Joskus ikiaika sitten joku kirjoitti, tällä palstalla tai jollakin toisella palstalla, että miksi odottavat naiset muuttuvat odotusaikana "rumiksi"; miksi ei edelleen huolehdita ulkonäöstä, hiuksista, vaatteista.
Nyt, kun raskauteni alkaa olla jo finaalissa, voin kertoa omalta osaltani miksi sitä näyttää "kuin ladon seinästä revästyltä"..miksi ei enää meikkaa, laita hiuksia, pukeudu kauniisti..
Yksinkertaisesti siksi, ettei jaksa.
Yöt menevät miten menevät, ison vatsan kanssa on vaikea löytää hyvää uniasentoa tai nukkuakaan.
Äitiysvaatteissa ison mahan kanssa alkaa näyttää niin VALTAVAN rumalta - tuntuu ettei mikään vaate näytä hyvältä päällä! Ja alkaa jo ihan oiekasti kyllästyttää ne valtavan kokoiset teltat, joita mammavaatteiksi ktsutaan - uusia ei viitsi ostaa, ovat niin tolkuttomankalliita ja käyttöikä niin lyhyt.
Kävely on hankalaa, istuminen on hankalaa, seistä ei jaksa pitkään.
Kampaajalla ja kosmetologilla pitäisi käydä, ei vaan voi kun ei jaksa istua kampaamotuolissa sitä aikaa, että hiukset pestäisi ja leikattaisi. On turha meikata, kun päivät kotona menevät levätessä huonon yöunen ja huonon voinnin takia. Ulkona piipahdan kauppareissun verran kun autokyydin saan - elämysmatka!!
Peilikuva kokonaisuudessaan ei näytä hyvältä.. ja tämähän on vain väliaikaista, toivottavasti!
Sitäpaitsi kun on pelko, että vauva syntyy ennen aikojaan, menettää ulkonäköasiat merkityksensä ja kesittyy vain siihen että olotila olisi muuten kohtuullinen..
Nyt, kun raskauteni alkaa olla jo finaalissa, voin kertoa omalta osaltani miksi sitä näyttää "kuin ladon seinästä revästyltä"..miksi ei enää meikkaa, laita hiuksia, pukeudu kauniisti..
Yksinkertaisesti siksi, ettei jaksa.
Yöt menevät miten menevät, ison vatsan kanssa on vaikea löytää hyvää uniasentoa tai nukkuakaan.
Äitiysvaatteissa ison mahan kanssa alkaa näyttää niin VALTAVAN rumalta - tuntuu ettei mikään vaate näytä hyvältä päällä! Ja alkaa jo ihan oiekasti kyllästyttää ne valtavan kokoiset teltat, joita mammavaatteiksi ktsutaan - uusia ei viitsi ostaa, ovat niin tolkuttomankalliita ja käyttöikä niin lyhyt.
Kävely on hankalaa, istuminen on hankalaa, seistä ei jaksa pitkään.
Kampaajalla ja kosmetologilla pitäisi käydä, ei vaan voi kun ei jaksa istua kampaamotuolissa sitä aikaa, että hiukset pestäisi ja leikattaisi. On turha meikata, kun päivät kotona menevät levätessä huonon yöunen ja huonon voinnin takia. Ulkona piipahdan kauppareissun verran kun autokyydin saan - elämysmatka!!
Peilikuva kokonaisuudessaan ei näytä hyvältä.. ja tämähän on vain väliaikaista, toivottavasti!
Sitäpaitsi kun on pelko, että vauva syntyy ennen aikojaan, menettää ulkonäköasiat merkityksensä ja kesittyy vain siihen että olotila olisi muuten kohtuullinen..
Vastaukset 6
Vanhimmat
Naulan kantaan! Aivan kuin raskaana olevat naiset "kiusallaan" tai "laiskuuttaan" olisivat seinästä reväistyn näköisiä. Itselläni on käynyt niin ettei mistään kliseisestä raskausajan hehkuvasta ihosta ole tietoakaan. Naamani on finninen ja rasvainen ja hiukseni kuin pahinkin liimaletti. Aivan sama kuinka usein peseydyn, tuntuu siltä että kaikki lika herahtaa pintaan silmänräpäyksessä. Lisäksi hiuksia lähtee isoina tuppoina. On ilmestynyt turvotusta ja heti kuin pahoinvointi edes vähän helpotti, tuli mieletön väsymys. Sitten se jatkuva huoli vauvan hyvinvoinnista, pelot synnytyksestä jne. Oikeasti elämässä on tärkeämpiäkin asioita kuin ulkonäkö. Jotkut (=miehet ja teini-ikäiset) pitävät tätä "tilaa" jotenkin säälittävänä ja ällöttävänä ja jonkinlaisena loukkauksena. Mutta eikö se lopulta olekin niin että tulevan äidin ei pitäisikään asettaa omaa ulkonäköään kaiken edelle? Vauva ja hänen hyvinvointinsa tulisi olla etusijalle jotta tämä pieni avuton nyytti voisi kasvaa. Kyllä sitä sitten ehtii kunnostautua ulkonäköasioissa sitten jokus myöhemmin. Ja on se outoa kun naisen perussiisteyteen lasketaan kuuluvaksi perushygienian lisäksi meikkaus, hiusten föönaus, karvojen ajelu, kulmien nyppiminen, kynsien lakkaaminen jne. kun taas miehen on joku suihkussa käynti ja parranajo ja ehkä niiden parin sentin hiusten kampaaminen. Että hoplaa vaan....aion olla lievästi resuinen enkä pyytele sitä anteeksi. Kenenkään muunkaan ei pitäisi.
