Kiinnostaisi ladata vast'ikään asentamaani Ubuntuun kehitysvaiheessa oleva openoffice-paketti, tuolallainen .tar.qz -paketti, ehkä tässä näkyvästä osoitteesta:
http://ftp.linux.cz/pub/localization/OpenOffice.org/devel/DEV300/DEV300_m13/Build-1/
Jos linkki ei toimi, asia selvinnee silti.
Niin nyt tämä Ubuntu tuntuukin niin "valmiiksipaketoidulta", ettei siinä ole oikein eväitä tuollaisen asentamiseen graafisessa käyttöliittymässä. Vistallahan tuollainen onnistuu ihan suitsait. (Edellinen lause esiintyy tässä vain kannustavassa merkityksessä ;-)
Eli sieltä jostain Pääte/Terminal suunnalta pitää alkaa sokkono sohimaan käskyjä ja toivoa, että ne toimii? Vai saako niitä sorkittua jotenkin niitä paketinhallintaohjelmia yms?
Valitan, jos jotkut käyttämäni termit ovat epätarkkoja tai vääriä. Ubuntu on uusi tuttavuus. Kiitän kuitenkin vastaajia vaivannäöstänne jo etukäteen.
http://ftp.linux.cz/pub/localization/OpenOffice.org/devel/DEV300/DEV300_m13/Build-1/
Jos linkki ei toimi, asia selvinnee silti.
Niin nyt tämä Ubuntu tuntuukin niin "valmiiksipaketoidulta", ettei siinä ole oikein eväitä tuollaisen asentamiseen graafisessa käyttöliittymässä. Vistallahan tuollainen onnistuu ihan suitsait. (Edellinen lause esiintyy tässä vain kannustavassa merkityksessä ;-)
Eli sieltä jostain Pääte/Terminal suunnalta pitää alkaa sokkono sohimaan käskyjä ja toivoa, että ne toimii? Vai saako niitä sorkittua jotenkin niitä paketinhallintaohjelmia yms?
Valitan, jos jotkut käyttämäni termit ovat epätarkkoja tai vääriä. Ubuntu on uusi tuttavuus. Kiitän kuitenkin vastaajia vaivannäöstänne jo etukäteen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kehottaisin joka tapauksessa tutustumaan tähän sivustoon ennen mitään asennuksia:
http://fi.wikibooks.org/wiki/Ubuntu_tutuksi/Ohjelmien_asentaminen_ja_pakettivarastot
Hieman alkaa vaikuttaa siltä, ettei vika ole sinänsä Ubuntussa eikä ehkä täysin minussakaan. Ilmeisestikin uusi 64bittinen Ubuntu ei vain tykkää noista ohjelmapaketeista, jotka ovat tyyppiä i386 eli 32-bittisiä ohjelmia.
Onkohan tähän mitään emulaattoria tai jotain kiertotietä? Vai onko vain hyväksyttävä, ettei prosessoria voi käyttää täysitehoisesti ja yritettävä jotenkin päivittää "kapeampaan" käyttikseen?
Itse käytän koneillani sekä 32- että 64-bittisiä ubuntuja, koneen prossusta riippuen. Näkisin, että jossakin peruskäytössä, kuten Open Officen tapauksessa, ei ole kertakaikkisesti mitään käytännön eroa tai merkitystä näillä käyttämilläni koneilla, joista nuo 64-bittiset ovat muutenkin väkevämpiä.
32-bittinen oli hyvä valinta vielä pari vuotta sitten peruskäyttäjälle muutenkin, koska mm. mediakodekit toimivat siinä, mikä ei suinkaan ollut itsestäänselvyys 64-bittisessä versiossa. Skype puuttui myös pitkään 64-bittisessä. Nykyään ainakin kaikki itse käyttämäni ohjelmat toimivat myös 64-ympäristössä. Nopeuserosta on vaikea sanoa mitään koneen tai ohjelmien käynnistymisten suhteen - eipä ne erot ainakaan ole pistäneet silmään. Jotkin hyvin prosessori-intensiiviset sovellukset kyllä hyötyvät lisäbittisyydestä. Mikäli harrastat kuvankäsittelyä, videon muokkausta, tai jotakin mikä liittyy käsitteisiin 3d, renderöinnit, tai vaikkapa animaatiot, niin 64:n paremmuuden kyllä huomaa.
Mitä noihin tarrapalloihin tulee (tar), niin älä sotkeudu niihin, vaan pysy pakettivarastoissa (repository, repo). Käsittääkseni tarrapalloasennukset eivät tarkista riippuvuuksia ja voit tehdä haittaa systeemillesi niitä asentaessa sekä poistaessa. Open office nyt on ilmanmuuta sellainen sovellus, että siihen löytyy hyviä lisäpaloja repoistakin. Onko sinulle synaptic jo tuttu? Järjestelmä/ylläpito/synaptic. Se on kuin tuo Lisää ohjelmia -sovellus, mutta monipuolisempi, monimutkaisempi ja riskialttiimpi. Sellaisenaan se kuitenkin on vielä komentoriviä yksinkertaisempi graafiseen asenteluun tottuneelle.
