Osaisiko joku täällä neuvoa minua.
Meillä muuttunut parisuhde huonommaksi kun minun masennukseni taas paheni.Masennukseni ei liity millään lailla mieheeni,omia syitä siis.Mutta masennukseni kiristää välejämme,tai lähinnä oma oloni.Kerronkin seuraavaksi millä lailla:
en ole koskaan osannut olla lähekkäin,johtuen existäni ja perheestäni,joissa ei läheisyyttä annettu.Mieheni kaipaa kovasti hellyyttä,silittelyä ja suukottelua.on päiviä jolloin tähän pystyn,mutta suurimmaksi osaksi se on minulle niin vaikeaa että mieluiten suukotan ja olen lähekkäin vain pimeässä,sängyssä,peiton alla,varsinkin jos se johtaa seksiin.
jos mieheni haluaa silitellä tai suudella kunnolla keskellä päivää,tunnen sen heti ahdistavana että hänkin haluaa vain seksiä sillä hipelöinnillä,vaikka hän on sanonut ettei sitä aja aina takaa.
Olen kovasti yrittänyt harjoitella tuota läheisyyttä,mutta aina kun itse sitä haluaisin niin mun on tosi vaikea sitä sanoa.en osaa sanoa että halataanko tai että voitko pitää sylissä.Riitatilanteissa välillä haluaisin laukaista sen tilanteen vain halaamalla mutta en vain osaa.jos hän ei osaa ajatuksia lukea ja halaa minua,niin en osaa sitä itse ilmaista.
käsi kädessä kyllä kävelemme aina ja välillä halaamme,ja nyt viime aikoina olen yrittänyt aina välillä antaa hellyyttä.
Lisäksi olen omasta pahasta olostani ollut tosi itkuinen viime aikoina.On niin paha olla että olen vaan itkenyt joka asiaa.eilenkin raha ongelmia vollotin ja tuntui että olisi parempi elää erikseen jos ei rahatkaan riitä.
Olen koko ajan helposti ärsyyntyvä.Kiukustun mistä tahansa enkä oikein osaa irrottautua siitä kiukusta.sanoin viimeksi miehelle,että halaa minua vaikka väkisin,koska välillä kun olen kiukkuinen niin haluaisin niin kovasti että saataisi sovittua halaamalla mutta en osaa.Mutta en tiedä miten tuo minun halaaminen menisi,suuttuisinko lisää ja torjuisin hänet.
en kaipaa tähän pahaan olooni enää rahahuolia enkä mitään riitelyä.Kaipaisin eniten nyt tukea mieheltäni ja hyvää parisuhdette,mutta miten minua voi tukea ja elää onnellisesti yhdessä jos olen tälläinen?Miten minulle haluisi olla hyvä jos itse olen kiukkuinen ja itkeä pillitän kaikesta?
Kuitenkin mieheni on todella tärkeä minulle,siis aidosti.Edelliset suhteeni olivat läheisriippuvaisuutta,mutta tässä suhteessa olin alusta saakka täydellä sydämellä mukana ja tätä miestä rakastan niin paljon että haluan hänen kanssa perheen.
Toivoisin että joku osaisi neuvoa minua,miten saada tuota kiukkua aina laantumaan,miten irrottautua siitä kiukusta,miten oppia halaamaan ja olemaan sylikkäin ja suukottelemaan..miten irrottaa masennuksesta parisuhteen vuoksi?
Neuvot ovat arvokkaita tässä asiassa,ja mitään pään aukomisia en sitten huomioi ollenkaan.Eli asialliset vastaukset arvokkaita!
mainitsen vielä että käyn psykologilla mutta näihin asioihin ei vielä apua eikä neuvoja.en tällä hetkellä syö lääkkeitä masennukseen mutta näillä näkymin niitä taas tarjotaan koska olen mennyt niin huonoon suuntaan.
Meillä muuttunut parisuhde huonommaksi kun minun masennukseni taas paheni.Masennukseni ei liity millään lailla mieheeni,omia syitä siis.Mutta masennukseni kiristää välejämme,tai lähinnä oma oloni.Kerronkin seuraavaksi millä lailla:
en ole koskaan osannut olla lähekkäin,johtuen existäni ja perheestäni,joissa ei läheisyyttä annettu.Mieheni kaipaa kovasti hellyyttä,silittelyä ja suukottelua.on päiviä jolloin tähän pystyn,mutta suurimmaksi osaksi se on minulle niin vaikeaa että mieluiten suukotan ja olen lähekkäin vain pimeässä,sängyssä,peiton alla,varsinkin jos se johtaa seksiin.
jos mieheni haluaa silitellä tai suudella kunnolla keskellä päivää,tunnen sen heti ahdistavana että hänkin haluaa vain seksiä sillä hipelöinnillä,vaikka hän on sanonut ettei sitä aja aina takaa.
Olen kovasti yrittänyt harjoitella tuota läheisyyttä,mutta aina kun itse sitä haluaisin niin mun on tosi vaikea sitä sanoa.en osaa sanoa että halataanko tai että voitko pitää sylissä.Riitatilanteissa välillä haluaisin laukaista sen tilanteen vain halaamalla mutta en vain osaa.jos hän ei osaa ajatuksia lukea ja halaa minua,niin en osaa sitä itse ilmaista.
käsi kädessä kyllä kävelemme aina ja välillä halaamme,ja nyt viime aikoina olen yrittänyt aina välillä antaa hellyyttä.
Lisäksi olen omasta pahasta olostani ollut tosi itkuinen viime aikoina.On niin paha olla että olen vaan itkenyt joka asiaa.eilenkin raha ongelmia vollotin ja tuntui että olisi parempi elää erikseen jos ei rahatkaan riitä.