Viime kesänä oli todella tuskaam olin viimeisilläni raskaana ja todella kuumat kelit.. Ja vaatetta täytyi olla vähän päällä.. Jo alkukesästä ajauduin ongelmaan kun en enää yltänyt ajella säärikarvojani ja en sitten viitsinyt enää vaivautua, oli hiukan hankalaa, kävelin kaduilla apinajalkoineni.. Kerran kaupassa eräs nuori poika katsoi jalkojani vieroksuen ja kuulin hänen sanovan kaverilleen: "Hyi vittu, siis tuo nai´nen onkin maha pitkällään, niin vois se nyt helvetti nuo gorillajalkansa ajaa. Jotain rajaa.." Silloin minulla poksahti ja huusin kurkku suorana keskellä isoa ostosmarkettia että, tuu sinä perkele ajeleen jos ne noin paljon häiritsee ku ei tämä maha mene kasaan!" Loppuajan pidin sitten housuja, vaikka kuuma oli.. Ei ulkonäkö todellakaa ole ensimmäinen asia mielssä kun on raskaana, etenkään sitten kun on viimeisillään.. Ehkä jokainen nainen haluaisi vain että olo olisi hyvä eikä se meikki paranna sitä oloa yhtään!
Ja sit vielä naiset ihmettelee et mikä sapettaa ja miks miehen halut hiipuu raskauden aikana...
Ensimmäinen perhevalmennus kokoontuminen oli mulle shokki ja toisaalta pelastus. Kiitokset kaikille karvaiset ja suonikohjuiset jalkansa avoimesti esitteleville, rasvatukkaisille puolijoukkuetelttoihin pukeutuneille mammoille - heidän seurassaan koin itseni MISS UNIVERSUMIKSI!!! Ajattelin vain että voi kristus kuinka ihminen voi päästää itsensä tuollaiseen tilaan! Tämän keskustelun osallistujatkin jo paljastivat että nyhräääntynyt olemus ei ainakaan tuota nautintoa.
Vinkkinä muillekin möhömahoille;
1.Pyytäkää miestänne ajelemaan säärenne! Toimitus vaatii harjoittelua mutta on sen arvoinen. Ja jos bikiniraja tuntuu leviävän polviin, niin mikäs olis sen suloisempaa kuin oma hani sheivaamassa kolmiota mielensä mukaiseksi!
2.Varpaan kynsien leikkaaminen/lakkaaminen onnistuu edellisellä reseptillä
3.Hemmottele itseäsi kun kerrankin Sinulla on aikaa siihen! Saunassa löhöily tai kasvonaamion levittäminen onnistuu kyllä kankeammaltakin akrobaatilta.
Mulla menee n.15 min joka päivä siihen että kampaan hiukseni, peitän pakkelilla mustat silmänalukset ja piilotan turvotuksen. Alku on aina hankalaa mutta lopputulos on tärkein; Mä voin hyvin ja peilikuvani hymyilee mulle. Ja niin hymyilee miehenikin. Siitäkin huolimatta että nukkuminen on vaikeaa, väsyttää, oksettaa ja turvottaa. Zemppiä naiset!
Mieheni leikkaa urhoollisesti varpaan kynteni, vaikka inhoaa sitä hommaa yli kaiken! Onpa lakannut ja poistanutkin lakat varpaan kynsistä.
Ja ainakin minusta oli todella inhottava tunne kun toinen leikkasi ne varpaan kynnet!
Säärikarvoista: onneksi olen vaalea ja niukkakarvainen.. mutta inhoan näitäkin haivenia mitä minulla on.
Mieheni seksuaaliset halut eivät ole laantuneet minua kohtaan. Vaikka olenkin valtaisan kokoinen, laittamaton, turvoksissa. Meillä on niin päin, että minun haluni hiipuivat ja nyt ei ole voinut mitään "tehdä" moneen kuukauteen, ettei synnytys lähde liikkeelle ennen aikojaan.