Tehoa - mitä sillä tarkoitatkaan - voi hakea monella tavalla. Jos arvostat nopeutta, niin vectorlinux tulee olemaan hyvä kaverisi. Se oli jo 32-bittisenäkin joutuisampi ja notkeampi kuin mikään ubuntuvariantti, mukaanlukien xubuntu, sekä paljon vakaampi, mitä xfce ei ole, kun muisti on ylärajoillaan, jolloin ylä- ja alapalkit sekä ikonit katoavat. Itseltäni se (vectorlinux) jäi pois kun parissa perättäisessä versiossa suomenkielisen näppäimistön tuki oli sählätty piloille. Pikkulinuxeista vielä pienempi on puppy linux. Hämmästyttävä distro, toimii 32-bittisenä erittäin sukkelasti, koska sitä ei asenneta kovalevylle, vaan RAMille. Omat asetukset ja tiedostot tallennetaan pysyväisluontoisemmin joko muistitikulle tai kovalevylle, ja voihan sen puppynkin laittaa lopulta kovolle. Cd:ltä käynnistyy suurinpiirtein samassa ajassa kuin tämä ubuntuni.
Hyvä tapa testata erilaisia käyttöjärjestelmiä on virtuaalikone, kuten virtualbox. Sillä voi testata erilaisia käyttiksiä rikkomatta itse alustana toimivaa käyttistä ja saa niiden repot käyttöön ainakin siis virtuaalikoneessa. Minulla on ollut virtualboxissa testattavana mm. windows xp, opensuse, vectorlinux, mandriva, centos, fedora ja taisi vielä olla mepis sekä dsl. Vertailun vuoksi mukana oli myös ubuntuvariantteja, jotka ovat muuten tulleet tutuimmiksi.
Virtualboxin säätämisessä kannatti lukea suomenkielisen ubuntun sivuilla olevia ohjeita. Vinkkinä vielä, että sikäläiset sivut ovat kohtuullisen asiantuntevia ja auttavia keskustelufoorumeillakin.
- Anti-Nasse ;)
1) On totta, etten ole hyvin perehtynyt Ubuntu-käyttöjärjestelmään, tai Linuxiin, ainakaan riittävästi.
2) Lähinnä tietämättömyyttäni, ja ehkä vähän uteliaisuuttani, asensin 64-bittisen Ubuntun. Myöhemmin jollain sivulla näin testituloksia, joiden perusteella 64-bittinen Ubuntu oli kaikissa tapauksissa niin vähän parempi 32-bittistä (jos ollenkaan), ettei sillä todellakaan ole minulle merkitystä. Ja tässäkin OpenOfficen dev-version tapauksessa siitä on haittaa.
3) Asensin OpenOffice 3.00 dev m13 ihan juuri siksi, että halusin nähdä, miltä juuri se näyttää Linuxin puolella. Tässä ei voinut välttää "epävirallisia" tar gz -paketteja. Ja jouduin menemään komentoriville apinana kopioiden nettisivulta löytämääni komentokoodia. Lisää hauskuutta tuli siitä ,että force-määrite oli nettisivulla kirjoitettu -force (-acrhitecture ...) kun koneessani toimiva määrite olikin --force (-acrhitecture...)
4) Suomenkielisen järjestelmän opetteluun tuo lisää kynnystä se, että ohjeet netissä ovat pääosin jollakin vieraalla kielellä. Jos vaikka sattuisikin ymmärtämään tuota bad english-kieltä, ei välttämättä tiedä, miten termit on suomennettu jne.
5) Voin lyhyen kokemukseni perusteella pitää Ubuntua kuitenkin toimivana systeeminä, joka sopinee valmiiksi koneeseen sovelluksineen asennettuna kenelle tahansa "normaali"käyttäjälle.
"Ja jouduin menemään komentoriville apinana kopioiden nettisivulta löytämääni komentokoodia"
Tietänet, että englanninkielisen ubuntun sivustoilla jotkut levittivät varsin tuhoisia haittakomentoja; tyhjentää kovalevyn tms. Varovaisuutta.
"Suomenkielisen järjestelmän opetteluun tuo lisää kynnystä se, että ohjeet netissä ovat pääosin jollakin vieraalla kielellä. Jos vaikka sattuisikin ymmärtämään tuota bad english-kieltä, ei välttämättä tiedä, miten termit on suomennettu jne."
Asia kiusasi minuakin. Niinpä joskus olen tilapäisesti muuttanut järjestelmän oletuskieleksi englannin pyrkiäkseni välttymään tuolta ongelmalta. Järjestelmä/ylläpito/kieliasetukset.