Olen koko ajan helposti ärsyyntyvä.Kiukustun mistä tahansa enkä oikein osaa irrottautua siitä kiukusta.sanoin viimeksi miehelle,että halaa minua vaikka väkisin,koska välillä kun olen kiukkuinen niin haluaisin niin kovasti että saataisi sovittua halaamalla mutta en osaa.Mutta en tiedä miten tuo minun halaaminen menisi,suuttuisinko lisää ja torjuisin hänet.
en kaipaa tähän pahaan olooni enää rahahuolia enkä mitään riitelyä.Kaipaisin eniten nyt tukea mieheltäni ja hyvää parisuhdette,mutta miten minua voi tukea ja elää onnellisesti yhdessä jos olen tälläinen?Miten minulle haluisi olla hyvä jos itse olen kiukkuinen ja itkeä pillitän kaikesta?
Kuitenkin mieheni on todella tärkeä minulle,siis aidosti.Edelliset suhteeni olivat läheisriippuvaisuutta,mutta tässä suhteessa olin alusta saakka täydellä sydämellä mukana ja tätä miestä rakastan niin paljon että haluan hänen kanssa perheen.
Toivoisin että joku osaisi neuvoa minua,miten saada tuota kiukkua aina laantumaan,miten irrottautua siitä kiukusta,miten oppia halaamaan ja olemaan sylikkäin ja suukottelemaan..miten irrottaa masennuksesta parisuhteen vuoksi?
Neuvot ovat arvokkaita tässä asiassa,ja mitään pään aukomisia en sitten huomioi ollenkaan.Eli asialliset vastaukset arvokkaita!
mainitsen vielä että käyn psykologilla mutta näihin asioihin ei vielä apua eikä neuvoja.en tällä hetkellä syö lääkkeitä masennukseen mutta näillä näkymin niitä taas tarjotaan koska olen mennyt niin huonoon suuntaan.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Eikö läheisyydenkaipuu ole psykologinen perustarve, ja halailun ym. pitäisi olla päivittäistä vähän kuten syöminen ja vessassakäyntikin. Ei siihen voi kyllästyä.
kyllästymisestä?mielestäni siitä ei ollut puhetta tai sitten minulla on pahemman luokan lukihäiriö.
Läheisyys on opeteltava.Jos sitä ei lapsena ole saanut,eikä myöhemmin elämässä niin siitä tulee helposti hankala asia.
Opettelua se vaatii mutta itse en sen kummemmin osaa kommentoida asiaan.
Omasta kokemuksesta voin sanoa,että lääkitys auttaa.
Olin myös hyvin kiukkuinen. Mutta se liittyy masennukseen,kun ei jaksaisi mitään.
Yksi ehdotus: Näytä tämä kirjoittamasi viesti kumppanillesi, tai kerro kirjoittamalla tai suusanallisesti kaikki mitä tähän olet kirjoittanut.
Se helpottaisi kumppaniasi paljon,koska hän ymmärtäisi näin,kuinka tärkeä olet häenlle.
Kaiken kiukun keskellä,hän tietää että rakastat häntä ja hän on sinulle tärkeä.
Hänen TÄYTYY saada TIETÄÄ kaikki tämä.
Ja jos sovit kumppanisi kanssa että nyt on VAIN hali ja pusu tauko,niin sinun ei tarvi ajatella seksiä.
Puhuminen auttaa. Toinen kun ei ole ajatuksenlukija. Kerro,kerro ja kerro kaikista tunteistasi.
Ja sinun ei tarvi kokea syyllisyyttä tunteistasi,jotka johtuvat masiksesta.
Eihän diabeetikkokaan tunne syyllisyyttä verensokeritasapainostaan.
Suosittelen sinulle lääkitystä,sillä sen turvin minäkin pystyn ihmisarvoiseen elämään.
Älä turhaan kärsi,koska apua on saatavissa.
Lääkitys ja psykologilla käynti on hyvä yhdistelmä.
Toivon sinulle kaikkea mahdollista hyvää ja onnea :) !!!
Rahahuolet on minuakin valvottanut ja itkettänyt...ja tuntuu aina siltä kun yksi vastoinkäyminen tulee niin sitten niitä tulee kasapäin, ahdistaa ja ei siinä kyllä halimiset mieleen tule....edesmennyt avomieheni oli suhteemme alussa kovin tunnevammainen, lapsuus oli ollut todella kammottava. Pikkuhiljaa sinnikkäästi halasin ja pussasin ja laitoin puhumaan niistä elämän huonoista kokemuksista ja pettymyksistä..oma lapsuuteni oli taas rakkautta täynnä ja haliminen ja suukottaminen oli ihan selvä juttu. Kannattaisiko parisuhde terapia paremmin kun psykologi, jotta miehesi ymmärtäisi mistä on kysymys. Kun miehesi halaa ja suukottaa ajattele kuinka paljon häntä rakastat ja kuinka tärkeä hän sinulle on, halaa vaikka tekisi mielesi hypätä kattoon..jos mahdollista niin voisit yrittää pikkuhiljaa puolisollesi miksi hänelle selvät halimisjutut ovat sinulle ylipääsemättömän vaikeita, puhu puhu puhu muuten ei parisuhde kestä jos itseksesi märehdit sinua huolestuttavia asioita, yksi pieni askel kerrallaan!!Halaus ota kiinni..rohkeutta..
Kiitos kaikille vastanneille.Kyllähän meillä asioista puhutaan,tai siis minä puhun,miehelleni keskustelu on aika vaikeaa.
Ehkä tämä tästä kun saa tuon masennuksen jotenkin helpottumaan.
Hyvää päivänjatkoa