En voisi sietää ajatusta että mies touhuaisi jalkovälissäni siistimässä bikinirajaa! ei normaalioloissa, eikä taatusti nyt raskausaikana! Kun kaikki paikat on kipeät ja turvoksissa ja pissaa karkaa yskäisystäkin.... olo ei todellakaan ole millään muotoa viehättävä!
Muistan kullä kun edellisten raskausten aikana kävin saunassa loppuun asti, mutta tämän raskauden aikana se ei onnistu: saunan kuumuudessa supistelee, istuminen on epämukavaa.
Jo pelkästään suihkussa käynti on kuin urheilusuoritus, ei enää muuta jaksa kuin pakolliset kuviot.
Jalkahoito kotikonstein odottaa synnytyksen jälkeistä aikaa, en jaksa vaatia mieheltä enää sitä palvelusta, kun hän joutuu tekemään aivan kaikki kotityötkin työpäivän jälkeen, minä kun en voi tehdä mitään. Plus vielä palvelemaan ja hoitamaan minua..
Vatsa on kova napakka "kivipallo", kumartuminen tai taipuminen ei todellakaan onnistu. Viimeisen raskasukuukauden aikana en ole saanut kenkiä tai sukkia jalkaani, pikkuhousujen laittaminen on melkoinen suoritus, sen jälkeen supistelee ja on levättävä.
Jalkaterät ovat turvonneet pallot, mies hieroo minkä jaksaa ja minkä ajan minä pystyn makaamaan.. vaikka asentoa vaihtelenkin..
On hienoa, että jollakulla raskausaika sujuu paremmin ja jaksaa huolehtia itsestään. Mutta kun se ei kaikilla suju niin hyvin .. on vain niin uupunut, ettei jaksa. SIKSI sitä on sen näköinen kuin kuin.
Ei, en usko että kukaan nainen nauttii rähjäisestä ulkoasustaan ja uupuneesta peilikuvasta. Se on vain pakko hyväksyä, sekä naisen että miehen, jos kerran on niin väsynyt, huonovointinen jne ettei jaksa. Miksi pitäisi stressata itseään vielä siitäkin?
RAskausaika on kuitenkin väliaikainen olotila, se loppuu kyllä ja sitten voi alkaa taas normaalia olemista, itsensä huolehtimista. Jos miehen rakkaus loppuu raskausaikaan ja vaimon muuttuneeseen ulkonäköön, niin ei se mitään rakkautta olekaan!
Meillä muuten anoppikin suositteli ja ehdotteli erilaisia kahden keskeisiä juttuja, nyt kun on vielä mahdollisuus. Kaikki kaatuu siihen, etten jaksa kävellä = koskee ja supistelee, etten pysty istumaan, etten yksinkertaisesti ole sitten heinäkuun jaksanut yhtikäs mitään! Olemme olleet muutaman kerran "tapahtumissa" ja olen ne urheasti jaksanut, mutta ollut sitten seuraavan päivän kipeä.
Nyt en ole n. pariin kuukauteen edes käynyt kaupassa yksin, en pysty kävelemään edes 2 km kauppareissua... koska vatsaan sattuu ihan vietävästi!!
No, kaikesta huolimatta mies jaksaa hokea että vatsani on ihana, että minä olen edelleen ihana.. mutta ehkä hän vain lohduttelee minua, mutta vaikka se olisikin "vain" sitä, on se silti herttaista häneltä.. ainakin minun kosketuksesta hän nauttii yhä, mitään vähääkään seksuaalisuutta en ole voinut hänen eteensä tehdä.. on yllättävää, miten monessa asiassa tarvitaan keskikehon lihasten "apua" ja kun ei niitä voi käyttää, on aivan invalidi olo..
No, tää oli mun tarina, muilla on toisenlaiset syyt.
Oli ehkä toistoa, mutta en voinut olla tarttumatta aiheeseen, Hannahille kun tuntuu olevan aika helppoa.. itselleni ei ole ollut.. mutta onneksi tämä on ohi kohta ja vauva on voinut oikein hyvin, se on tärkeintä.
Olitpa Odottaja kirjoittanut pitkiä kirjeitä. hyvä, kun jaksat edes olla koneella. Jos minä olisin kirjoittanut nuo, tulostaisin viestit ja laittaisin päiväkirjan väliin, on sitten kiva muistella omia tuntemuksia.
en osaa tiivistää sanottavaani, jaarittelen SORRY !! :D
Unettomat, yksinäiset yöt, kun telkusta ei tule mitään.. mies kuorsaa että jyrinä käy.. elämä on jossakin tuolla ulkona, netissä, tv:n saippuasarjoissa ja ostoskanavilla.. ja minä istun kuin vankilassa, kun en edes lähikauppaan pääse kävellen..
La on ensi viikolla. Huh.