open muistaminen

Hei !

Ostin kangaskaupasta "jämäpaloja" kukkakangasta ja tein kaikille kesäiset kauppakassit. Niillä oli kiva viedä muiden ostamat lahjat kotiin : ) Ja kassit näyttää olevan käytössä, eikä kaapin pohjalla !

Tuossahn tuo tulikin, eli pitäkää lasten kanssa leivontapäivä ja leipokaa muistetavilla vaikka leipä, kakku, piirakka tms. On varmasti mieluinen!

Osta jotain sellaista, jota voisit itse ottaa hymyssäsuin vastaan 10 samanlaista.

Esim. leikkokukka (1 kukka/henkilö), tai lapsen piirtämä kortti.

Lasten kanssa työskentelevät ihmiset saavat joka kevät kasapäin kaikenlaista pientä krääsää, mitä vanhemmat ostavat "lapsen puolesta" heille. Suurin osa siitä krääsästä on sitäpaitsi niin persoonatonta, ettei se millään tavalla muistuta hoitahaa/opea siitä lapsesta, jolta se esine on saatu.

Itse opettajana mieltä lämmittää ja kyyneleet pukkaavat aina eniten tilanteissa, joissa lapsi on itse piirtänyt tilanteeseen sopivan kuvan tai tehnyt kortin. Vaikka voisi kuvitella, että konkreettinen lahja olisi se, joka ilahduttaa, kyllä ne parhaimmat "lahjat" ovat niin henkistä tasoa, että sitä ei rahassa mitata.
Ehdotukseni: itsetehty piirros tai kortti, jossa vaikkapa pieni ajankohtaan tai menneeseen lukuvuoteen kirjoitettu runo tai vaikkapa vaan lapsen ajatuksia kuluneesta vuodesta. Jos haluaa antaa lahjan, itsetehty on aina paras eikä huoliteltu ulkonäkö ole itseisarvo vaan se, että kun lapsi on sen tehnyt, hän on halunnut sen tehdä opelle. Jos lapsi ei halua tehdä,ei häntä kannata siihen myöskään pakottaa. Rehellinen palaute on parasta. Vanhemmilta paras lahja on sydämellinen kiitos yrityksesta tehdä parhaansa ja jos rohkenette, halatkaa. Mikään ei voita näitä lahjoja.

Meillä on todettu, että open lapset vie sitä koulu yms askartelua ihan tarpeeksi kotiin ja oikeastaan se on niiden lasten etuoikeus joten lasten tekeleet ei kuulu opelle tai hoitajalle.

Turhaa tai tavaraa josta ei pidä ei kukaan tahdo saada tai antaa. Kymmenen erilaista kynttilää jouluna harmittaa luultavasti enemmän kuin ilahduttaa. Leikkokukka kuihtuu pian ja on hetken ilo. Kimppalahja on usein pitkäikäisempi, mutta vaatii joltakulta panostamista asiaan...

Lopputulos on sitten se, että suklaa tai muu syötävä pelittää aina! Viiden vuoden kuluttua muistaa yksi ope kaiholla lapseni nähdessään tämän piparkakkuja. Joko hyvä näyttelijä vaikka muuten rehti ja suorasanainen onkin tai sitten ihan tosissaan? Suklaat on myös ilahduttaneet ihan kyyneliin asti tätejä siellä sun täällä.

Suklaissa tai marmekaadeissa suosin karkkikauppoja joissa ne pakataan kauniisti johonkin rasiaan. Eikä konvehteja tarvitse olla montaakaan. Kaunis pakkaus on mukava lapsen antaa ja saajan saada. Ja teenjuojalle löytyy sekoituksia vaika kuinka jne jos vain tietää mieltymyksiä..

Yksi mopo suklaasta on tuolla odottamassa ja tekstinä siinä on kirjoitettu; Pörrään uusiin haasteisiin - kiitos! Lapsen oma ajatus ja sopii tapaukseen oivasti. Vieressä on sydämiä pienessä rasiassa ekan luokan opelle joka on kultaakin kalliimpi lapsen maailmassa..

Niin ja suklaapukki sai kuulemma myös kolleegat kateelliseksi sekä kotiväen yksi vuosi, paitsi että samassa koulussa kolme sai pukin, mutta silti..

Viiniä/whiskey. Toimii. Sillä saa helposti seuraavana vuonna parempia numeroitakin.